Viron vanhin golfkenttä kukoistaa tyypillisesti jo alkukaudesta. Niitväljassa korostetaan oikea-aikaisia ratkaisuja ja monitoroidaan jatkuvasti kentän ongelmakohtia.
Tallinnan lounaispuolella sijaitseva Niitväljan golfkenttä on etenkin huhti-toukokuussa yksi suomalaisten golfmatkailijoiden suurimmista suosikkikohteista. Kentän vahvimpia valtteja ovat sijainnin ohella esteettisyys, vaihtelevuus sekä toimivat harjoitusalueet.
Moni Niitväljassa vieraillut pelaaja on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että kenttä on usein varsin laadukkaassa kunnossa jo kauden varhaisessa vaiheessa. Merellisellä ilmastolla lienee tärkeä merkitys, mutta hyvän kevätkunnon salaisuudessa ei golfkeskuksen kenttämestarin Kristel Mülle-Vaikin mukaan ole kysymys pelkästä sattumasta.
”Yksi keskeisimmistä tekijöistä on riittävän suuri henkilökunta ja oikeat työvälineet. Meillä on kuusi ympärivuotista kentänhoitajaa ja pelikaudella lukumäärä nousee toiselle kymmenelle. Käsin tehtävälle työlle ei jää kunnolla aikaa, jos väkeä on liian vähän. Tämä korostuu etenkin talvella, kun päivät ovat muutenkin lyhyitä”, hän sanoo.
Vaikka Niitväljassa aloitetaan kentän syys- ja talvivalmistelut jo loppukesästä, fyysisesti kovin työ tehdään talvella.
”Monitoroimme jatkuvasti viheriöolosuhteita. Kun ongelmakohdat ovat etukäteen tiedossa, osaamme kiinnittää niihin enemmän huomiota. Jos maa ei ole roudassa, mutta viheriöillä on lunta tai jäätä, ne poistetaan lapiolla ja lumilingolla.”
Ainakin tietää tehneensä kaiken mahdollisen kentän eteen.
Niitväljan kentänhoitajat puhdistivat viime talvena kaikki viheriöt lumesta ja jäästä kolmen-neljän päivän aikana.
”Kun saimme viimeisenkin viheriön puhdistettua, alkoi sataa lunta uudelleen. Tärkeätä oli kuitenkin saada vanha painava lumi ja jää uuden lumen alta pois.”
Kristel Mülle-Vaikilla (edessä) on käytettävissään iso joukko kentänhoitajia myös pelikauden ulkopuolella. Kuva: Niitvälja Golf
Lepaalla ja Elmwood Collegessa, Skotlannissa, kentänhoitoa opiskellut Mülle-Vaik toteaa, että säähän on kiinnitettävä koko ajan huomiota. Niitväljassa ei esimerkiksi koskaan poisteta suojaavaa lumipeitettä, kun ilma on kylmä, eikä lämpöasteita ole vähään aikaan luvassa.
”Meillä pumpataan ja poistetaan kaikki pintavesi ja lisätään kuivatusta rei’ittämällä. Myös viheriöiden sumuttaminen kuuluu toimenpiteisiin, kun sää sen vain sallii. Tämä on kovaa käsityötä, joka ei välttämättä takaa mitään. Ainakin tietää tehneensä kaiken mahdollisen kentän eteen.”
Niitväljassa kokeiltiin viime talvena joitakin uusia käytäntöjä myös väylillä – ongelmakohtia sumutettiin ja monitoroitiin huolella. Lisäksi lunta poistettiin pahimmista paikoista ja salaojaverkostoa laajennettiin.
Kommentti: Kristel Mülle-Vaikin mainitsemat ratkaisut antavat olettaa, että ennakoinnilla ja oikea-aikaisilla toimenpiteillä – etenkin talvella – on keskeinen merkitys, minkä kuntoiselle kentälle pelaajat keväällä pääsevät. Kuten hän itse kertoi, takeita onnistumiselle ei voi antaa, mutta osaava ja ahkera ”kenttäporukka” lienee sittenkin kaiken a ja o.
Alueellisia eroja on ja vaikeat talvet voivat ymmärrettävästi pilata monenlaiset suunnitelmat. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että kentän huono kunto laitetaan turhan usein luontoäidin piikkiin.