Imatran Golfin toimitusjohtaja Turkka Ollilainen istuu klubin toimistossa kaksijakoisissa tunnelmissa. Kenttä on hyvässä kunnossa ja saadun asiakaspalautteen mukaan IG:n kausi on sujunut ”erittäin onnistuneesti”. Tulevaisuuden näkymät eivät ole kuitenkaan yhtä ruusuiset, vaikka mistään paniikista on aiheetonta puhua.
”Viime talvi ja tämän vuoden kevät oli monelle kotimaan kentälle hankala. Meillä viheriöt olivat jo kauden alusta alkaen ihan hyvät, mutta väylien kanssa piti odotella heinäkuulle saakka. Sateinen ja kylmä alkukesä tekivät omat tehtävänsä”, Ollilainen sanoo.
”Kun kenttä puhkesi kukkaan heinäkuussa, on koko toiminnassamme ollut loistava vire päällä. Pejaajat ovat antaneet kehuja kentästä ja toiminnastamme. Mukavaa kuultavaa se on ollut. ’Kuraa’ on vuosien varrella tulut, vähintäänkin riittävästi.”
Alkusyksyinen päivä Immalanjärven rantamilla on kaunis, eikä päällisin puolin Imatran Golfissa näyttäisi olevan suurta huolta.
”Minun tehtäväni on toimitusjohtajana katsoa asioita myös vuosien päähän eteenpäin, ja olen aidosti huolissani monestakin asiasta. Jäsenten, niin kuin Imatran kaupungin asukkaiden keski-ikä nousee. Ihmiset muuttavat työn perässä muualle, eikä täällä todellakaan voi puhua muuttovoitosta.”
”Emme ole saaneet riittävästi uusia pelaajia harrastuksen pariin. Tavoitteena olisi saada tänne 100-150 uutta golfaria. Tänä vuonna saimme heitä noin 50. IG:n jäsenmäärä oli parhaimmillaan 1150 (v. 2004), nyt meitä on noin 300 vähemmän. Siitä ei olisi enää varaa mennä alle 700 jäsenen, jos haluamme ylläpitää täällä jatkossakin toimivan ja haluttavan palvelukokonaisuuden.”
Toimitusjohtajana Ollilainen on erityisesti kiinnostunut tuloslaskelmassa viivan alle jäävästä lukemasta.
”Vuosittaisen toiminnan tulee olla toiminnallisesti kannattavaa. Poistojen jälkeen tulos voi jäädä hieman negatiiviseksi, mutta kassavirran tulee olla positiivinen. Näin voimme ylläpitää ja kehittää golfyhteisöämme.”
”Olemme palveluissamme omavaraisia ravintolaa myöden. Mitä enemmän täällä ovet käyvät sitä todennäköisemmin euroja kilahtaa meidän kassaan. Nykyharrastajat pelaavat huomattavasti vähemmän kuin aktiivit aiempina vuosikymmeninä, eivätkä he ole samalla tavalla sitoutuneita. Se näkyy luonnollisesti toiminnassa ja tuloksessa. Onneksi olen viime aikoina havainnut nousua aktiivisuudessa.”
”Remontoimme klubin vuonna 2013. Ensimmäisen vuoden ”harjoittelimme” venäläisen ravintolayrittäjän kanssa. Taloudellisesti se oli meille hyvä ratkaisu, mutta toiminnallisesti erittäin huono. Nyt hoidamme itse caddiemasterit-palvelut, ravintolan ja kahvion.”
IG:ssä pelataan tällä kaudella n. 20 000 kierrosta. Ollilaisen mukaan määrä saisi olla muutaman tuhannen korkeampi.
Imatralla kentästä on tehty Master Plan -suunnitelma yhdessä kenttäarkkitehti Martin Ebertin kanssa. Tämänhetkiset rahavarat eivät kuitenkaan mahdollista sen toteuttamiseen. Kenttä on ollut viimeiset pari vuotta hyvässä kunnossa, ja moni onkin kyseenalaistanut remontin tarpeen. Ollilaisen mielestä kuitenkin vain viini paranee vanhetessaan.
”Kun jäsenkanta oli tuhannen paremmalla puolella, meillä aktiivit pelasivat keskimäärin 50 kierrosta vuodessa. Nyt tämä lukema liikkuu suunnilleen 10-15 kierroksen tuntumassa. Pelaajien käyttämä aika kentällä on kortilla. Maailma on muuttunut hektisemmäksi, ja palvelumme tulee muuttaa sen mukaiseksi. Meillä on hyvä mahdollisuus pelata esimerkiksi 9 reiän kierroksia, näin aikaa jää myös perheelle ja muille asioille.”
Ollilainen mainitsee, että matkailualan yritys Holiday Clubin vain kymmenen kilometrin päähän rakennuttama Golf Saimaan kenttä on tuonut jo ennestään pienelle talousalueelle kovaa kilpailua pelaajista. Lisäksi Venäjän taloudellinen taantuma on vähentänyt itärajan takaa tulevia matkailijoita, joka ilmenee rahavirtojen ehtymisenä ja vaikuttaa koko seudun asukkaiden mielialaan.
”Suoranaisesti venäläiset eivät koskaan ole olleet meille mikään tulonlähde, mutta heidän häviäminen katukuvasta vaikuttaa esim. yhteistyökumppaneiden tilanteeseen. Moni euro jää tänä päivänä heiltä saamatta. Toisaalta 250 kilometrin päässä asuu noin viisi miljoonaa asukasta. Joskus sielläkin buumi nousee, johon meidän tulee tarttua kiinni.”
”Olemme yrittäneet saada Imatran kentälle monella eri tavalla enemmän sutinaa. Frisbeegolf on yksi niistä keinoista, että saamme ihmisille paikkaa tutummaksi. Meillä on ollut teltta keskustan kävelykadulla ja olemme vieneet viestiä myös kouluille. Junioritoiminta onkin vilkastunut. Sillä on moninaisia vaikutuksia, sillä uudet juniorit vetävät kentälle mukaansa myös vanhempia. ”
”Nykyään on paljon myös uudenlaisia harrastuksia, joiden kanssa meidän on kilpailtava jokaisesta eurosta ja ajasta. On meidän etumme, jos joku päättää jumpan tai pesäpallo-ottelun sijasta tulla Imatran golfkentälle. Sinänsä on hieno asia, että ihmiset huolehtivat tavalla jos toisella kunnostaan tai vaalivat urheilukulttuuria. Mutta meidän on koko ajan oltava mukana kamppailussa heidän ajastaan.”
Osakkaan hoitovastike IG:ssä on 190 euroa ja kausikortti on 665 euroa. Osakkaat saavat vähentää hoitovastikkeen maksamastaan kausikortista. Näin pelaajat hyötyvät ja muille pelaamattomille osakkaille ei synny kohtuutonta vastikemäärää. Kausikorttilaiset saavat alennuksia kilpailumaksuista, rangepoleteista, seudun kenttien green fee –maksuista ja pron palveluista. Pelioikeuden vuokraaja pääsee nauttimaan samoista eduista 100 euroa kalliimmalla pelimaksulla.
Pelimäärissä on Ollilaisen mukaan ollut tänä vuonna pyöreästi 10 prosentin kasvu verrattuna viime vuoteen. Vieraspelaajien osalta edistystä on tapahtunut 15 prosentin verran. IG:ssä pelattiin kaudella 2014 yhteensä n. 18 000 kierrosta, tällä kaudella 20 000:n raja näyttäisi rikkoutuvan.
”Noihin lukemiin voisi tulla 20 prosentin lisäys, ja silti mieleisten peliaikojen saaminen olisi vielä vaivatonta. Kenttämme käyttöaste on tällä hetkellä valitettavasti liian alhainen. Pelaajat sinänsä nauttivat väljemmästä tilasta, mutta kenttäyhtiöllä olisi parempi taloudellinen tilanne, jos määrä nousisi noin 25 000-28 000 kierrokseen.”
Imatran Golf on houkutellut koululaisia golfin pariin, ja junioreiden määrä onkin lisääntynyt seurassa mukavasti viime aikoina.
Yritystapahtumista saadut tuotot ovat sen sijaan nousseet 70 prosenttia vuoteen 2014 nähden.
Ikääntyvä Imatra heijastuu suoraan IG:n jäsenistöön, seuran pelaajista puolet onkin seniori-ikäisiä. Ollilaista mietityttää, mitä tapahtuu, kun suuret ikäluokat ehtivät elämänsä ehtoopuolelle, eivätkä pysty jatkamaan golfin pelaamista.
”Tähän meidänkin on syytä varautua, ja miettiä miten saisimme pelaajat pysymään pidempään lajin parissa. Tällä hetkellä tarjoamme yli 70-vuotiaille pelaajille mahdollisuutta pelata kenttäämme ”hiljaisina” aikoina edullisemmin, ja tarjoamalla heille mm. edullisemman kausikortin golfauton käyttöön.”
”Tarvitsisimme jäseniksi kipeästi lisää 30-35-vuotiaita harrastajia, mutta se on haasteellinen ikäluokka. Emme ole tämän asian kanssa luonnollisesti yksin, kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma. Tuon ikäisillä on usein pieniä lapsia ja muita perhe-elämään liittyviä kiireitä. Olisi käänteentekevä juttu saada kolmekymppiset koukutettua jollain lailla golfin pariin”, IG:n toimitusjohtajana 90-luvun lopulta saakka toiminut Ollilainen sanoo.
Jäsenmäärän suuri pudotus sekä tulojen määrän väheneminen on merkinnyt Imatran Golfissa myös sitä, että klubin neljä vakituista työntekijää ovat olleet kaksi edellistä talvea lomautettuina.
”Samalla olemme joutuneet nipistämään kaikista kuluista ja hankinnoista. Nyt olemme jatkaneet talouden ja toiminnan kehittämistä ja kulujen ”haravointia”. Valoa pilkistää tunnelissa, mutta tiukkaa tulee olemaan jatkossakin. Periksi ei pidä antaa, vaan keksiä avoimesti uusia ideoita ja toimintatapoja tilanteen korjaamiseksi.”
”Ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Eiväthän työt ole täällä sen koommin vähentyneet, mutta tämä on ollut pakollinen ratkaisu. Paljon olen tehnyt myös palkatonta työtä. Nytkin pitäisi olla niskan välilevyn pullistuman vuoksi sairauslomalla, mutta yritän tehdä sen minkä pystyn. Jonain aamuna niska on sen verran huonona, etten tahdo päästä sängystä ylös. Leikkausjonossa ollaan.”
Ollilaista voisi kutsua todelliseksi monitoimimieheksi. Hänet saattaa nähdä Imatran kenttämaisemissa moottorisahan kanssa tai ajamassa leikkurilla viheriöitä ja raffeja.
”Koen pelkästään mielekkäänä, että voin tehdä välillä muutakin kuin perinteisiä toimistotehtäviä. Se on minun tyylini toimia ja johtaa. Seuran pro Jani Huotilainen toimii tarvittaessa tuuraajanani, istuu tarvittaessa caddiemasterin jakkaralla, auttaa ravintolassa tai esimerkiksi lannoittaa griinit. Me olemme täällä hyvin sitoutuneita, ja siksi henkilökunnan ja toisaalta hallituksenkin keskuudessa vallitsee hyvä henki.”
Toimitusjohtaja Turkka Ollilainen (oik.) on valmis tarttumaan lähes tehtävään kuin tehtävään IG:ssä. Vasemalla klubin aktiiveihin kuuluva Antti Molkentin.
Imatran Golf Oy toimii Stora Enson omistamilla mailla vuokralaisena. Metsäteollisuusyritys omistaa myös IG:n käytössä olevat rakennukset, mukaan lukien huoltohallin. Stora Enso ei ole Imatran Golfille vain pelkkä vuokraisäntä. Se omistaa kenttäyhtiön osakkeista 28,9 prosenttia. Metsäyhtiön mukana olossa on Ollilaisen mielestä omat plussansa ja miinuksensa, mutta sen omistajuus tuo tasapainoa IG:n toimintaan.
”Teimme huoltohalliin ison remontin vuokranantajan kanssa, minkä vuoksi meillä on nyt n. 200 000 euroa velkaa. Pystymme kuitenkin elämään sen kanssa kohtuullisesti. Kassavirtamme on ollut yleensä positiivinen, muttta viime vuonna se painui negatiiviseksi. Tänä vuonna saamme tätäkin asiaa korjatuksi. Helpolla sitä ei ole saatu aikaiseksi, vaan vaikeita päätöksiä ollaan tehty. Onneksi ne ovat tuottaneet tulosta ja valoa näkyy tunnelista.”
Ollilainen mainitsee tämän tästä sanan toimintaedellytykset. Sen säilymiseksi hän on joukkoineen valmis tekemään entistä lujemmin töitä.
”Kaiken on oltava asiakaslähtöistä, mutta aina ei ole yhtiön etu se mikä on osakkaan tai pelaajan etu. Se kannattaa pitää mielessä, nyt ja jatkossa. Imatran Golf on muun muassa ympäristöliikkeiden ja -tahojen kanssa läheisessä yhteistyössä.”
”Jopa omat pelaajat saattavat luulla, että golfkentät laskevat maaperään isoja määriä lannoitteita ja torjunta-aineita. Mutta eivät ne määrät niin suuria ole kuin yleisesti kuvitellaan.”
”Nurmia lannoitetaan useasti, jolloin ihmisille syntyy mielikuva, että lannoitteita käytetään paljon. Meidän, eikä minkään kentän etu ole se, että lannoitteita käytettäisiin turhaan. Siitä syntyy vain kuluja, kuten niiden ostaminen ja leikkuumäärien lisääminen. Ideana on pitää 2-25 mm. heinä elossa, ei rehuviljely. Esimerkiksi Niskan Vuoksi ry – ja Pro Immalanjärvi –liikkeet sekä Imatran seudun ympäristötoimi ovat tietoisia kenttäalueen maaperän tilanteesta, eikä heillä ole siitä mitään huomautettavaa.”
Pitkään golfyhtiön johdossa toimineena Ollilainen on nähnyt lajin sisällä monia muutoksia. Hän mainitsee, että harrastajien vaatimustaso kenttien suhteen on noussut korkean profiilin kenttien, kuten Vanajanlinnan, Kytäjän ja Hirsalan valmistumisten myötä.
”Vanhat kentät eivät pysy millään näiden huippukenttien kelkassa. Rahat eivät riitä tärkeisiin muutostöihin. Siinä on jo tarpeeksi miettimistä, kun konekanta ja rakennukset vanhenevat. Eihän kukaan haluaisi päästää kotitaloaan ränsistymään, ja korjaustoiminnot vaativat isoja investointeja ja rahaa. Yleensä vertaan golfkentän ylläpitoa asunto-osakeyhtiöön. Korvausinvestoinnit tulisi tehdä ajallaan, jottei suurta korjausvelkaa pääsisi syntymään. Parempi on hoitaa korjaukset ajallaan ja hallitusti, kuin hädässä ja ilman hyviä sunnitelmia.”
Marko Kuivasaari
Seniorit vanhenee ja halutaan niitä juppiihmisiä lisää mukaan. 30-45 ikäiset on juuri siinä vaiheessa jossa aika ja yleensä rahakin on kortilla. Eikö kukaan huomaa että siihen sennumäärärän tulee samaan vauhtia niitä eläkkeelle jääviä tai muuten työelämän jättäviä samaan tahtiin kun vanhempia siiryy yläkerrän viheriöille pelaamaan ilmaisia pelikierroksiaan ilman pakkojäsenyyttä ja sitä helvetin golflehdykkää. Ei se tietämys mitään rakettitiedettä, ole, eikä sillä ammuta tai tehdä lapsia, saatikka lennetä kuuhun. Vaikuttaa vaan olevan mahdoton ajatus rekrytoida niitä joilla on aikaa ja rahaa käyttää harrastuksiinsa . Halutaan meneviä ja tulevia nuoria. Kivaahan se on lyödä jatkuvasti päätä seinään ja toivottavasti joskus oppia miksi se aina sattuu enemmin ja enemmin.
Kahden vuoden kuluttua annan tarjoukseni saattohoidosta. Sen verran negatiivisella asenteella tuntuu kaverit Itä-Suomessa olevan.
Kuinka saadaan lisää jäseniä ja aktiivisia pelaajia, myös maakuntien kentille. Ihan helppo posti. Laitetaan jäsenistölle myyntikisa jossa jokainen uuden henkilön paikalle tuonut saa pikkupalkinnon ja kaikkein eniten tuonut ison. Lisäehtona on että uusi ehdokas liittyy jäseneksi jollain aikavälillä. Eläke ja terveydenhoitoalan yhteisöt sponsoriksi. Velvoitetaan paikkakunnan proot, antamaan lajiesittelytä ja demoja (sehän on markkinointiponnistus heidän osalta) osana sitä ”yksinoikeussopimusta” joka niillä kenttien kanssa on. Keskitytään tulokaskisassa niihin jotka on liki tai jo aloittanut nauttimisen eläkkeestä, ja solidaarisuusverojen maksamisen Heillä on aikaa rahaa ja mahdollisuuksia aloittaa uusia harrastuksia, ja jos ne ymmärtää golfin terveysvaikutukset kroppaan ja mieleen, niin niistähän tulee himopelaajia alta aikayksikön. Ai niin eihän niistä ensisijaisesti pitänyt saada kun lisää maksajia, mutta menköön myös pelaajina.
Kova on kisa golfareista täälläkin. 1400 topnen toistaa upeampaa kenttää netissä ja sieltä peliajan varaajalle kierros hintaan 30 €. Ihan kohtuullinenko? Vähintään, sillä se on kahdelle.
Olen pelannut IG-kentän muutaman kerran ja minusta se on yksi Suomen hienoimmista varsinkin etuysi hakee vertaistaan! Takaysillä ehkä voisi olla jotain korjailtavaakin, mutta en heti keksi mitä?
Hienoa, että johtajatkin osaavat tarttua muihinkin töihin. Toimitusjohtajan palkattomasta työstä sen sijaan on turha puhua, sillä toimitusjohtajalla ei ole työaikaa. Mikäli tässä tapauksessa sellainen sopimus on tehty, kannattaa hallituksen puheenjohtajan perehtyä tj:n sopimuksen perusteisiin.
Helppo ratkaisu: Nostakaa vastikkeita vuosittain. Lain mukaan tulevilta kuolleiltakin saatte tulonne perikunnalle laskun laittamalla. Helppoa ja laillista. Ja kentällä on jatkossa aina vaan enemmän tilaa pelaaville. Sekin on hyvä juttu paljon pelaaville hevijuusereille.
Melkein ihan hymyilyttää. Empä ole Turkkaa nähnyt ajelemassa muulla kuin joka vuosi vaihtuvalla bemarilla (x5). Oisko työsuhde leasing? Suosittelen hc saimaata ellet sitten kuulu tähän ig:n sisäpiiriin, jossa tavan maksavaa asiakasta ei ole edes tapana tervehtiä.