Kentänhoito on yksi suomalaisen golfin miesvaltaisimmista aloista. Kedonperä ei lähtenyt muuttamaan sitä puheilla vaan teoilla.
Viisi kokenutta kentänhoitajaa seurasi vierestä. He olivat varmoja, että nuori suomalainen joutuisi sahaamaan isoa leikkuria edestakaisin ennen kuin se mahtuisi teroitushuoneen kapeasta oviaukosta. Emilia Kedonperä ajoi koneen sisään yhdellä yrityksellä.
Tämän hetken hän koki Sveitsissä DP World Tourin kilpailussa vuonna 2023. Samalla se tiivisti sen, mitä Kedonperä on saanut urallaan kokea. Ensin epäillään, sitten yllätytään.
Kedonperä ei kuitenkaan kokenut koneita koskaan vaikeiksi. Kasvaminen maatilalla opetti niiden käsittelyä jo varhain.
Sveitsiin Emilia pääsi, kun hänet valittiin Suomen Golfkentänhoitajien yhdistyksen (FGA) Vuoden kentänhoitajaksi. Tunnustuksen palkintona oli matka European Mastersiin, jossa hän työskenteli vapaaehtoisena kentänhoitajana.
Nykyään 30-vuotias Kedonperä toimii Aurinko Golfin kenttämestarina ja on Suomen nuorin nainen kyseisessä tehtävässä. Golfkentänhoito on edelleen vahvasti miesvaltainen ala, mutta hän ei ole antanut sen hidastaa etenemistään.
Tie kenttämestariksi alkoi jo teini-iässä. Kedonperä meni 16-vuotiaana kesätöihin Loimijoki Golfiin. Aluksi työpäivät kuluivat roskakierroksilla ja siimaleikkurin kanssa. Vähitellen vastuuta tuli lisää. Ensin bunkkerit, sitten griinit ja lopulta lähes kaikki kentän koneet.
”Minusta tuli aika nopeasti sellainen yleismies Jantunen. Oli leikkuri mikä tahansa, niin hyppäsin sen rattiin.”
Hän opiskeli samaan aikaan agrologiksi, mutta huomasi usean kesän jälkeen harkitsevansa tosissaan kentänhoitoa ammattina.
”Visuaalinen ilme on aina kiehtonut minua, ja ajattelin, että tällä alalla voisi olla annettavaa. Ei ole tarvinnut pettyä.”
Kentänhoitajan tutkinto valmistui yhdessä talvessa ja kenttämestarin erikoisammattitutkinto kahdessa seuraavassa. Maatilan tyttärestä kasvoi golfkenttien ammattilainen.
Vaikka Kedonperä on lähtöisin viljatilalta, maatilan jatkaminen ei koskaan tuntunut omalta polulta. Pikkuveli ottaa tilan aikanaan haltuunsa. Jos Kedonperä olisi jäänyt maatalousalalle, hän luultavasti olisi päätynyt kaupalliselle puolelle.
Aina pitää olla varasuunnitelma ja sen päälle vielä toinen varasuunnitelma.
Loimijoelta tie vei Aurinko Golfiin. Ratkaisu syntyi halusta oppia uutta, mutta myös käytännön syistä. Naantalista tarjottiin ympärivuotista vakituista työtä. Puoli vuotta sitten vastuu kasvoi entisestään, kun pitkäaikainen kenttämestari Olli Raatikainen siirtyi Kankaisten Golfiin ja Kedonperä nousi hänen seuraajakseen. Yhtäkkiä hän oli se, jonka päätöksiin koko työpäivä rakentui.
”Apulaiskenttämestarina olin vielä yksi porukasta. Nyt olen se, jonka sana on viimeinen. Mutta samalla tavalla he minulle naljailevat kuin ennenkin”, Kedonperä naurahtaa.
Aurinko Golfissa vastuu on laaja. Hänen johdettavanaan työskentelee kahdeksan kentänhoitajaa kesätyöntekijät mukaan lukien. Hoidettavana on 27 reikää. Pelaajille näkyvät vihreät griinit ja siistit väylät. Harva näkee sitä, kuinka suuri osa työstä tehdään toimistossa.
”Suunnittelu vie todella paljon aikaa. Välillä istun yksin toimistossa ja tuijotan seinää. Tässä hommassa joutuu miettimään monta siirtoa etukäteen.”
Sää sanelee, kenttämestari ratkaisee
Golfkentänhoito on jatkuvaa tasapainoilua luonnon kanssa. Sääennuste voi muuttaa koko työpäivän muutamassa tunnissa. Kedonperä kertoo tapauksesta viime viikolta, kun väylien lannoitus oli tarkoitus aloittaa seuraavana aamuna. Ensin ennuste lupasi yli 40 millimetriä sadetta, sen jälkeen 20 millimetriä ja lopulta vain pari millimetriä. Työtä ei uskallettu aloittaa, koska rankkasade olisi huuhtonut lannoitteet pois. Lopulta sade jäikin lähes tulematta.
”Tämä on toisinaan ihan soutamista ja huopaamista. Aina pitää olla varasuunnitelma ja sen päälle vielä toinen varasuunnitelma.”
Erityisen tarkkaa ajoitus on kasvinsuojeluaineiden käytössä.
”Aineen pitää ehtiä kuivua ennen sadetta. Välillä saa oikeasti juosta kellon kanssa.”
Kentänhoitokoneet ovat Kedonperälle tuttuja jo teinivuosilta. Hän aloitti golfkentällä kesätöissä 16-vuotiaana. Kuva: Juho Suojanen
Kentänhoito ei hänen mukaansa ole koskaan täysin hallinnassa. Jos leikkuri rikkoutuu ja samaan aikaan tulee lämmintä, aurinkoa ja sadetta, ruoho kasvaa liian pitkäksi. Kun kone saadaan takaisin käyttöön, saadaan käytännössä puida niittyä.
Työ seuraa välillä kotiinkin. Mikäli sää muuttuu nopeasti tai kentällä tulee ongelmia, ajatukset palaavat helposti seuraavan päivän suunnitelmiin. Kentänhoitajatkin saattavat soittaa viikonloppuna ja kysyä neuvoa.
Naisia tarvitaan kentänhoitajiksi lisää. Mutta ei kukkien kastelijoiksi tai ’tyttömäisiin hommiin’.
Sveitsin kisan kaltaisia epäilyjä Emilia on kokenut lisäksi Yhdysvalloissa, kun hän työskenteli vapaaehtoisena Ryder Cupissa New Yorkissa.
”Siellä kyseltiin, pystynkö ajamaan tällaisia koneita ja osaanko ajaa manuaalivaihteisella lava-autolla. He eivät tienneet, että Suomessa manuaalivaihteiset autot ovat ihan tavallisia.”
Ryder Cupissa päivät olivat pitkiä. Joka aamu hän käveli reppupuhallin selässä noin 11 kilometriä Bethpage Black Coursella puhdistaen väyliä ja karheikkoja. Kansainväliset kokemukset ovat osoittaneet hänelle, että suomalainen kentänhoito kestää hyvin vertailun.
Kaikkein suurinta tyytyväisyyttä omassa työssä syntyy onnistuneista päätöksistä.
”Olen ylpeä itsestäni silloin, kun jonkin erikoishoidon ajoitus osuu täydellisesti ja näen jälkikäteen selvän muutoksen kentällä.”
Pelaajana Kedonperä tarkkailee kenttää eri kantilta kuin tavallinen golfari. Hän huomaa yksityiskohtia, jotka vaikuttavat suoraan hoitopäätöksiin.
”Mailojen kanssa kentän näkee toisella tavalla kuin silloin, kun tekee vain työroolissa tarkastuskierrosta. Pelaaminen tukee omaa työtäni todella paljon.”
Jos hän saisi päättää Aurinko Golfissa kehityshankkeen ilman budjettirajoitusta, hän käyttäisi sen viheriöiden uudistamiseen ja kuivatusjärjestelmien parantamiseen. Kahdenkymmenen vuoden ikä alkaa näkyä kentässä.
”Talvella vesi jää helposti makaamaan notkoihin. Kuivatus kaipaisi monin paikoin uusimista.”
Heti koneen ohjaimiin
Sitten Kedonperä palaa aiheeseen, joka on hänelle tärkeä. Naisia tarvitaan kentänhoitajiksi lisää. Mutta ei kukkien kastelijoiksi tai ”tyttömäisiin hommiin”.
”Naiset pitäisi laittaa heti ajamaan koneita. Se kasvattaa itsevarmuutta ja rohkeutta. Silloin he myös pysyisivät pidempään alalla.”
Hän toivoo, ettei kukaan luopuisi ajatuksesta kentänhoidosta uravalintana vain siksi, että työ näyttää raskaalta.
”Koneita on turha jännittää. Ne näyttävät isoilta, mutta niitä on helppo ajaa. Ja lopuksi hän kiteyttää, kenelle työ kentänhoitajana oikeastaan sopii.
”Jos tykkää hienoista keleistä ja kauniista aamuista, niin alalle vaan.”
Kedonperä kertoo pysähtyneensä hiljattain kesken työpäivän katsomaan ympärilleen. Hän istui lava-autossa paikassa, josta näkyi useita viheriöitä ja kaukaiseen horisonttiin. Pelaajat kiersivät kenttää tavalliseen tapaansa. Viiden minuutin ajan ei tarvinnut kiirehtiä.
”Mietin, että kyllähän tämä kenttä on elossa ja osaan sitä hoitaakin. Aika leppoisaahan tämä loppujen lopuksi on, vaikka välillä onkin hässäkkää.”
Lue seuraavaksi: Kentänhoitajakoulutus uhkasi loppua kokonaan – nyt tulevaisuus näyttää valoisalta