Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomiporojen taktiset kyvyt
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Aluksi täytyy tunnustaa etten koskaan ole avannut ketjua asiasta, josta ymmärtäisin yhtä vähän kuin tästä. Se ei sinänä haittaa, koska aion olla enemmänkin kysyjän kuin vastaajan roolissa. Mutta asiaan: Miksi suomalaisten kilpapelaajien kortit ovat aika usein tällaisia tilkkutäkkejä. Sillä pallonlyöntitaidolla, mitä näillä kaikilla pelimanneilla epäilemättä on, ei pitäisi olla vaikeaa saada palloa GIRissä griinille tai kanttiin joka kerta. Siis jos sen ottaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi. Siitähän ei bogia huonompaa saa aikaiseksi millään. Olen tutustunut pariin course management videoon. Maailman ykköset (Hogan, Harmon) painottivat tärkeimpänä asiana katastrofien ja bogien poispelaamista sijoittamalla pallo riskittömään paikkaan ja sitten hyökkäämistä griinillä. Jos tämän tason hemmot pelaavat puolustuksen kautta niin miksi heikommat pallonlyöjät kuvittelevat voivansa nujertaa kentän? Ajatellaanpa tämän viikonlopun kisaa: jos olisi pelannut paria kaikki kierrokset ja lipsauttanut kaksi birdietä joka kierroksella ja vastapainoksi yhden kolmen putin griinin. -4 ja hyvä tili taskuun. Mikä on se juttu suomalaisten pelureiden taktiikassa, jota en ymmärrä?
Erittäin hyvä kysymys. Olen monesti miettinyt aivan samaa. Mutta ole Parti huoleti – viimeistään huomenna puoleen päivään mennessä olet varmasti saanut lukea, kuinka vähän todella ymmärrät.
Kaikki ei vaan pelaa insinöörigolfia 🙂 ilon kautta.
Hieman vakavammin, toki jokainen tuolla tasolla pelaava osaisi pelata väylän kuin väylän bogiin. Mutta se kun ei riitä ja jotkut väylät vaan ovat helpommin pelattavissa pirkkuun kuin toiset… tosin sitten kun hyökätään 290 metrisellä par nelkulla niin voikin tulla jotain muuta mitä tilattiin. Mielummin kuitenkin näen itse pelaajien kortissa punaista kun tasaista keltaista, koska se osaltaan todistaa että kunhan pientä tasoittumisa tapahtuu, eikä katastrofeja tule niin sitten ollaankin mukana voittotaistelussa eikä missään 15 joukossa.
NimetönPelkän tuloksen valossa ei taktiikkaan voi ottaa mitään kantaa. Pitäisi siis analysoida tarkkaan taktiset valinnat lyönti lyönniltä. Yhtä hyvin voi olla niin, että böröt tulivat juuri valitun taktiikan ansiosta eikä siitä huolimatta. Paras taktiikka on mielestäni se, jolla todennäköisimmin voittaa kisan.
’Paras taktiikka on mielestäni se, jolla todennäköisimmin voittaa kisan.’
Vai olisiko paras taktiikka se, jolla pelaaja löisi mahdollisimman vähän lyöntejä? Sillä pelillä mitä hänellä sinä päivänä on.
Kobo: Meille on ihan jees pelata pelata hauskaa IH peliä ilon kautta, mutta poroille hauskan pitäminen ei ole primääri motiivi kisaviikonloppuna. FORE 🙂
NimetönVain, jos se tulos todennäköisesti riittää voittoon. Kyse on tavoitteesta. Säilyäkö 115 joukossa kauden läpi , vai hakeako jackpottia (ja suoraa säilymistä tourilla). Urheilija ja penkkiurheilija janoavat voittoja. Jos on tzsäänsi, ni eiku go for it.
Pelkäämpä, että toveri Parti tekee taktiikkaa nyt perä edellä 🙂
(ja tää kaikki siis mun mielestä, muilla saa olla vapaasti muita mielipiteitä eli ei herneitä)
NimetönJatkan vielä työnantajan laskuun: Jos tietyllä reijällä on tehnyt 3 kertaa birkun jollain taktiikalla ja neljännellä kerralla tulee tripla, oliko valittu taktiikka väärä, jos olosuhteissa ja lipun paikassa ei muuten ole tapahtunut olennaista muutosta? Entä, jos on selvinnyt cutista läpi, pitääkö varmistella sijoitusta 20-40 sakkiin, vai yrittää painaa iigeli ja pari birkkua, joilla voisi nousta kärkikahinoihin? hyviä kysymyksiä!
3xbirkku+tripla on even. Jos kyseessä on helppo reikä (kuten kolme birkkua antaa olettaa), pelaamalla neljä kertaa virheitä välttäen voisi olettaa tuloksena olevan alle parin.
Parti: Se juttu on luullakseni kokemattomuus. Se että tulee katastrofeja on yleistä kaikenmaalaisille aloitteleville tourpelaajille. Ei vaan tämänsuuruisella pelaajaotoksella mikä Suomella on heittää tourille ole vielä sattunut palaset kohdalleen.
Taktiikka kehittyy kun pääsee pelaamaan tourkentillä ja oppii tuntemaan eri kenttien kikat. Jos Ilonen jaksaa puurtaa takaisin tourille veikkaan että tulosta syntyy.
Tietysti superlahjakkuudet pystyvät hyviin tuloksiin heti ekalla kaudella mutta mitkä on todarit että täällä tundralla syntyy superlahjakkuuksia jotka pääsevät vielä pelaamaan 5 vuotiaasta saakka ympäri vuoden…
Hyvä topikki!
Mä näkisin asian tällä tavalla: Kaverit koittavat elättää itsensä jahtaamalla balatan kehitysversio n:nnää ympäri kenttää. Eli ovat siellä töissä, niin sanotusti.
Jos pahasti ontuvaa vertausta käyttäisin: Oletetaan että utokauppias saisi fyffensä myymiensä autojen hinnan perusteella, kannattaako myydä monta Opelia, vai tähtää siihen yhteen Ferrariin / vuosi? (Jota kukaan ei ehkä ikinä osta)
Jotenkin mun järkeen osuisi hyvin tällaiset Partin mainitsemat perus’paskat’ 70-72-69-73 kiekat. Rahat tassuun ja sama uusiksi seuraavana viikonloppuna. Sitten kun sattuu putteri liekehtimään, niin pokataan pokaali.
Toisaalta, jos se olisi noin helppoa niin kaikkihan sitä tekisi. Ja joo, olen insinööri.
ja viedäkseni vertaustasi pidemmälle. Mitkä on sun mahikset myydä Ferrari jos et osaa myydä Ooppelia?
Parti on mielestäni täysin oikeassa.
Suomiporot eivät kykene pelaamaan tätä peliä päällään kuten ne, jotka pärjäävät. Riskinotto ja hyökkääminen ei tässä lajissa toimi, kuin lyhyen aikaa(ehkä kierroksen). Hyvä onni loppuu aina ennemmin tai myöhemmin. Tsäkällä voi onnistua esim. avauskierroksella, kuten hiljattain kävi eräässä kilpailussa.
Miksiköhän huippupelaajien korteissa ei ole useita tuplia, triploja tai tuplapareja. Niitä ei ole, koska he ymmärtävät pelata varmaa peliä. Varmalla, riskejä kaihtamattomalla pelillä pitäisi suomalaistenkin ammattimiesten lyöntitaidoilla pystyä pelaamaan jokainen kierros alle par’in.
Triplan tai tuplapar’in pelaamisessa on täytynyt aina tehdä useampi kuin yksi ratkaiseva virhe, jonka virheen tapahtumapaikkana on ollut se osa ihmiskehoa, joka on hartioiden yläpuolella.
Juuri se on pahinta pään kestämättömyyttä, että lähtee hyökkäämään ja ottamaan riskiä kuten tässäkin ketjussa jotku neuvovat tekemään. Veikkaan, että meillä amatööreilläkin on kaikilla lukuisia kokemuksia siitä, ’mitä ei olisi pitänyt lähteä yrittämään siinä paikassa’.
Jahs täällä insinöörit kehittelee ajatusmallia, jossa joku muka ostais Ooppelin. Kerron teille suuren salaisuuden, autokauppa ja kentällä pirkuttaminen on täysin eri asia 🙂 Kyllä se nyt on kummallista kun ei jakseta uskoa siIHen, että kyllä siltä se isokin kala on otettavissa. Ei kukaan muista sitä kahdekanneksi tullutta, mutta voittajien nimet on ikuistettu pokaaleIHin ja kunniatauluIHin. Kun haetaan voittoja ja saavutetaan taso jossa siitä todella taistellaan, niin ei tarvitse mitettiä kuka sen ferrarin ostaa, kun sillä voi ajaa ite … ilon kautta
’Miksiköhän huippupelaajien korteissa ei ole useita tuplia, triploja tai tuplapareja.’
My point exactly: Ei ne triplat sinne korttiin itsestään tule. Taidon puuttesta ei voi olla kysymys, veikkaan enemmän vääriä valintoja hartioiden yläpuolisessa osastossa.
taktiika ja strategia lienevät outoja alueita suomme kolohvisa – Parti oot oikeasa.
näistä pitäis kirjoitta oikein opus.
Pojat ovat siellä aikansa kuluksi kehittäneet uuden golfpelin. Sen nimi on African Big Five. Pelissä kerätään pisteitä joita saa osumista seuraavasti:
elefantti – 1 piste
kirahvi – 2 pistettä
sarvikuono – 3 pistettä
virtahepo – 4 pistettä
uivaa virtahepoa päähän – 5 pistettä
juosten lähestyvä naarasleijona – 12 pistettä. Tällä usein vie koko potin!
No, tuo oli tietenkin leikkiä. Tosissaanhan kaverit siellä yrittää. Mutta nämä on henkimaailman asioita. Olisin voinut lyödä mitä vaan vetoa esim. siitä, että hyvästa alusta huolimatta Jarmo Sandelin ei ole paikalla kun palkintoja jaetaan.
Entä mitä liikkui taannoin Thomas Björnin sairaan kauniissa mielessä hänen sivallellessaan palloja lampeen yksi toisensa jälkeen tuulen hiljaa heiluttaessa jalavan larvaa, joutsenemon uitellessa poikuettaan turvaan heinäkuussa Irlanninssa, käen kukkuessa ikään kuin lyöntejä laskien..?
NimetönTekee vielä mieli kysyä, kuka arvoisista raatilaisista nyt tietää, miten ko birkut, iigelit ja bogit, tuplat ja triplat ovat syntyneet?
Hallittua riskinottoa juuri oikeilla väylillä ja paarit lopuille. Kunpa se olisikin niin helppoa….
No mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään.
NimetönJuuri niin! 🙂 Jälkeenpäin tuloskorttia lukien taktiikan korjailu onnistuu paljon helpommin. ’Tohon ei olis kannattannu tehdä tuplaa ja triplaa’ jne.
NimetönKyllä mun mielestä huonot tulokset syntyy surkeista lyönneistä eikä mistään liian agressiivisesta taktiikasta. Taktiikkahan toimii, jos lyönnit sitä tukee, eikö? Jos -4 ja kymmenen lyöntiä voittajasta on tavoite niin puhutaanko silloin tulevaisuuden voittajasta?
Köyhä vertaus ralliin: Yleensä nopeimmat kuskit aloittavat tyyliin pari ek-pohjaa ja sitten metsähallituksen puolelle, mutta kun auto alkaa pysyä tiellä niin syntyy Grönholmeja etc. Ne jotka ajoi fiksusti sijoja 10-12, pokkaavat tänään pokaaleja Kälviän UA:n pikkujouluissa.
Samaa mieltä Boscon ja Taaperon kanssa.
Kundit olivat elämänsä ensimmäisissä isoissa kisoissa ja näyttivät välittömästi, että potentiaalia löytyy. He ovat nuoria ja aikaa riittää. Tärkeää on, että asenne on oikea eli yritetään tosissaan ja löydetään itse omat rahkeet ja nähdään riittävätkö ne maailman huipulle vai tyydytäänkö sarjajyräksi.
Tilanne on täsmälleen sama kuin rallissa (Seniori tämän tietää) eli tosi huippujen potentiaali ja rajat löytyvät yläkautta tulemalla ei hitaasti kiiruhtamalla.
Ilosellakin on vielä aikaa vaikka lampaat söis.
Kirjoittelin omaa viestiäni ilmeisesti yhtäaikaa kanssasi. Ilmeisen samanlaisia ja -henkisiä niistä jostain syystä tuli.
Saattaisiko olla niin, että tietyllä pelin osa-alueella puuttuu osaamista ja luottoa. Tämä johtaisi sitten siihen, että ’joudutaan’ tekemään taktisia ratkaisuja, joihin ei kyvyt riitä.
Tuolla tavalla syntyvät juuri viimeaikaistenkaltaiset tulokset. Hyökkääjä-Mikkokin on viiden vuoden hurlumhei-pelillään sen osoittanut.
Huonot tulokset syntyvät klubipelaajilla nimenomaan huonoilla lyönneillä. Ammattilaisten lyöntitekniikka on eri ihan tasolla ja huonot tulokset syntyvät heidän kohdallaan huonolla harkinnalla.
Tässä lajissa ei täysillä ’ajaminen’ tuota tulosta, ei uran alussa, eikä myöhemminkään, vaan väline karkaa milloin metsään, milloin veteen, käypä joskus niinkin, että ei pysy edes kartalla.
Meillä on asiasta ilmeisesti erilainen käsitys.
Jos oikeasti tunnet suomalaisia ammattilaisia ja Mikko Ilosta niin tiedät, että hän pelaa hyvinkin konservatiivistä peliä riippumatta siitä mitä täällä olevat asiantuntijat sanovat.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomiporojen taktiset kyvyt