Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomiporojen taktiset kyvyt
-
JulkaisijaArtikkelit
-
”Taitaa cut karata tällä kertaa molemmilta.”
Tuavisella vasta 3 reikeliä pelattuna… tai siis ainaskin liiterpoortilla näin..
Karjalainen osoitti taas tänään miten kaukana
ollaan sieltä ihan terävimmästä kärjestä. Veikkaisin että ero taidossa, niin teknisessä kuin taktisessa ei ole näin suuri. Olisko rutiinissa tai pääkopassa. Oli miten oli sellaistakin onnenkantanoista kuten Mikon 9. sija Openissa saadaan odotella jonnii aikaa
Tämä avaus lähti kynästä melko pienellä ajattelulla Suomipoikien korttien katselun jäljiltä. Tarkemman ajatustyön jälkeen huomasin kyselleeni hieman eri asiaa kuin mitä oikeasti hämmästelin:
Ihmetykseni aihe ei syvimmiltään ollut taktinen osaaminen vaan poikien pelin heittelehtiminen kierroksen sisällä (syystä mistä hyvänsä). Minulla on ollut kunnia pelata silloin tällöin hyvien pelureiden kanssa, myös vaikeilla kentillä. Jo useat näistä tourille mahtumattomista kavereista pitävät pallonsa hyvin pelissä läpi kierroksen ja pelaavat hyvin steadyä peliä parin pintaan. Miksei siis vuosikausien rutiinilla kilpailevat?
NimetönAika usein puhutaan ns. ’paineesta’, joka on seurausta tilanteesta, jossa on tavallaan pakko onnistua. Vähemmän tuodaan esille pelaajan huonoa ’itsetuntoa’, joka väkisinkin tulee esille, jos joutuu erittäin kovaan seuraan ja vaikeille kentille. Heikentynyt pelillinen itsetunto johtaa yliyrittämiseen ja masentumiseen. Monissa urheilulajeissa voi seinä tulla vastaan, jos aikaisessa vaiheessa lähdetään liian koviin kisoihin. Liian kovissa karkeloissa urheilija tuntee itsensä varsin ’pieneksi’. Esimerkiksi Tigerin ei koskaan tarvitse kärsiä itsetunto-ongelmista kentällä, koska tietää olevansa paras. Paineita hänkin toki kokee uusia ennätyksiä yrittäessään. Paras lääke itsetunto-ongelmiin on käsittääkseni pelitaitojen kohottaminen. Näiden suomalaisten pelaajien tilannetta en tunne.
NimetönKvartaalitaloudessa eletään kolmen kuukauden sykleissä, jonka jälkeen tehdään yhteenvetoa menneestä ja suunnitellaan tulevaa.
Miksi ei annettaisi Tonin ja Tuomaksen nyt pelata muutama kisa ja kuukausi, jonka jälkeen näkee selvemmin, mihin suuntaan poikien peli ja kehitys on menossa.
Jos tämä kausi ei mene putkeen, on sitten syksyllä karsinnat jne. Elämä kuitenkin jatkuu.
Henkisestä kapasiteetista sen verran, että Jarmo Sandelin on pelannut kohtuu hyvin tämän kauden tähän asti. Onkohan kaveri ’kasvanut’ karsintamenestyksen kautta????
Ei se Sandelinin peli ainakaan tänään kovin kaksiselta vaikuta…..
Parti hei, älä nyt rupea maitoilemaan. Juurihan sait ymmärtääkseni tämän palstan asiantuntijaraadilta siunauksen Suomiporojen taktisesta osaamattomuudesta.
Tässä uudessa ongelmassa minua kiinnostaisi itseasiassa enemmän se miksi nämä sinun pelikaverisi eivät mahdu minkään valtakunnan ammattilaistoureille? 🙂
Takinkääntö päivässä pitää mielen virkeänä 🙂
Ei vaines, vaikeaa on oikeasti ottaa kantaa taktiikkaan pelkän kortin perusteella.
Olisi kiva nähdä että pojat pelaisivat omaa, hyvää peliään läpi viikonlopun. Sillä pääsisi pitkälle.
Ei yksikään reikä Tourilla ole liian vaikea näille jannuille, kärsivällisyyttä ja mokien tekeminen jää muiden hommaksi.
Mun kamut: useimmilla on päivätyö, joten Tour saa odottaa 🙂
Kyllä silti on kiva katsella kun pallo tottelee ja parit ovat peruskauraa. Antaa uskoa, kun näkee ettei siihen tarvitse olla yli-ihminen tai treenata polvenkorkuisesta asti kahdeksaa tuntia päivässä.
Tosiaan mielenkiitoinen aihe.
Ja kyllä sitä vuoristorataa osataan muullakin. Mielenkiintoiselta näyttää mm. Patrick O’brienin (RSA) tuloskortti Fancourtista. Lauantaina kaveri löi päivän huonoimman tuloksen, 87, ja sunnuntaina päivän paras score, 67. Olisipa ollut kiva olla vieressä seuraamassa tai kaverin pään sisällä, että mitä tapahtui yhden yön välillä. 67 tuolla kentällä on kuitenkin huima tulos ja osoittaa kaverin tosiaan omaavan kykyjä.
Ja mitä alkuperäiseen kysymykseen, kyllä luulen että rutiini/taidot/paineet ovat se yhdistelmä mistä tulos muodostuu. Vaikka kuinka pystyisi yhden hyvän rundin pistämään esim -5, niin se täytyy pystyä tekemään 4 kertaa skabassa ja 20 kertaa kaudessa kovan paineen alaisuudessa. Jos klubikisassa/FGT:llä ykköstiillä jännittää tai hyvässä scoressa 18:n avauksessa, niin mikä mahtaakaan olla isolla tourilla tilanne, kun 250 teur on palkintona? Kyllä ne pienemmätkin kv. huiput murenevat parilla vikalla väylällä kun Monty/Els hönkää niskaan, se on nähty…
VP:lla oli mielestäni hyvä kommentti, että vaikka 4 rundin score näyttää paikan lopputuloksissa, niin kyllä se kahden keskimmäisen kierroksen tulos antaa hel… hyvän oshviitan kaverin keskimääräisestä tasosta. Koko kauden 10:llä huonoimmalla rundilla jne. ei ole pitkässä juoksussa juuri mitään merkitystä, ne on ne parhaat rundit ja etenkin keskiarvo kun merkkaavat…
Ja vielä suomalaisiin. Kyllä nykyisellä taito/rutiini/paineensietokyky kombinaatiolla lähtisin hakemaan niitä par/-2 tuloksia fiksulla pelillä ja olisin tyytyväinen sijoista 20-30, joilla taataan kortti tourille. Vaikka voittajat muistetaan, niin sijoituksilla kerätään fyrkat.
Kivaa pelailla talvisin tätä virtuaaligolfia muiden tuloksilla, kun ei itse pääse kentälle.
Taktisista kyvyistä ja paineensitokyvystä on uskomaton esimerkki Goosenin ja Elsin viimeiset reiät. Els 5 viimeistä -4 ja Goosen sen jälkeen kun Els tullut tasoihin 2 viimeistä -2. Kyseessä on vaikea kenttä, jossa vaikeaa tehdä böröjä vaan ei näille kavereille. Näissä pojissa asuu todellinen kilpailija joka pukkaa parhaan flown päälle kun tilanne tulee tiukaksi. Käsittämätöntä meinikiä. Luontaista lahjakkuutta paitsi teknisesti lyödä palloa myös kilpailla. Pojilla oli selkeä taktiikka tehdä pelkkiä böröjä loppureijillä:-)
NimetönKatsoin töllöstä poikien pelin ja ei voinut kuin ihmetellä ja kummastella heidän hienoa taisteluaan.
Väylä 17 par 3 oli vakuuttava esimerkki taidosta, tuurista, jota näilläkin miehillä oli. Molemmilla avaukset griinin kautta vaikeisiin paikkoihin, joista Goosen teki birdien ja Ernie parin loistavilla chipeillä.
Kumpikin puttasi melkein joka reiällä joko birdietä tai eaglea, kyllähän sellaista peliä seuraa kuka vaan kuola suusta valuen.
Nyt, kun arvostellaan Tonia ja Tuomasta, olisi hyvä muistaa se, että pojilla takana 2 ET-kisaa, Ernien ja Goosen pelanneet huipulla jo 10-15 vuotta. Taktiset kyvyt kasvavat kait kokemuksen kautta, näin ainakin uskon.
Tyry soitti jollekin hemmolle Fancourtiin ja hän kehui estotta kumpaakin poikaamme. Minä ainakin olen sen verran optimisti, että uskon heidän vielä pärjäävän näissä kinkereissä.
On kiva katsoa kisoja tv:stä, mutta vieroitusoireena tulee helvetinmoinen halu lähteä itse jonnekin heiluttamaan mailoja. On tämä Suomen talvi surkea ja pitkä on odottavan aika.
Vai antaa kahden tulokseltaan keskimmäisen kierroksen keskiarvo parhaan kuvan pelaajan todellisesta tasosta? Kilpailuissa lasketaan aina kaikkien kierrosten kaikki lyönnit yhteen. Se antaa todellisen kuvan tasosta. Samoin erilaiset money-list’it, scoring averaget yms.
Jossain korkeatasoituksisten pistebogey-pippaloissa voi huonot lyönnit, reikä-ja kierrostulokset, jos pelataan useampi kierros, unohtaa ja silti pärjätä.
NimetönTämä E-Afrikan mestaruuskisa antoi uutta näkövinkkeliä taito-taktiikka-akselille. Itse kyllä pidän tämäntyyppistä kisaa mielenkiintoisena. Moni kiroaa huonoa ’tuuriaan’ lähes kohtuuttomien pomppujen sattuessa kohdalle, mutta lopulta parhaat olivat parempia kuin vähemmän parhaat. Greenien osuus tuloksentekoonkin taisi tulla selväksi vaikkakin korostuneella tavalla. Varman päälle pelaaminen ei tällä kentällä välttämättä loputtomasti onnistu tai tulos kuitenkin on huono.
hyvä kisa, joka sai arvoisensa lopun!
Olen samaa mieltä. Meitä on hemmoteltu riittävästi tällaisilla – 25 lopputuloksilla jotka on pelattu 200 m leveillä turistiväylillä jotka on suunniteltu kiinalaisilla amatööreille.
Nyt pelattiin golfkentällä eikä missään saatanan puistikossa. Ja kyllähän sieltä parhaat seuloituivat kuten aina. Saattoipa olla TK:lle ja TT:lle erikoinen kokemus..
Tein asiaan liittyvän päätöksenkin: tuolla kentällä haluan pelata ennenkuin kuolen! Voi olla, että menen kyllä suosiolla suoraan punaisille…
En tiedä, onko suomiporoilla lähipeli siinä kunnossa, että heillä on taktisia vaihtoehtoja pelille ’pitkälle, vaikka isommallakin riskillä, jotta lähestymisen voisi tehdä kohtuullisen varmasti lähelle lippua’, jos vaihtoehtona on ’pienemmällä riskillä sijoitus väylälle ja siitä kohtuullisen varmasti keskelle viheriötä’. Ainakin Mikolla tuo lähipeli tökkii eniten.
JK. Tiikerihän ei taida olla tilastojen valossa mikään loistava puttaaja, mutta hänellä on kyky saattaa pallo vaikeistakin paikoista riittävän lähelle lippua, jotta birdie on mahdollinen ja par lähes varma.
ts kirjoitti: (12.12.2005 13:39:12)
Paljon on vielä kuitenkin tekemistä, ja varsinkin alle 70m:n peli pitää saada siihen malliin, että kahta kertaa enempää ei tarvitse palloa siltä matkalta lyödä, ennen kuin sen saa reiästä noukkia.Tuli tämä kommentti mieleen kun luki uudesta Golf-lehdestä Tuovisen kertomusta Tour-kortin ratkaisuhetkistä: TT piti väyläbunkkerista liian suurea riskinä peruspeliä nosto-wedge-putti ja valitsi turvallisemman taktiikan matala i6 huukki puiden alta veden yli ja kaksi puttia.
Selittää varmaan osaltaan miksi suomalaiset tarvitsevat kymmenen tilaisuutta yhtä onnistumista varten 😉 -
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomiporojen taktiset kyvyt