21.2.–28.2. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[8][9]
KilpailuaSuomalaista

Suomen kilpagolf

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Suomen kilpagolf

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 224)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Joo, kyllä fukke avasi silmät ajattelemaan asioita eri perspektiivistä viestissä # 40.

    Iltalukemista Suomen naisten maajoukkueen vastuuvalmentajalta – tosin vuodelta 2006 – siis ei liiton kannanotto, mutta liiton julkaisemaa koulutusmateriaalia.

    Ilman syvällisempää analyysiä sanat ’rakkaus lajiin’, junnuna kentällä aamusta iltaan, pelaamaan oppii pelaamalla ja lähipelin harjoittelu toistuivat laatijan lopputyön haastatteluosiossa s. 20 alkaen.

    Jossain lähikuukausien haastattelussa / tiedotteessa Lahdesta lähtöisin oleva MM mainitsee naisten MJ:n nykykehittymisen painopistealueena olevan wedge- pelin.
    Ehkä RR vuorossa lähempänä olympialaisia?

    No toisaalta hieman aprikoin tuota SGL:n päävalmentajan etätyötä ja ’ajan hermolla’ pysymistä ruotsinmaalta käsin – toisaalta valmennetaanhan Sveitsin salibandy MJ:tä suomesta suomalaisen päävalmentajan voimin.

    Sounds international.

    ts

    Pitääpä pari kuvaa vielä laittaa eikä lainkaan haittais Fukken kommentit näistä. Jos 12v likka painaa läpi osuman näillä liikkeillä, niin ei mielestäni tavitse lähteä muutosta rakentamaan. Taso siis liikken osalta on riittävän hyvä ja jatkossa ratkaisee pelistä oppiminen ja sen kautta kehittyminen

    Relut 10 v. (vasta) olen golfjulkaisuiden kirjoittelun välityksellä seuraillut Golfliiton aina vaan parempia ja selkeämpiä tulevaisuuden suunnitelmia kilpagolfin tason nostamisesksi. Toki kv. golf-kisoja olen seurannut pidempäänkin.
    Ymmärtämäni perusteella Golfliiton arvostus suomalaista kilpagolfin ajatellen on mennyt ennemminkin alas- kuin ylöspäin! Ilmeistä on, että vääriä valintoja ja ratkaisumalleja on tehty, ja samaan aikaan kadotettu paljon potentiaalia. Ja vielä vaan selkeämpänä tulevaisuus näyttää, hohhoijaa.
    Aikanani pyynnöstä (en aivan vapaaehtoisesti siis) valmensin toisen lajin nuoria hetken aikaa, kyse oli joukkuelajista. Vaikka kyseessä oli joukkuelaji, ei se silti tarkoittanut saman kaavan mukaan harjoittelua kaikille, jokaisella pelaajalla oli joukkeessa vahvuutensa ja heikkoutensa.
    Mutta se innostus – se oli aitoa kaikilla, ja siitä saatiin sitä tulostakin syntymään.
    Tämä edelläkerrottu vain sen takia, että miksi niin monen innokkaan golfarinalun toive golfurasta romutetaan siitä yksinkertaisesta syystä, että nuorilla itsellään tai heidän vanhemmillaan ei yksinkertaisesti ole antaa sitä taloudellista panosta siinä nuoren elämänvaiheessa, jossa sitä kipeästi kaivattaisiin nuoren tukemiseksi ottamaan vakavampia askeleita kilpagolfin suuntaan, vaikka lahjoja ja intoa olisikin.
    Tällä kirjoittelulla haluan herätellä ( onnistumisesta en ole varma) ajatusta, mihin jatkossa klipagolf-eurot suunnataan. On nuoria, jotka jo pelkästään omalla harjoittelulla ja jatkuvasti kehittyvällä svingin analysointikyvyllään pitävät tasonsa pienelläkin harjoittelulla ja pelaamisella (sikäli kun kesätöiltään ehtivät).
    Onko golfseurojen mahdotonta ilmoittaa Golfliiton suuntaan tällaisista potentiaalisista nuorista liiton suuntaan, sillä seurauksella että liiton puolelta valmentajat tulisivat heitä aika ajoin eri puolille Suomea katsomaan/kutsumaan taitonsa näyttämään. Ja siilä konkreettisella lupauksella, että tällaisille nuorille, jos liitto armonsa suo on mahdollisuus taloudellisesti liiton puolelta jatkaa ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Liiton taloudellisen tuen vakavana perustana on myös se tosiasia, että ammattiin opiskelu siirtyisi mahdollisesti vuosia.
    Siis golfherrat:miten em. yhtälö sopisi Golfliiton uudistuvaan (toivottavasti) ajattelutapaan saada innokkaat ja lahjakkaat mukaan seurantajärjestelmiin, joka toimisi paremmin ja tehokkaammin kuin nykyiset?
    Vielä kysyisin , kuinka paljon Golfliitto käyttää euroja tulevien lupausten etsintään ja kouluttamiseen?( Ja tässä haluan painottaan nuorten lupaavien golfinpelaajien omatoimiseen valmennukseen). Kuinka paljon seurat ja liitto yhdessä käyttävät tähän rahaa Suomessa vuosittain?
    Nim. ’Greeninone’ heitti mielenkiintoisen ajatuksen golfia vakavasti harrastavan nuoren lähettämisestä perheenjäsenen (- jäsenten) kanssa liiton( ja mahdollisesti oman seuransa) kustannuksella ilmastollisesti sopivaan talviharjoittelukohteeseen. Tulisiko näin todennettua nykyistä paremmin, ketkä omaavat todellisia lahjoja ja innokkuutta kehittyä kilapagolfareiksi?
    Onko yllä esittämissäni huomioinneissani sellaisia ajatuksia, joita voisi mietiskellä enemmänkin?
    Joka tapauksessa, kaikille mielenkiintoista golfkautta!

    ts kirjoitti: (28.3.2012 0:49:22)
    Pitääpä pari kuvaa vielä laittaa eikä lainkaan haittais Fukken kommentit näistä. Jos 12v likka painaa läpi osuman näillä liikkeillä, niin ei mielestäni tavitse lähteä muutosta rakentamaan. Taso siis liikken osalta on riittävän hyvä ja jatkossa ratkaisee pelistä oppiminen ja sen kautta kehittyminen

    Joo….nyt sait mut tekemään aaltoja….mutta muista että monta mutkaa ompi eessä. Toivotaan parasta.

    söpsö kirjoitti: (28.3.2012 2:37:32)

    Onko golfseurojen mahdotonta ilmoittaa Golfliiton suuntaan tällaisista potentiaalisista nuorista liiton suuntaan, sillä seurauksella että liiton puolelta valmentajat tulisivat heitä aika ajoin eri puolille Suomea katsomaan/kutsumaan taitonsa näyttämään…..

    …….Siis golfherrat:miten em. yhtälö sopisi Golfliiton uudistuvaan (toivottavasti) ajattelutapaan saada innokkaat ja lahjakkaat mukaan seurantajärjestelmiin, joka toimisi paremmin ja tehokkaammin kuin nykyiset? ….

    …….Vielä kysyisin , kuinka paljon Golfliitto käyttää euroja tulevien lupausten etsintään ja kouluttamiseen?( Ja tässä haluan painottaan nuorten lupaavien golfinpelaajien omatoimiseen valmennukseen). Kuinka paljon seurat ja liitto yhdessä käyttävät tähän rahaa Suomessa vuosittain?

    Jos joku on lahjakas tai hyvä pelaaja, niin miksi hänet pitäisi etsiä jostakin piilosta taitojaan näyttämään. Samalla kysyisin, mitä vikaa on golfkilpailuissa on taitojen mittarina, että vielä pitäisi kehittää rinnakkaisia seurantajärjestelmiä. Minusta se on resurssien tuhlausta

    Samaten kysyn, millä perusteella tukea pitäisi jakaa. Eikö kilpailujärjestelmä ja siihen liitetyt palkinnot tai (amatööreille) stipendit ole oikeudenmukaisempi tapa kuin joidenkin valmennusjohtajien mielijohteisiin ja heidän lobbaajiensa härskiyteen perustuva hyvä veli -järjestelmä?

    glof kirjoitti: (27.3.2012 20:18:01)
    Kiitos Fukke, hienoa pohdintaa.

    Esimerkki elävästä elämästä: eräs kaverini (pyrin siihen ettei hän ole tunnistettavissa) lopetti kauden pari vuotta sitten +3tasoituksella. Menestys juniorisarjoissa perustui luonnolliseen hookkiin. Kaikki pohjat oli tehty omassa seurassa, mutta kun maajoukkeen portit avautuivat ympärille tuli Rauhalasta lähtien 3-4 ’ammattilaista’. Talven aikana leiritystä maajoukkuepelaajat saivat toista kuukautta. Vuoden aikana tasoitus huononi yli 1,5. Miksi?

    Vierestä seuranneena voin vakuuttaa, että motivaatiota oli/on juuri niin paljon kuin mahdollista. Helppo arvostella mutta kaikkien valmentajien yhteinen päämäärä oli tehdä kaveristani fade-pelaaja?? Miksi?

    Mielestäni parasta tilantessa on se, että huono kausi riittti johdolle ja kaveri tiputettiin kaikilta liiton tuilta. Toivottavasti liitto ei pilannut kaikkea hänen kohdallaan ja vanha kehitys tauon jälkeen jatkuu..

    Tässäpä visainen pulma. Jos kyseessä on tosiaan ollut hookki eikä häntädraw, niin valmennusjohto on ollut kyllä oikealla asialla. Draivissa se ei välttämättä ole ongelma, mutta ammattilaiskentillä ei pärjää yläkierteisillä lähestymislyönneillä varsinkaan pitkillä raudoilla, joita ylimmällä tasolla joutuu käyttämään tosi paljon. Kyllä pallo on saatava pysähtymään pieneen tilaan bunkkeoiduille ja dressatuille greeneille.

    Lähes jokainen hyvä pelaaja on joutunut jossain uransa alkuvaiheissa taistelemaan hookin kanssa ja siitä selviää monella tavalla. Kymmenen vie tuhoon, yksi johdattelee autuuteen. Hukki on siinä mielessä terve lyönti, että lihasten käskytysjärjestys suunnanvaihdossa ja palloon tulossa on oikein, ja varsinkin mittaa hakevat nuoret käyttävät mielellään relaesea/krossausta osana lavan sulkemisprosessia, jolloin sisältä ulos svingiin saadaan voimakas lavan sulkeutuminen ja rullaava hukkikierre.

    Avainkysymys on, miten onnistuu suoristamaan hookin muuttamatta planea suunnanvaihdossa tai liukumatta pallon ohi. Ensin mainittu suoristaa lyönnin mutta vaatii svingimuutoksia sen kriitisessä vaiheessa ja tuo miljoona uutta ongelmaa mukanaan. Voimakkaampi sivuttainen jalkatyö on pulmallista, koska sopiva sivuliuku vaatii aina hakemista, onnistuu rangella, häviää kentällä. LIsäksi tämä ei aina suorista lyöntiä vaan saa sen lähtemään enemmän oikealle, siis kompensoi lähtösuuntaa. Usein pelaajat hidastavat releasea/krossausta, mutta ongelma säilyy, se vain laimenee ja aina on vaara ylilyönteihin ja sen pelosta putkahtaviin blokkeihin. Näiden yhdistelty kokeileminen on loputon suo ja vie tuhoon.

    Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!

    Pitääkö käydä joku golfakatemia, että oppii lyömään drawn, hook ja fade. Mielestäni ei pidä. Ne oppii kyllä jokainen, kun leikkii ja kikkailee pallon kanssa. Ei siihen tarvita noin analyyttisiä selityksiä. Ne sekottaa jokaisen pelaajan, kun pitää miettiä kaikenmailman ranteenvapautuksia, planea, painonsiirtoja, grippiotteita jne. Kokeilemalla ja toistoilla ne oppii tyhmempikin. Omatoiminen tai kavereiden kanssa kikkailu ja leikkiminen pallon kanssa on hyvää oppia. Hyvät tulokset tulee kyllä, jos osaa eri tilanteissa kentällä luoda pelistrategiansa oikein. Mihin puolelle lippua, väylää kulloinkin kannattaa pallo sijoittaa. Lähipelin hallinta on kuitenkin se, jolla tuloksia tehdään. Se vaatii sitä pelipäätä ja halua voittaa. Ei saa tutista housunlahkeet, kun on tuhansien eurot putista kiinni. Se on suomigolfin ja pelaajien suurin puute..voittamisen taito ja usko itseensä.

    Ihmettelyni jatkuu.. luin tuossa Roopen analyysiä valmistatumisesta seuraavaan koitokseen. Swingi häntä ajatteluttaa. Miten sen lantion pitäisi kiertyä ennen yläkroppaa ja miten sen swingin oikein saisi liikkeelle. Näitä kun joka lyönnissä miettii kierroksen aikana niin ei tuu mitään. Pitäisi olla selkeä kuva siitä minne sen pallon haluaa. Lyönkö fadein vai pienen ’roon ’. Kaikki tuo pitää tulla selkäytimestä ja olla mielessä kirkkaana. Tätä miettimistäkö noi valmentajagurut opettaa niin ei ihme ettei tulosta tule.
    PS olisimpa väärässä ja Roope näyttäisi kerrankin kuinka kisa voitetaan. Menestystä toivon totta totisesti minäkin.

    Jokainen ymmärtää tekstiä tavallaan. Minun mielestä Kakko antoi ymmärtää, että kun liikejärjestys on kunnossa niin voi vaan antaa palaa. Yleisesti taidetaan ajatella teknisten asioiden hieromisen kuntoon jotenkin haittaavan lyömistä. Voihan siinä niinkin käydä, mikäli se muuttuu itseisarvoksi. Selkäytimestä tulevaa osaamista ei varmaan kannatakaan ruveta sotkemaan, mikäli olet uudestisyntynyt Seve. Mutta jos tekniikassa oikeasti on pahoja ongelmia tulee seinä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Hitto kun muuten meni hyvin, mutta viimeisellä kiekalla tuli se…

    ts

    fukke diise saisse kirjoitti: (28.3.2012 6:23:14)
    [
    Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!

    Niinpä. Eli supinaation sulkeva vaikutus korvataankin palmaariflexiolla, joka samalla asettaa rajat sille paljonko lapa voi sulkeutua ja vasen käsivarsi kiertyä.

    Niin ja mutkia matkalla… jeps… ei mitään hajua tuleeko tuosta kuvissa lyövästä nuoresta neidistä koskaan peluria, mutta perusliike ainakin antaa mahdollisuuden lähteä itse peliä opettelemaan. Ensimmäinen 10% on siis kasassa 😉 Positiivista on se, että tuon 10% oppimiseen ei tarvitse käyttää 90% ajasta vaan sen voi käyttää muuhun.

    fukke diise saisse kirjoitti: (28.3.2012 6:23:14)

    glof kirjoitti: (27.3.2012 20:18:01)
    Kiitos Fukke, hienoa pohdintaa.

    Esimerkki elävästä elämästä: eräs kaverini (pyrin siihen ettei hän ole tunnistettavissa) lopetti kauden pari vuotta sitten +3tasoituksella. Menestys juniorisarjoissa perustui luonnolliseen hookkiin. Kaikki pohjat oli tehty omassa seurassa, mutta kun maajoukkeen portit avautuivat ympärille tuli Rauhalasta lähtien 3-4 ’ammattilaista’. Talven aikana leiritystä maajoukkuepelaajat saivat toista kuukautta. Vuoden aikana tasoitus huononi yli 1,5. Miksi?

    Vierestä seuranneena voin vakuuttaa, että motivaatiota oli/on juuri niin paljon kuin mahdollista. Helppo arvostella mutta kaikkien valmentajien yhteinen päämäärä oli tehdä kaveristani fade-pelaaja?? Miksi?

    Mielestäni parasta tilantessa on se, että huono kausi riittti johdolle ja kaveri tiputettiin kaikilta liiton tuilta. Toivottavasti liitto ei pilannut kaikkea hänen kohdallaan ja vanha kehitys tauon jälkeen jatkuu..

    Tässäpä visainen pulma. Jos kyseessä on tosiaan ollut hookki eikä häntädraw, niin valmennusjohto on ollut kyllä oikealla asialla. Draivissa se ei välttämättä ole ongelma, mutta ammattilaiskentillä ei pärjää yläkierteisillä lähestymislyönneillä varsinkaan pitkillä raudoilla, joita ylimmällä tasolla joutuu käyttämään tosi paljon. Kyllä pallo on saatava pysähtymään pieneen tilaan bunkkeoiduille ja dressatuille greeneille.

    Lähes jokainen hyvä pelaaja on joutunut jossain uransa alkuvaiheissa taistelemaan hookin kanssa ja siitä selviää monella tavalla. Kymmenen vie tuhoon, yksi johdattelee autuuteen. Hukki on siinä mielessä terve lyönti, että lihasten käskytysjärjestys suunnanvaihdossa ja palloon tulossa on oikein, ja varsinkin mittaa hakevat nuoret käyttävät mielellään relaesea/krossausta osana lavan sulkemisprosessia, jolloin sisältä ulos svingiin saadaan voimakas lavan sulkeutuminen ja rullaava hukkikierre.

    Avainkysymys on, miten onnistuu suoristamaan hookin muuttamatta planea suunnanvaihdossa tai liukumatta pallon ohi. Ensin mainittu suoristaa lyönnin mutta vaatii svingimuutoksia sen kriitisessä vaiheessa ja tuo miljoona uutta ongelmaa mukanaan. Voimakkaampi sivuttainen jalkatyö on pulmallista, koska sopiva sivuliuku vaatii aina hakemista, onnistuu rangella, häviää kentällä. LIsäksi tämä ei aina suorista lyöntiä vaan saa sen lähtemään enemmän oikealle, siis kompensoi lähtösuuntaa. Usein pelaajat hidastavat releasea/krossausta, mutta ongelma säilyy, se vain laimenee ja aina on vaara ylilyönteihin ja sen pelosta putkahtaviin blokkeihin. Näiden yhdistelty kokeileminen on loputon suo ja vie tuhoon.

    Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!

    Ensinnäkään mitään yläkierrettä ei ole olemassakaan vähääkään onnistuneessa
    golflyönnissä. Samalla mailalla ja swingillä lyötynä draw toki tuottaa fadea vähemmän spinniä. Mutta miksi lyödä samalla mailalla? Draw pelaaja voi käyttää mailoissaan enemmän loftia tai käyttää jopa numeroa isompaa mailaa ja spinniä on riittävästi. Vahva hukki on tietysti eri juttu. Se kannattaa hioa lievemmäksi.

    Jos uskot, että sinulla on jokin siikretti, julkaise siitä tutkimus ja aseta se riittävän pätevien asiantuntijoiden arvioitavaksi. Tällä foorumilla käsiteltiin viime vuonna ranteiden toimintaa oikein matemaattisestikin perusteltuna. Lisäksi käytettiin viitteinä USGA:n rahoittamaa tutkimusta. En ryhdy asiasta enempää jauhamaan. Totean vain, että jos mailan aksiaalisuljenta välillä klo9-osuma jätetään pois, on tuloksena lähes poikkeuksetta kymmeniä asteita avonainen lapa vakavin seurauksin. Maailmalla on swingiä tutkittu kymmeniä vuosia erittäin vahvan ajattelukapasiteetin ja suuren rahan turvin. Siellä ei ole mitään uutta löydettävää harrastustasolla ainakaan. Olen jonkin verran mitannut huippujen aksiaalisuljennan määrää eri pelaajilla, enkä ole havainnut, että vähäisempi määrä olisi havaittavasti yhteydessä pelaajan tasoon. Eli en olisi ilman perusteellisia tutkimuksia lainkaan varma, että edes suljennan vähentäminen (huippujen tasolta) olisi eduksi.

    ts kirjoitti: (28.3.2012 11:44:56)

    fukke diise saisse kirjoitti: (28.3.2012 6:23:14)
    [
    Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!

    Niinpä. Eli supinaation sulkeva vaikutus korvataankin palmaariflexiolla, joka samalla asettaa rajat sille paljonko lapa voi sulkeutua ja vasen käsivarsi kiertyä.

    Niin ja mutkia matkalla… jeps… ei mitään hajua tuleeko tuosta kuvissa lyövästä nuoresta neidistä koskaan peluria, mutta perusliike ainakin antaa mahdollisuuden lähteä itse peliä opettelemaan. Ensimmäinen 10% on siis kasassa 😉 Positiivista on se, että tuon 10% oppimiseen ei tarvitse käyttää 90% ajasta vaan sen voi käyttää muuhun.

    Jo joitakin kertoja olen törmännyt ts:n käsitteeseen ’pelin opettaminen’. Varmaan olet sen jossakin kertonut, mitä se tarkalleen tarkoittaa, mutta minulta se on mennyt ohi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sinä ’pelin opettamisella’ tarkoitat. Sen olen kyllä tajunnut, että se on laajempi käsite kuin pelkkä tekniikka. Mutta mitä se on muuta?

    ts

    data kirjoitti: (28.3.2012 12:02:20)

    Jos uskot, että sinulla on jokin siikretti, julkaise siitä tutkimus ja aseta se riittävän pätevien asiantuntijoiden arvioitavaksi. Tällä foorumilla käsiteltiin viime vuonna ranteiden toimintaa oikein matemaattisestikin perusteltuna. Lisäksi käytettiin viitteinä USGA:n rahoittamaa tutkimusta. En ryhdy asiasta enempää jauhamaan. Totean vain, että jos mailan aksiaalisuljenta välillä klo9-osuma jätetään pois, on tuloksena lähes poikkeuksetta kymmeniä asteita avonainen lapa vakavin seurauksin. Maailmalla on swingiä tutkittu kymmeniä vuosia erittäin vahvan ajattelukapasiteetin ja suuren rahan turvin. Siellä ei ole mitään uutta löydettävää harrastustasolla ainakaan. Olen jonkin verran mitannut huippujen aksiaalisuljennan määrää eri pelaajilla, enkä ole havainnut, että vähäisempi määrä olisi havaittavasti yhteydessä pelaajan tasoon. Eli en olisi ilman perusteellisia tutkimuksia lainkaan varma, että edes suljennan vähentäminen (huippujen tasolta) olisi eduksi.

    Sulla on edelleen pieni ongelma, kun et näe muiden sulkevien liikkeiden vaikutusta, ei tosin ole nähnyt moni muukaan. Vasemman olkapään kokonaisliikkeen sulkeva vaikutus mailalle on esim moninkertainen hartiakiertoon nähden.

    Sen lisäksi kun vielä pyörit puhtaan matematiikan ja kuvien maailmassa, et saa ensikäden tietoa pelaajilta heidän tekemästään aktiivisesta lihastyöstä, vaan tutkit ulospäin näkyviä liikkeitä, jotka ovat useiden voimien summia. Sen seurauksena sitten herkästi luullaan että nekin tapahtumat ovat aktiivista työtä, vaikka totuus saattaa olla juuri päinvastainen. Mä olen nähnyt riittävästi molempia tapoja, aktiivista kiertoa aivan liikaa kaikkine ongelmineen ja tiedän monta jotka kaikin keinoin pyrkivät sitä tänä päivänä vastustamaan.

    ts

    ruupe kirjoitti: (28.3.2012 12:03:22)

    Jo joitakin kertoja olen törmännyt ts:n käsitteeseen ’pelin opettaminen’. Varmaan olet sen jossakin kertonut, mitä se tarkalleen tarkoittaa, mutta minulta se on mennyt ohi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sinä ’pelin opettamisella’ tarkoitat. Sen olen kyllä tajunnut, että se on laajempi käsite kuin pelkkä tekniikka. Mutta mitä se on muuta?

    Ei peliä oikeestaan voi opettaa paljonkaan, vaan pitää järjestää tilaisuuksia oppia pelistä. Se taas vaatii tietynlaisen ajatusmaalilman, ei muuta. Lue tuo blogini loppuosa, niin ajatus alkaa rakentumaan. Tänään saattaa ilmestyä aiheesta lisääkin tarinaa.

    ts kirjoitti: (28.3.2012 12:19:53)

    Sulla on edelleen pieni ongelma, kun et näe muiden sulkevien liikkeiden vaikutusta, ei tosin ole nähnyt moni muukaan. Vasemman olkapään kokonaisliikkeen sulkeva vaikutus mailalle on esim moninkertainen hartiakiertoon nähden.

    Sen lisäksi kun vielä pyörit puhtaan matematiikan ja kuvien maailmassa, et saa ensikäden tietoa pelaajilta heidän tekemästään aktiivisesta lihastyöstä, vaan tutkit ulospäin näkyviä liikkeitä, jotka ovat useiden voimien summia. Sen seurauksena sitten herkästi luullaan että nekin tapahtumat ovat aktiivista työtä, vaikka totuus saattaa olla juuri päinvastainen. Mä olen nähnyt riittävästi molempia tapoja, aktiivista kiertoa aivan liikaa kaikkine ongelmineen ja tiedän monta jotka kaikin keinoin pyrkivät sitä tänä päivänä vastustamaan.

    Geometriaa voidaan käsitellä voimista erillisenä kokonaisuutena. Jos uskotaan jonkin geometrisen seikan lisäävän tarkkuutta, on tietysti tarkasteltava ensisijaisesti geometriaa. Jos havaitaan, että haluttu geometria on mahdollinen, voidaan ryhtyä tutkimaan tarvittavia voimia sekä arvioimaan niiden toteutusta. Nythän ei ole ollut vielä edes oikeastaan tarvetta siirtyä voimien käsittelyyn, kun jo geometriapuolella on tullut seinä vastaan. Sanoisin kokemuksesta, että swingin voimien käsittely on jo sitten astetta kahta mutkikkaampaa kuin geometrian. Eli ei enää järkevää leikkiä foorumeilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pätevällä tavalla esitettynä teoriaa swingin geometriasta ja voimista voitaisiin saada vietyä suorittavaan valmennusportaaseenkin. Vaikuttaisi siltä, että esim. USA:ssa huippuvalmentajat ovat hyvin kiinteässä yhteydessä tutkimukseen ja pyrkivät kouluttautumaan myös teoreettisemmalla puolella.

    Lainaamatta kenenkään viestejä erikseen alkaa olemaan sellainen tunne, että tästä tulee eräs golfpiste.comin pisimpiä ketjuja;)

    Äijä55 kirjoitti: (28.3.2012 8:50:02)
    …..Hyvät tulokset tulee kyllä, jos osaa eri tilanteissa kentällä luoda pelistrategiansa oikein. Mihin puolelle lippua, väylää kulloinkin kannattaa pallo sijoittaa.

    Anteeksi, mutta olen eri mieltä. Jos katselet vähän aikaa tiiltä greenille ja tiedät mitat suurinpiirtein esteisin ja muihin paikkoihin, tarvitse ole kummoinenkaan järjen jättiläinen, kun huomaa, mitä kautta pallo kannattaa greenille pelata. Jos taas katsot TV:stä tour-pelaajien valitsemia pelistrategioita, en ole niissä kovinkaan einsteinmaisia oivalluksia havainnut ihan tuuppariinkaan verrattuna.

    Äijä55 kirjoitti: (28.3.2012 8:50:02)
    Lähipelin hallinta on kuitenkin se, jolla tuloksia tehdään. Se vaatii sitä pelipäätä ja halua voittaa. Ei saa tutista housunlahkeet, kun on tuhansien eurot putista kiinni.

    Eilen illalla Pierse Morgan haastatteli Hank Haneyä CNN:llä uuden kirjan johdosta ja kysyi tältä analyysiä Bay Hillistä ja mahdollisuuksia Mastersissa. Haney sanoi panneensa tyytyväisenä merkille että tikru oli kärjessä GIR-listalla, mikä on kuulemma AINOA TAPA PÄÄSTÄ PELAAMAAN VOITOSTA. Jos sitten putti sattuu vielä kulkemaan, niin sitten voi voittaa.

    data kirjoitti: (28.3.2012 12:02:20)

    fukke diise saisse kirjoitti: (28.3.2012 6:23:14)

    glof kirjoitti: (27.3.2012 20:18:01)
    Kiitos Fukke, hienoa pohdintaa.

    Esimerkki elävästä elämästä: eräs kaverini (pyrin siihen ettei hän ole tunnistettavissa) lopetti kauden pari vuotta sitten +3tasoituksella. Menestys juniorisarjoissa perustui luonnolliseen hookkiin. Kaikki pohjat oli tehty omassa seurassa, mutta kun maajoukkeen portit avautuivat ympärille tuli Rauhalasta lähtien 3-4 ’ammattilaista’. Talven aikana leiritystä maajoukkuepelaajat saivat toista kuukautta. Vuoden aikana tasoitus huononi yli 1,5. Miksi?

    Vierestä seuranneena voin vakuuttaa, että motivaatiota oli/on juuri niin paljon kuin mahdollista. Helppo arvostella mutta kaikkien valmentajien yhteinen päämäärä oli tehdä kaveristani fade-pelaaja?? Miksi?

    Mielestäni parasta tilantessa on se, että huono kausi riittti johdolle ja kaveri tiputettiin kaikilta liiton tuilta. Toivottavasti liitto ei pilannut kaikkea hänen kohdallaan ja vanha kehitys tauon jälkeen jatkuu..

    Tässäpä visainen pulma. Jos kyseessä on tosiaan ollut hookki eikä häntädraw, niin valmennusjohto on ollut kyllä oikealla asialla. Draivissa se ei välttämättä ole ongelma, mutta ammattilaiskentillä ei pärjää yläkierteisillä lähestymislyönneillä varsinkaan pitkillä raudoilla, joita ylimmällä tasolla joutuu käyttämään tosi paljon. Kyllä pallo on saatava pysähtymään pieneen tilaan bunkkeoiduille ja dressatuille greeneille.

    Lähes jokainen hyvä pelaaja on joutunut jossain uransa alkuvaiheissa taistelemaan hookin kanssa ja siitä selviää monella tavalla. Kymmenen vie tuhoon, yksi johdattelee autuuteen. Hukki on siinä mielessä terve lyönti, että lihasten käskytysjärjestys suunnanvaihdossa ja palloon tulossa on oikein, ja varsinkin mittaa hakevat nuoret käyttävät mielellään relaesea/krossausta osana lavan sulkemisprosessia, jolloin sisältä ulos svingiin saadaan voimakas lavan sulkeutuminen ja rullaava hukkikierre.

    Avainkysymys on, miten onnistuu suoristamaan hookin muuttamatta planea suunnanvaihdossa tai liukumatta pallon ohi. Ensin mainittu suoristaa lyönnin mutta vaatii svingimuutoksia sen kriitisessä vaiheessa ja tuo miljoona uutta ongelmaa mukanaan. Voimakkaampi sivuttainen jalkatyö on pulmallista, koska sopiva sivuliuku vaatii aina hakemista, onnistuu rangella, häviää kentällä. LIsäksi tämä ei aina suorista lyöntiä vaan saa sen lähtemään enemmän oikealle, siis kompensoi lähtösuuntaa. Usein pelaajat hidastavat releasea/krossausta, mutta ongelma säilyy, se vain laimenee ja aina on vaara ylilyönteihin ja sen pelosta putkahtaviin blokkeihin. Näiden yhdistelty kokeileminen on loputon suo ja vie tuhoon.

    Ainoa oikea korjaus on sellainen, jossa krossaus/release viivytetään alkamaan kokonaan osuman jälkeen (tosin kun sitä viivytetään, niin sitten sitä on myös alkamisensa jälkeen nopeutettava, muuten katkeaa kädet). Tämä onnistuu RR-työllä, tosin jättää lavan auki, mutta silloin apuun tulee lavan sulkeminen (siis tuominen square osumathetkelle) pelkästään vasemman kämmenselän painamisella maata kohti (siis ranteen kupertaminen). Nyt mennään jo liian lähelle siikrettiä. Terve!!!

    Ensinnäkään mitään yläkierrettä ei ole olemassakaan vähääkään onnistuneessa
    golflyönnissä. Samalla mailalla ja swingillä lyötynä draw toki tuottaa fadea vähemmän spinniä. Mutta miksi lyödä samalla mailalla? Draw pelaaja voi käyttää mailoissaan enemmän loftia tai käyttää jopa numeroa isompaa mailaa ja spinniä on riittävästi. Vahva hukki on tietysti eri juttu. Se kannattaa hioa lievemmäksi.

    Jos uskot, että sinulla on jokin siikretti, julkaise siitä tutkimus ja aseta se riittävän pätevien asiantuntijoiden arvioitavaksi. Tällä foorumilla käsiteltiin viime vuonna ranteiden toimintaa oikein matemaattisestikin perusteltuna. Lisäksi käytettiin viitteinä USGA:n rahoittamaa tutkimusta. En ryhdy asiasta enempää jauhamaan. Totean vain, että jos mailan aksiaalisuljenta välillä klo9-osuma jätetään pois, on tuloksena lähes poikkeuksetta kymmeniä asteita avonainen lapa vakavin seurauksin. Maailmalla on swingiä tutkittu kymmeniä vuosia erittäin vahvan ajattelukapasiteetin ja suuren rahan turvin. Siellä ei ole mitään uutta löydettävää harrastustasolla ainakaan. Olen jonkin verran mitannut huippujen aksiaalisuljennan määrää eri pelaajilla, enkä ole havainnut, että vähäisempi määrä olisi havaittavasti yhteydessä pelaajan tasoon. Eli en olisi ilman perusteellisia tutkimuksia lainkaan varma, että edes suljennan vähentäminen (huippujen tasolta) olisi eduksi.

    Anteeksi hyvä data, mutta elän erilaisessa maailmassa kuin sinä. En kuluta aikaani siihen, että todistelisin omia havaintojani asiasta tietämättömille asiantuntijoille. Ben Hogan sanoi, että ’The flight of the ball is an ultimate judge of a golf swing’.

    Jos pallo ei lähde rautakakkosella matalana ja nouse plaaaniin selvästi muita pidemmällä hang-timella, kyseessä on tuuppari vaikka tutkimukset mitä näyttäisivät. Mutta jatketaan omalla tavallamme, koska sinulla ei ole mitään pyrkimystä rakentavaan keskusteluun.

    Golfpiste saa taas jatkaa datojensa kanssa korkeatasoisella vittuilulinjalla…näkemiin!!!!!!!!!

    Rauski kirjoitti: (28.3.2012 13:58:45)
    Lainaamatta kenenkään viestejä erikseen alkaa olemaan sellainen tunne, että tästä tulee eräs golfpiste.comin pisimpiä ketjuja;)

    Tavoite oli, että ketju lakkautetaan vasta sitten kun suomalainen voittaa pääkiertueella tai vaihtoehtoisesti siikretti paljastuu. Nyt kyllä alkaa näyttää jo hiipumisen merkkejä. Toivotaan, että fukke peruu päätöksensä. Asiansa tuntevia tämä foorumi tarvitsee.

    ts

    data kirjoitti: (28.3.2012 13:12:15)

    ts kirjoitti: (28.3.2012 12:19:53)

    Sulla on edelleen pieni ongelma, kun et näe muiden sulkevien liikkeiden vaikutusta, ei tosin ole nähnyt moni muukaan. Vasemman olkapään kokonaisliikkeen sulkeva vaikutus mailalle on esim moninkertainen hartiakiertoon nähden.

    Sen lisäksi kun vielä pyörit puhtaan matematiikan ja kuvien maailmassa, et saa ensikäden tietoa pelaajilta heidän tekemästään aktiivisesta lihastyöstä, vaan tutkit ulospäin näkyviä liikkeitä, jotka ovat useiden voimien summia. Sen seurauksena sitten herkästi luullaan että nekin tapahtumat ovat aktiivista työtä, vaikka totuus saattaa olla juuri päinvastainen. Mä olen nähnyt riittävästi molempia tapoja, aktiivista kiertoa aivan liikaa kaikkine ongelmineen ja tiedän monta jotka kaikin keinoin pyrkivät sitä tänä päivänä vastustamaan.

    Geometriaa voidaan käsitellä voimista erillisenä kokonaisuutena. Jos uskotaan jonkin geometrisen seikan lisäävän tarkkuutta, on tietysti tarkasteltava ensisijaisesti geometriaa. Jos havaitaan, että haluttu geometria on mahdollinen, voidaan ryhtyä tutkimaan tarvittavia voimia sekä arvioimaan niiden toteutusta. Nythän ei ole ollut vielä edes oikeastaan tarvetta siirtyä voimien käsittelyyn, kun jo geometriapuolella on tullut seinä vastaan. Sanoisin kokemuksesta, että swingin voimien käsittely on jo sitten astetta kahta mutkikkaampaa kuin geometrian. Eli ei enää järkevää leikkiä foorumeilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pätevällä tavalla esitettynä teoriaa swingin geometriasta ja voimista voitaisiin saada vietyä suorittavaan valmennusportaaseenkin. Vaikuttaisi siltä, että esim. USA:ssa huippuvalmentajat ovat hyvin kiinteässä yhteydessä tutkimukseen ja pyrkivät kouluttautumaan myös teoreettisemmalla puolella.

    Millä ihmeellä ihminen saa tuotettua tuollaisen rivimäärän pelkkää sontaa ja samalla silti osoitettua totaalisen ymmärtämättömyytensä koko swingin mekaniikasta???

    Geometriapuolella ei todellakaan ole tullut seinä vastaan muille kuin sinulle, joka jostain syystä ei ole pysynyt kärryillä kehityksessä. Rate of closure kun on ollut aika monen isona tarkastelukohteena ja tarkkailu aiheena jo vuosia ja miten se saadaan pienemmäksi lavan nopeutta hukkaamatta.

    Samalla jo vuosia sitten sekä Fukken että minu toimesta on koitettu sinunkin päähäsi takoa, että lihaskäskytys ei näy ulos. Koita löytää joku ystävällinen ihminen sekin sinulle selittämään, minä en enää jaksa. Kaiken huipuksi sait taas yhden harvoista sellaisista vittuuntumaan, jolla olisi oikeesti annettavaa tälle palstalle ja koko Suomen golfille. Oot sä oikeesti paska tyyppi.

    Mielenkiintoinen juttu, joka vain hieman sivuaa suomalaista kilpagolfia, oli golf.fi-sivustolla suomalaisista golfaavista futareista. Siinä kerrotaan K. Hämäläisestä, joka harkitsi jopa vakavasti golfuraa ja oli ’golfliiton maajoukkueen haastajaryhmässä’. Hänellä ja kavereilla oli ’paha 90-lyönnin kirous, jota emme saaneet millään ilveellä rikki’, mutta sitten rävähti kisoissa ja sattui uran paras kierros 81 lyöntiä. Tämä miehen ennätystulos oli kuulemma sattunut tuolle maajoukkueen haastajaryhmän nyt 25-vuotiaalle pelurille joskus 90-luvun puolivälissä, siis n. 7-vuotiaana. Joku tässä golflehden jutussa on täyttä puuta heinää. Nykyään ’tasoitus on komea 8,6’. Tällaista jälkeä syntyy, kun golflehden kirjoittajalla on 25. händäri ja pallokin pakenee rautakutosella keskimäärin 100 metriä.

    Kyllä se minusta on kahdesta asiasta kiinni.

    -Golf Swingiin on 1000+1 neuvoa joista suurin osa ei tee mitään paremman swingin eteen. Riippuu niin paljon Pro’sta, että mitä kirjaa on tullut viimeiseksi luettua. Golfliiton pitäisi tehdä ARVOKAS tutkimustyö parhaasta swingistä ja luoda opetus määritelmät sen pohjalta. USA’ssa esimerkiksi tehdään paljon tutkimusta täydellisen swingin kanssa, sieltä esimerkiksi mallia. Tai opetetaan junnut ja kaikki muut ajattelemaan swingiään mekaanisesti jokaisesta kohdasta, katsotaan mallia vaikka Luke Donaldista tai Robert Rockista. Tehdään määritelmät mitä swingin eri kohdissa pitää tapahtua ja lähdetään siitä.

    -Golffin pariin pitäisi saada opastusta mahdollisimman nuoressa iässä. Samalla kun opetetaan jalkapalloa, jääkiekkoa ja pesäpalloa, miksi ei golfiakin? Lisäksi junior toiminnan pitäisi ulottua kouluihin asti, että golfista saavat tietää muutkin nuoret kuin ne jotka omien golfaavien vanhempien kautta siihen tutustuvat. Tätä on tehty vuosia jo esimerkiksi Amerikassa, jossa on tällä hetkellä kollektiivisesti korkein taso golfissa kautta maailman(tosin tässä on Tiger varmasti hieman auttanut).

    Älkää huoliko muuten, minä meinaan olla seuraava suuri World Rank #1 ja voittaa Majoreita. Saadaan suomi kartalle ja kansa innostumaan golfista.

    Onko olemassa ainoaa oikeaa tapaa swingata? Onko välttämätöntä pohtia ja analysoida geometrialla, fysiikalla ym tätä? Herrat John Daly, Bubba’ Watson, Darren Clarke, Ernie Els, Rory McIlroy, Tiger Woods tai Lee Westwood omaavat kukin oman tavan lyödä mailalla golfpalloa. Mikä näistä on se ihannoinnin kohde? Kaikki sanoisin, kukin omalla tavallaan. Meitä ihmisiä on niin erilaisin eväin varustettuja. On pitkiä lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikista tyypeistä löytyy loistavia golfpelureita ihan mailman kärjestä asti.
    Ainakin yksi seikka erottaa nämä herrat suomigolffareista. Vaikkapa vain greenin takaa pinaattiraffista yli punkkerin tsipatessa. Heillä ei kädet jäädy,suomigolfarilla tutisee. Tämä vain yhtenä esimerkkinä yleistäen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että valmennuksessa tuijotetaan aivan liikaa tekniikan ihannointiin.
    Tuleepa mieleen suomalaisen hiihdontila, jota Mietaa analysoi hiljattain. Siinäkin lajissa mentiin kaikenmailman teknisiin laitteisiin ja käyrien tarkastuksiin harjoittelun tehostamiseksi. Unohdettiin kunkin oman kehon tuntemus, joka olisi kertonut, että nyt pitää levätä jne. Samoin tuhlattiin hirmuinen summa rahaa ja aikaa. Mäkihypyssä kehitettiin joku älymono ja sen antamat tiedot oikeasta ponnistustavasta piti ajaa läpi. Missä on älymono, missä ne rahat jotka siihen uhrattiin ja missä on suomalainen mäkihyppy. Missä on suomigolf kysyn vaan

    Äijä55 kirjoitti: (28.3.2012 18:25:46)
    Onko olemassa ainoaa oikeaa tapaa swingata? Onko välttämätöntä pohtia ja analysoida geometrialla, fysiikalla ym tätä? Herrat John Daly, Bubba’ Watson, Darren Clarke, Ernie Els, Rory McIlroy, Tiger Woods tai Lee Westwood omaavat kukin oman tavan lyödä mailalla golfpalloa. Mikä näistä on se ihannoinnin kohde? Kaikki sanoisin, kukin omalla tavallaan. Meitä ihmisiä on niin erilaisin eväin varustettuja. On pitkiä lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikista tyypeistä löytyy loistavia golfpelureita ihan mailman kärjestä asti.

    Niin, ja ihan major- ja myös Fedex-cupin voittoihin saakka on yltänyt myös Jim Furykin geometrisesti erittäin mielenkiintoinen svingi….

    greeninone kirjoitti: (26.3.2012 17:27:16)
    Kyllähän nuo liiton junioritoiminta on melkoista BS:ää tai ainakin sellaisen käsityksen minä olen siitä saanut. Ulkomaanleireille tulee porukkaa ympäri Suomea ja kaikki ovat opetelleet hieman eri tavalla sitä palloa hyvin lyömään. Sitten siellä leirillä joku yli-pro-jumala laukoo totuuksia ja yrittää pakottaa kaikki samaan muottiin. Ei ihme, että sitten kun sieltä leiriltä palataan Suomeen niin yritetään vaan nopeasti unohtaa se paska (IMO) mitä sieltä on tyrkytetty ja palataan takaisin siihen omaan juttuun. Tuntuu että porukka käy siellä ulkomaanleireillä ainoastaan sen takia, että se on halvempaa kuin, että maksaisi kaiken omasta pussista. Miksi niitä rahoja ei voi jakaa vaikka suoraan niiden lahjakkaiden junioreiden perheille, että he voisivat omatoimisesti käydä siellä ulkomailla harjoittelemassa. Varmaan useimmat ovat huomanneet, että minulla saattaa olla hieman radikaaleja käsityksiä oikeanlaisesta golfswingistä. Tästä ja monesta muusta seikasta johtuen minulla ei ainakaan ole minkäänlaista respectiä golfliitossa toimivia kavereita kohtaan. Kun olen kuullut mitä ne on yrittäneet opettaa nii ei itselle ainakaan olisi hankalaa sanoa päin naamaa, että ’ei … olet väärässä’. Suomessa tuntuu valitettavasti olevan paljon pro-statuksella olevia kavereita, jotka eivät oikeasti tiedä golfswingistä yhtään mitään. Itsellä on nyt 5. pro menossa, jonka kanssa olen työskennellyt ja nyt on ensimmäistä kertaa tunne, että tämä kaveri oikeasti tietää asioista, jopa enemmän kuin minä 😉 Jos nyt jollekin tuli pahamieli tätä lukiessa nii muistuttaisin, että en ole itse (ainakaan vielä) käytännössä yhtään mitään tämän lajin saralla saavuttanut. Jospa tuo pitkään jatkunut swingiremppa kesäksi valmistuisi niin saisi viimein selville onko musta mihinkään vai voiko jo heittää pyyhkeen kehään ja keskittyä pelkästään pituuslyöntiin : /

    En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta GIO on aika oikeassa mitä laukoo omalla persoonallisella tyylillään. Olemme pohtineet tätä liiton valmennus asiaa ja ei voi kuin ihmetellä heidän suhtautumistaan seurojen tekemään työhön nuorien kanssa. Useaan otteeseen vuodesta toiseen lahjakkaat kaverit tulevat liiton valmentajan käsittelystä pää sekaisin ja kysellen omalta valmentajalta että olemmeko tehneet asioita näin väärin. Tulee mieleen hiihtoliiton touhut kun huippu-urheilijat kutsutaan leireille ilman valmentajia ja sitten ihmetellään informaatio katkoksia. Tuntuu että he eivät arvosta näiden nuorten valmentajien (lähes aina paikallinen pro) tietämystä tai taitoa opettaa. Olemme pohtineet omassa seurassa että kun klubimme nuoret kutsutaan jollekkin ’valmennus leirille’ ettemme lähetä jos ohjelmaan kuuluu jotain tekniikkaan liittyvää. Liiton tulisi keskittyä valmennustoiminnassaan lasten valmentajien kouluttamiseen eikä nysväämään rangella grippiongelman parissa jonkun herkässä iässä olevan lahjakkaan nuoren kanssa.

Esillä 25 viestiä, 51 - 75 (kaikkiaan 224)
Vastaa aiheeseen: Suomen kilpagolf

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Suomen kilpagolf