Golf.com –sivuston teräväkynäinen Alan Shipnuck puuttui mainiolla tavalla Tiger Woodsin Players Championshipin viimeisen kierroksen 17:lla vesiesteeseen päätyneeseen lyöntiin, jonka analysointiin mestari itsekin aiheesta kysyttynä osallistui.
Shipnuck ei anna Woodsin selityksille äkillisestä tuulen suunnan kääntymisestä painoarvoa, vaan muistuttaa Tigerin käyttäneen tilanteessa huippu-urheilijoille tyypillistä tapaa löytää syy epäonnistumiselle ulkopuolisista tekijöistä.
”Tähtipelaajat eivät koskaan myönnä tekemiään virheitä. Tigerin kääntäessä puheen tuuleen, jota ei käytännössä ollut, tullaan nimenomaan tähän tapaan reagoida. Pelaaja ei lyö huonosti, ongelmia tulee vain silloin, kun pallo makaa huonosti, tuuli tarttuu lyöntiin, tai piikinjälki kääntää putin ohi reiän”, Shipnuck avaa tähtien suojakuorta selitysten osalta.
Samassa artikkelissa hän kertoo haastattelustaan Jack Nicklauksen kanssa.
Jack Nicklaus (oik.) ei muista montaa kolmen putin viheriötä USA:n länsirannikolta. Vasemmalla Tom Watson.Kuva Getty Images
18 kertaa majorin voittanut veteraani uskotteli Shipnuckille pelanneensa ”lähes aina” West Coastin kilpailut ilman ensimmäistäkään kolmen putin griiniä.
”Se on käytännössä mahdotonta, etenkin Nicklauksen pitkän aktiiviuran aikoihin, jolloin viheriöt olivat erittäin usein pehmeitä ja pomppuisia. Mutta hän oli muistikuvansa kanssa kuitenkin täysin tosissaan”, Shipnuck nostaa kärvisteltäväksi toisen legendan tarinoita.
Alan Shipnuckin tehtävänä on tietysti kirjoituksillaan kärjistää ja nostaa esiin puheenaiheita.
Tästä huolimatta pidän hänen nostojaan tähtien lausunnoista hyvin piristävinä muistutuksena siitä, kuinka toimittajakin voi pureskella hetken aikaa kuulemiaan lausuntoja kirjaamatta niitä omille lukijoilleen suorina totuuksina.
Tigerin ja Nicklauksen tapaisia analyysejä omista epäonnistumisista kuulee toki suhteessa huomattavasti enemmän harrastajatason pelaajilta.
Vahvasta itsetunnosta ja omasta erehtymättömyydestä käyvät esimerkkeinä myös Johnny Miller ja Lexi Thompson.
Johnny Millerin puttipeli oli jo 12-vuotiaana maailmanluokkaa. Kuva: Getty Images
Miller muisteli aktiiviuransa jo päätyttyä yli 50 vuoden taakse määrittäen lehtihaastattelussa olleensa jo 12-vuotiaana juniorina ”yksi maailman parhaista puttaajista.”
Varsin kova lausunto aikakaudelta, jolloin televisio teki vasta tuloaan kotitalouksiin, eikä pojankoltiaisella ollut mitään käsitystä maailman huippujen puttitaidoista.
Lexi Thompson puolestaan sai majorissa rangaistuksen pallon siirtämisestä toiseen (parempaan) paikkaan viheriöllä merkkaamisen yhteydessä. Thompson viittasi kintaalla virheen tallentaneille videokuville ja toisti jääräpäisesti syyttömyyttään. Syy oli jälleen ”ulkopuolisissa tekijöissä.”
Kauden ensimmäinen major vuonna 2017, ANA Inspirational, oli Lexi Thompsonin uran pahin Waterloo.
Kuva: Getty Images
Edellä luetellut esimerkit ovat kuitenkin hyvä osoitus siitä, miten ainutlaatuisen mahdollisuuden jälkipeliin ja asioiden kääntämisen tarvittaessa mustasta valkoiseksi golf pelinä meille kaikille antaa.
On tietysti hyvä rakentaa itseluottamusta löytämällä lyönneistään enimmäkseen hyviä puolia. Takertuminen kierroksen aikana selityksissä epäonneen tai kuoppiin viheriöllä on kuitenkin valitettavan yleinen tapa, joka syö happea ja henkeä koko ryhmän pelistä.
Meillä myös kentällä kuin kentällä on Suomen parhaat greenit.
Myös golf on itseluottamuksen peli. Et voi sitoutua lyöntiin jos epäilet itseäsi. Siksi (tiedostettu tai tiedostamaton) positiivisten muistijälkien vahvistaminen ja huonojen muistojen unohtaminen on kriittisen tärkeää jotta voi tulla niin hyväksi kuin artikkelissa mainitut tähdet ovat.
Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Shipnuck tuntuu olevan aika pihalla urheilijan omasta mentaalivalmennuksesta.