Pesa on poissa

Suomen golfin alkuhetkien viimeinen elossa ollut silminnäkijä ja hyvä ystäväni Pentti ”Pesa” Nurminen poistui joukostamme kolme viikkoa sitten, täysin palvelleena 95-vuotiaana golfarina.

11-vuotias Pesa asui Talin kartanon pihapiirissä kesällä 1932 kun ensimmäiset Helsingin herrat törmäsivät sinne autoineen ja mailoineen. Joutilaan näköinen vekara värvättiin saman tien mailapojaksi lajiin, josta hänellä ei siinä vaiheessa ollut minkäänlaista ymmärrystä. Sitä kertyi kuitenkin pikavauhtia kun caddie-hommia riitti hänelle ja kymmenille muille seudun pojille ja tytöille koko vuosikymmenen ajaksi.

Näitä mailankantajia alkoi vähitellen myös itse pelikin kiinnostaa, mutta säännöt olivat sellaiset, että heillä ei ollut, työtehtäviä lukuun ottamatta, mitään asiaa kentälle muuta kuin yhtenä päivänä kesässä, jolloin Talissa järjestettiin caddiekilpailut joissa, nyt vuorostaan, klubin herrat toimivat mailapoikina. Kekseliäät pikkupojat olivat kuitenkin jouten ollessaan kehittäneet Talin metsiin oman ratansa, jossa he omatekoisilla mailoillaan kävivät keskinäisiä otteluitaan.

Mailapoikana oleminen oli tuolloin monelle nuorelle myös mitä mainion käytöskoulu eli jos kotikasvatus oli vähän puutteellista, teki golfissa mukana oleminen monista nopeasti pieniä herrasmiehiä. Pesa Nurminen oli tässä suhteessa yksi edistyneimmistä, josta osoituksena eräs rikas, mutta lapseton pariskunta halusi jopa adoptoida hänet. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään kun ison lapsikatraan omistanut äiti Nurminen ei halunnut luopua yhdestäkään.

Sota hiljensi golftoiminnan lähes kokonaan ja Pesa Nurminen tuli takaisin Taliin vasta vuonna 1948, jolloin hänet hyväksyttiin, ilmeisesti ensimmäisenä 30-luvun caddienä, seuran jäseneksi. Pesa kiitti kunniasta, meni ja voitti, vanhojen herrojen nenän edestä, seuran mestaruuden heti seuraavana vuonna.

Pesasta kehittyi taitava ja tyylikäs pelaaja ja erilaisia mestaruuksia ja edustustehtäviä alkoi kertyä lisää ja esim. Erkko Trophya edeltänyt Broman Cup oli kilpailu, jonka hän voitti useasti ja sai lopulta koko pokaalin omakseen. Pelaajauran kohokohta taisi kuitenkin olla osallistuminen Suomen nelimiesjoukkueessa amatöörien MM-kisoihin vuonna 1960. Kilpailu pelattiin maineikkaalla, monet tärkeät kilpailut isännöineellä Merionin klubilla USA:n Philadelphiassa.

1960-luvulla Pesa Nurminen toimi, oman toimensa lisäksi, vasta perustetun Suomen Golfliiton eräänlaisena ”matkasaarnaajana” antaen ohjeita milloin lajin tekniikassa milloin kentänhoidossa. Hän vieraili myös paikkakunnilla, joissa golfin peluuta vasta mietittiin. Turun Sanomissa kerrottiin tuolloin hämmästyttävästä, Pesan Kupittaan jalkapallokentällä antamasta golfklinikasta, jossa hän, iski palloja kentän toisesta päästä vastapäiseen maaliin, kerta toisensa jälkeen.

Pesa Nurminen oli aktiivisesti mukana myös silloin kun golfliiton seniorit vuonna 1981 järjestäytyivät omaksi porukakseen toimien mm. perustavan kokouksen sihteerinä. Senioreissa Pesa voitti kaikkiaan kuusi Suomen Mestaruutta, neljä yleisessä sarjassa ja kaksi kuusvitosissa. 1980-luvun alkuvuosina hän toimi valvojana ja asiantuntijana kenttäprojektissa, joka synnytti Suomeen sen kolmannen täysimittaisen kentän, joka tunnetaan tänä päivänä nimeltä Sarfvik Old Course.

15.7.2002 pelasi Pesa Nurminen, ensimmäisenä suomalaisena, hyväksyttävissä olosuhteissa, golfkierroksen alle ikänsä. Hänen Talin klubitiiltä pelaamansa tulos oli 80, kun ikää oli tuolloin jo 81 vuotta.