Löytyykö Suomesta kenttää joka lähtee aktiivisesti kampanjoimaan viheriöilleen nollatoleranssia alastulojälkien osalta?
Suhasin perjantaina Hangontietä pitkin länteen tehden lyhyitä visiittejä Peuramaalla, Nordcenterissa sekä Sarfvikissa.
Omat mailat pysyivät takaluukussa, nettiartikkeleita vartan syntyi erittäin hyvää materiaalia mm. Peuramaan ravintolatoiminnan uusimisesta, Nordcenterin mailatohtori Mika ”Vili” Viljamaasta sekä Sarfvikin apulaiskenttämestari EetuRantasesta.
Näistä aiheista lisää golfpisteen sivuilla seuraavien viikkojen aikana.
Peuramaan toimitusjohtajana kesällä 2017 aloittaneen Juha Ruposen kanssa asialista oli niin runsas, että hänen ”avautumisensa” facebookissa pelaajien välinpitämättömyydestä viheriöillä jäi välillämme seuraavan Peuramaalle suuntautuvan pelikierroksen aiheeksi.
Näin Ruponen kirjoitti omille sivuilleen 18. huhtikuuta:
”Kevät on hienoa aikaa. Kentät aukeaa ja pelaajat pääsee pitkän tauon jälkeen pelaamaan. Kentät ja pelaajat voi vielä talven jäljiltä olla hiukan ruosteessa, mutta pääasia että päästään pelaamaan.
Kävin hetki sitten katsomassa meidän Vanhan Peuran 18:n greeniä ja voin todeta, että ainakin osalla pelaajista käytöstavat ovat ruosteessa. Kentät ollut auki vasta muutaman päivän ja sain paikata 22 putoamisjälkeä greeniltä!!!!
Ja niitä jäi sinne vielä aika reilusti! Tätäkö me golfarit halutaan??
Pelaajien pitäisi juuri nyt huolehtia kentästä erityisen hyvin, jotta on edes pieni mahdollisuus saada kentät hyvään kuntoon kesän aikana.
Niiden lyönti- ja putoamisjälkien paikkaaminen ei voi olla niin vaikeaa, vai olenko väärässä???”
Kirjoituksessa on ilmiselvästi mukana rutkasti tunnetta ja turhautumista. Tätä hän oli korostanut ”on raivoissaan” hymiöllä.
Vastaavan viestin sisältäviä, kuvalla varustettuja raportteja on ollut nähtävillä eri kenttien sivuilla aiempina kesinä.
Vanhan Peuran 18:n viheriön päivän kunto jäi perjantaina testaamatta. Märkä uneni on, että ensimmäisellä kierroksellani säiden lämmittyä viheriö olisi alastulojäljistä vapaata aluetta.
Peuramaallakin kevään ensimmäisten päivien pelaajista valtaosa on omia jäseniä, joten kuraa on turha kaataa vieraspelaajien niskaan.
Vastaavia puheenvuoroja ja vuodatuksia kuulee kentillä kiertäessä toimitusjohtajilta, kenttämestareilta sekä pelaajilta alituiseen. Paikkaamattomat jäljet viheriöllä ovat keskustelunaiheista ensimmäisiä läpi kauden.
Eikä tätä sovi ihmetellä, niin paljon jälkiä keskivertoviheriöllä kotimaassa on. Älyllistä epärehellisyyttä puolestaan olisi väittää, että tilanne olisi heikompi kuin keskimäärin ulkomailla.
Pelaajien ohjeistaminen ja paremman golfkulttuurin rakentaminen menee lähes aina saarnaamiseksi, kepin heiluttamiseksi.
Golfalan murroksessa golfalan vaikuttajat toistavat alituiseen toivetta siitä, että kenttien pitäisi nykyisessä markkinatilanteessa profiloitua, erilaistua ja löydettävä omia pelaajia koukuttavia houkuttimia.
Juha Ruponen toisti perjantaina keskusteluissamme tämän ajatuksen, nostaen esille tutun ongelman pelkällä hinnalla kilpailemisesta.
Viheriö ilman alastulojälkiä on golfkentän parhaita käyntikortteja
Rakentavien ja toimintaan kannustavien keinojen löytäminen alastulojälkien korjaamiseksi on hankalaa, mutta ei varmasti mahdotonta.
Tässä olisi mitä otollisin paikka profiloitua ja toimia suunnannäyttäjänä.
Mielestäni golfkentät ovat vielä jättäneet hyvin vähälle tai kokonaan käyttämättä mahdollisuuden kampanjoida yhden tai useamman pelaajien tärkeäksi kokeman asian kautta.
Tehokas tapa vähentää korjaamattomia alastulojälkiä ja samalla nostaa oman golfyhteisön henkeä on rakentaa koko kauden mittainen kampanja, jossa yksi tai useampi viheriö julistetaan provosoivasti ja pelaajia haastavasti ”alastulojäljettömäksi” alueeksi.
Kun oma väki ja vieraspelaajat valjastetaan kantamaan kortensa kekoon kaikkien peukuttaman YHTEISEN tavoitteen puolesta, valitukset tilanteen heikkoudesta muuttuvat toiminnaksi.
Ruponen nosti kirjoituksessa esiin omalta kentältään lähimpänä klubitaloa olevan Vanhan Peuran viimeisen viheriön, jolle on esteetön näkymä klubitalon terassilta.
Onko olemassa otollisempaa laboratoriota aiheeseen kuin tämä viheriö?
Jos ja kun jälkien määrä vähenisi radikaalilla tavalla, lumipalloilmiö viheriöhaarukan käytöstä laajenisi nopeasti kaikkia viheriöitä koskevaksi.
Positiivisesta kehityksestä nousisi ylpeydenaihe Peuramaalla ja puheenaihe koko alalla.
Lähtölaukaukseksi Peuramaalla ja muilla kentillä tarvitaan toki toimivan johdon ja hallitusten, kenttätoimikunnan päätös lähteä rakentamaan alastulojäljistä vapaata viheriötä.
Kun tähän yhdistää hyvän sisäisen ja ulkoisen viestinnän ja esimerkiksi junioreista pestatun jälkien paikkausryhmän, ollaan jo hyvällä polulla.
Minua henkilökohtaisesti korjaamattomat jäljet ovat ihmetyttäneet niin pitkään kuin olen pelannut. Vähintään yhtä valitettavaa on se, että ongelmaan ei ole esitetty yhden tai useamman kentän toimesta ratkaisumalleja joita muut voisivat kopioida ja kehitellä.
Ehdotin muutama vuosi sitten HGK:n silloiselle toiminnanjohtajalle MarkkuIgnatiukselle tähän liittyvää yhteiskampanjaa Golfpisteen kanssa. Tämä hanke jäi silloin alkumetreilleen HGK:n lopetettua toiminnanjohtajan vakanssin.
Viheriöiden alastulojälkien paikkaaminen pitäisi saada yhteiseksi tavoitteeksi. Pohjimmiltaan se vaatii vain pelisilmää, jalkojen liikuttamista ja kropan pistämistä peliin.
Sarfvikin uudesta kentästä vastaava apulaiskenttämestari Eetu Rantanen sai taputella perjantaina samana aamuna avatun kentän 18:n viheriön vielä virheetöntä pintaa
Kun joku tai mielellään jotkut kentät näyttävät esimerkillään mallia muille, on se parasta peeärrää ja markkinointia sekä sisäisesti kuin myös ulospäin.
Toivonkin näkeväni Juha Ruposen tai jonkun muun toimitusjohtajan FB-päivityksen viheriöihin liittyen käynnistyvän esimerkiksi seuraavasti:
” Iloisia uutisia kentältämme. Viheriöt ovat vuodenaikaan nähden mainiossa kunnossa. Käynnistämämme kampanja ”alastulojäljetön viheriö” on ylittänyt kaikki odotuksemme. Positiivissävytteiset muistutukset aiheesta ovat johtaneet siihen, että ”virheettömän” 18:n lisäksi muutkin viheriöt ovat edellisvuosiin nähden huomattavasti siistimpiä. Kepin asemasta porkkanan tarjoaminen tuo tulosta.”
”Kampanja on yhdistänyt jäsenkuntaamme ja tuonut kiitoksia vierailta joista monet ovat kertoneet vierailunsa syyksi kiinnostuksen projektiimme. Sosiaalisessa mediassa päivitykset saavat peukkuja ympäri Suomen ja vastaavia hankkeita on syntynyt toteuttamamme pohjalta…”
Otan aiheeseen liittyvää palautetta ja juttuideoita mielelläni vastaan.
Teemu.tyry@otava.fi (0500 601221)
Eilen Porvoogolfissa samassa ryhmässä pelaava pariskunta ei korjannut ensimmäistäkään lyöntijälkeään. Olivat muistaakseni Tapiolan jäseniä, no Espoo tai Vantaa eli pääkaupunkiseudulta, käyvät myös ulkomailla tuhoomassa kenttiä. Miespuolinen pelasi ihan hyvin eli osui greeneihin, naispuolinen löi duffeja enemmän kuin normaaleja lyöntejä. Korjasin joka greenillä keskimäärin 4 jälkeä. Olen ollut kenttävalvojana yhden kesän, korjaamattomia lyöntijälkiä kentllä päivittäin ihan sikana eli sikoja riittää joka kentällä. Pahimmat löytyy yleensä kotikentällään pelaavista jäsenistä.
Lainaus golf.fi Golfkäyttäytyminen ”Nopeaa poistumista edesauttaa se, että jätät bägisi griinille tullessasi seuraavan tiiauspaikan puolelle.”
Voisiko tämän ohjeen korvata ohjeella: Jätä bägisi niin, että menet aina suoraan korjaamaan alastulojäljet.
Joo tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että eniten jälkiä jättävät paikkaamatta kunkin kentän omat pelaajat. Olen useammankin kerran kuullut suorasti ja välikäden kautta osakkaan sanoneen että ”vastikkeet ja kentänhoito on sitä varten” ja jättää systemaattisesti korjaamatta divotit ja alastulojäljet. Kaiken maailman kampanjoita ja ratkaisumalleja voi miettiä maailman loppuun asti, mutta tiedostaen ongelman, ainoa OIKEASTI toimiva ratkaisu on valvontakamera joka griinille. Niinpä, kuulostaa älyttömältä, mutta millään muulla ei noita maailmannapoja saa kyykistymään.
Voisiko ongelmakentillä kerran, pari päivässä
olla lähtö (,jolla annetaan greenfeealennus tai
alennuskuponki klubille), jolla näppäräkätiset junnut tai seniorit korjaavat kaikki
jäljellä olevat alastulojäljet.
Ja tuo se sitten tekisi pelaajista tunnollisempia jälkien paikkaajia..?
Raivostunut toimitusjohtaja voi olla vaarallinen… parempi pysyä kaukana ettei tee virhettä. Vaikka yritän kyllä korjata jälkiä ilman raivoa.
Vuosikymmeniä sitten Suomen Golfliitto ohjeisti; ”Korjaa vähintään kolme
jälkeä greeniltä”, kun olisi pitänyt ohjeistaa ”Korjaa aina omat jälkesi”. Että silleesti!
korjaus. keimola on oikea seura, ja tapiola oli joku muistikeskuksen harha.