Ihmisoikeudet kuuluvat urheilun ytimeen.
Näin sanoo Älä riko urheilua -kampanjaa taustoittava lause Ihmisoikeusliiton verkkosivuilla ja haastaa sen, mitä urheilun piirissä on totuttu hokemaan. ”Urheiluun ei saa sotkea politiikkaa.” ”Pitääkö ihmisoikeustaistelu tuoda urheiluunkin?” ”Urheilussa pitäisi keskittyä vain urheilemiseen.”
Ihmisoikeudet kuuluvat urheilun ytimeen. Se on kuplaansa kääriytyvälle urheilulle vastaus, jota on vaikea haastaa. Urheilu on taistelujen, kamppailujen ja erilaisten voimainmittelöiden sivistynyt alusta, mutta vielä paljon syvemmältä olemukseltaan urheilu on se suuri viitekehys, joka tarjoaa kaikille ihmisille tasaveroisen mahdollisuuden itsensä kehittämiseen, unelmien tavoittelemiseen ja parhaan mahdollisen minuuden etsimiseen.
Avainsana on tasaveroisen.
Urheilu menettää mielekkyytensä, elleivät urheiluun osallistuvien lähtökohdat ole tasaveroiset. Yhtä tasaveroiset kuin rikkomattomat ihmisoikeudet.
Urheilussa on päästy monin paikoin pitkälle, mutta perille on vielä pitkä matka. Urheilun rasismin vastainen taistelu näyttää loputtomalta savotalta. Naisten urheilun vähättely jatkuu, eivätkä urheilun rakenteet kohtele sukupuolia tasa-arvoisesti. Urheilemisen kilpailulliset tavoitteet asetetaan lasten etujen edelle. Häirinnästä, väkivallasta ja syrjinnästä vaietaan, ja urheilijoiden sananvapautta rajoitetaan. Urheilun kulisseissa, kuten urheilun areenoja ja kilpailupaikkoja rakennettaessa, tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset jäävät käsittelemättä.
Urheilulla on todella varaa parantaa. Sillä on sekä varaa että velvollisuus taistella ihmisoikeuksien puolesta. Nopeammin, voimakkaammin ja korkeammalla. Siihen Älä riko urheilua -kampanjakin tähtää. Kampanjalle on nyt maaperää. Urheilijoiden äänet ovat nousseet viime aikoina entistä voimakkaammin esiin.
Suomessa yksi näkyvimmistä ihmisoikeuksia puolustaneista urheilijoista on ollut Huuhkajien pitkäaikainen kapteeni Tim Sparv. Hän on kritisoinut jalkapallon kattojärjestöjä voimakkaasti siitä, että ne ovat katsoneet toisaalle myöntäessään jalkapallon ensi vuonna pelattavat MM-kisat ihmisoikeuksia räikeästi rikkovalle Qatarille.
Pahat kielet ovat vähätelleet Sparvin ulostuloja ja todenneet, että uraansa jo jäähdyttelevänä ja loukkaantumiskierteessä riutuvana pelaajana tämän on ollut helppo puhua. Että mitään varsinaista menetettävää Sparvilla ei uransa suhteen ole enää ollut. Se on kelvoton argumentti ja yritys väistää keskustelua. Sparv sen sijaan on pistänyt peliin koko arvovaltansa.
Tänään maanantaina Tim Sparv ilmoitti lopettavansa uransa jalkapalloilijana. Hän on jättänyt suomalaiseen jalkapallon lähtemättömän jäljen ja rakentanut uusia ihanteita urheilujoukkueen kapteenin roolille.
Sparv on esimerkillään rohkaissut myös muiden lajien urheilijoita avaamaan suunsa. Älä riko urheilua -kampanjankin keulakuviksi on saatu vaikuttava kirjo Suomen huippu-urheilun tunnetuimpia nimiä. Mukana ovat Sparvin lisäksi pyörätuolikelaaja Amanda Kotaja, jalkapalloilija Linda Sällström, kolmiloikkaaja Senni Salminen, jääkiekkoilija Aapeli Räsänen, taitoluistelija Kiira Korpi ja koripalloilijat Awak Kuier ja Shawn Huff.
Maailman huippu-urheilussa urheilijoiden ääni on alkanut kuulua entistä monilajisempana, mutta yhdeltä suunnalta ei kuulu juuri mitään.
Golfin ympärillä vallitsee suuri hiljaisuus. Lajina golf käyttäytyy niin kuin se ei olisi asiassa osallinen.
Huippugolfissa ei paljon kysellä, mistä ja miten urheiluun virtaavat satumaiset rahat tulevat ja keiden kustannuksella. Golf menee Kiinaan ja Saudi-Arabiaan. Se tiivistää entisestään suhteitaan Arabiemiraatteihin, toiseen öljyvaltioon, joka ei ihmisoikeusloukkaustensa osalta kestä juuri sen lähempää tarkastelua kuin asiasta laajemmin kritisoidut naapurinsakaan. Golfin suuret kansainväliset lajiorganisaatiot eivät ota ihmisoikeuksien edistämistyöhön juuri mitään kantaa.
Pienemmät lajiliitot ovat keskimäärin paremmin hereillä, ja esimerkiksi Suomen Golfliiton toiminnassa vastuullisuus on monimerkityksellisesti mukana. Se ei kuitenkaan riitä vielä muuttamaan golfin ihmisoikeustyön kokonaiskuvaa.
Urheilija-aktivismi on tähtikulteistaan ja tarinateollisuudestaan elävän urheilun raameissa yksi vaikuttavimmista tavoista edistää ihmisoikeuksia. Se on kuitenkin aina urheilijalähtöistä, eikä yksittäiseltä urheilijalta voi eikä mielestäni pidä edellyttää toimenpiteitä.
Niin halutessaan urheilija voi kuitenkin toimia myös ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja luoda siten painetta lajiorganisaatioille.
Vaan hiljaista on ollut.
Golfin piiristä ei ole noussut näkyvästi esiin eturivin urheilijoita, jotka olisivat käyttäneet aikaansa ja hyödyntäneet julkisuusarvoaan ihmisoikeuksien puolustamiseen. Golfissa, jos jossain, urheilijoilla olisi varaa tehdä niin. Jonkun pitäisi jo vähitellen tehdä niin. On kyse urheilua suuremmista asioista.
”Urheilulla on potentiaali vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään”, sanoo roolinsa esikuvana ihailtavasti sisäistänyt Tim Sparv ja jatkaa, ”paitsi jos jatkamme ihmisoikeuksien laiminlyömistä.”
Ihmisoikeuksien laiminlyömistä on myös se, ettei ihmisoikeuksien loukkauksista puhuta.
”Riko hiljaisuus, älä urheilua”, kuuluu Älä riko urheilua -kampanjan tunnuslause. Se koskee myös golfia. Urheilu, golf mukaan lukien, on rikki ilman ihmisoikeuksia.
Lue seuraavaksi: Joe Biden palauttaa myös golfin takaisin normaaliaikaan
Good speech
Instituutiona urheilu on häikäilemätön valtapeli. Sitä käydään ylemmillä organisaatioilla jopa innokkaammin, kuin urheilijatasolla kisaillaan paremmuudesta eri lajeissa.
Hallintotasoilla, kilpailutapahtumien järjestelyoikeuksista mm. käydään kamppailua erilaisin – myös päivänvaloa kestämättömin keinoin, mistä viimeisimpänä syöpyy aivoihin ampumahiihdon Shotsin kisojen jälkeinen aikakausi, jossa tapahtuma-aikaan paremmuudesta mitelleiden urheilijoiden saavutuksia ollaan nyt harkitsemassa väärinkäyttäytyneen urheilijan törppöilyistä oikein toimineiden menestyksen ja siihen liittyvien saavutusten kustannuksella. Tähän toki sopii jokaisen kilpailutoimintaan osallistuvan ja kilpailijan ohjenuoraksi, moraaliksi hyvin tuo slogan. ”Älä riko urheilua”.
Tasavertaisuus on suhteellista. Vaikka säännöt eri lajeissa on olemassa ja kaikille samat, niin suorituspaikkaolosuhteet ja harjoittelumahdollisuudet poikkeaa monissa lajeissa sen mukaan, millä kulmalla maailmaa urheilija on syntynyt. Taloudelliset edellytykset voi toki tasavertaistaa näitä eroja, mutta eivät täysin. Senkin takia uskon, että suuri joukko urheiluvaikuttajia on vuosisatojen aikana olleet valmiita äärimmäisiin tekoihin.
Ihmisoikeuksiin ja urheilijoiden koskemattomuuteen, miksei myös tuomareiden ja muiden lopputulokseen mahdollisesti vaikuttaviin tekoihin ja rasismin vastustamiseen se on mielestäni liian yleinen. Sen sijaan tähän puoleen sopisi mielestäni paremmin ”Älä riko urheilijaa”.
Voi olla, että olen täällä vähemmistössä, mutta en näe hyödyllisenä muutaman länsimaisen urheilijan näennäisprotesteja. Arvostan ehdottomasti, jos vaikka joku yksilölajin persaukinen jää periaatteen takia pois olympialaisista, joihin on koko ikänsä valmistautunut. Sen sijaan jos joku huippugolfari skippaa yhden kisan tai formulatähti antaa polvistuessaan jonku henkevän lausunnon, niin ei hirveästi minulta pisteitä heru.
Ajatus on tietenkin kaunis, että urheilulla voisi vaikuttaa ihmisoikeuksiin tms. Mutta tulisiko urheilijan boikotoida kisoja, joihin on mahdollisesti vuosia harjoitellut, jotka nyt järjestetään ”väärässä” maassa? Pitäisikö lajiliiton päättää urheilijan puolesta, mitkä maat on vääriä? Pitäisikö median (esim. golfpiste.com) kylmästi vain jättään uutisoimatta kaikesta Saudi-Arabiaan, Kiinaan yms. liittyvästä urheilusta, sehän vastaisi boikottia uhrheilijan osalta.
Epäselvyyksien välttämiseksi jonku oikeamielisen pitäisi varmaan tehdä lista väärin toimivista. Muuten saattaa mielipide-erot sotkea tilannetta.
Hieman kärjistäen voisi sanoa, että oheisilla perusteilla koko PGA Tour pitäisi lopettaa, siinä määrin ikävä ja huomattavan pitkä historia USA:lla on ihmisoikeuksien rikkomisessa jatkuen tänäkin päivänä.
Minä taas arvostan suuresti näkyvien tähtien mielipiteen ilmauksia. Persaukisten mitättömyyksien sanomiset ei kiinnosta ketään. Eikä tähtienkään tarvitse koko uraansa uhrata, tuo on älytön vaatimus. Kyse on mielipiteestä. Esim formula tähti tekee juuri oikein, kertoo mitä mieltä on.
Historiaa vastaan on turha protestoida. Se on mennyttä. PGA tuskin on suurin sortaja ja vaikka sen lopettaisi, se tuskin auttaisi ketään.
Kyse ei suinkaan ollut PGA Tourista sortaja, vaan USA:n.
Aikoinaan kaikki naureskelivat sille, kun Matti Nykänen mainosti pesukonetta. Hänelläkö olisi kompetenssia antaa vinkki hyvästä. Ihan sama tilanne on, kun joku huippu-urheilija alkaa myydä ihmisille näkemystään siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Nytkö meidän pitäisi seurata ajatusmaailmassamme jotain, joka on menestynyt urheilulajissaan ? Miksi ihmeessä urheilijalla olisi muita parempi näkemys asioista, jotka eivät mitenkään liity hänen kyykyynsä suorittaa jotain urheilutointa ?
Milläs perusteella hänellä ei olisi kompetenssia myös ihmisoikeuskysymyksiin?
Miksi golfin pitäisi lähteä tähän mee too höpötykseen mukaan? Täällä mainittiin formulakuski joka polvistui ja vaati muitakin polvistumaan,onko se suvaitsevaa?,minusta ei ole. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse näen tämän vain hyvänä ,että ne jotka tuntee tarvetta ”pelastaa” jotain tekee sen itsenäisesti ja muut jatkaa urheilua ,pelaamista yms jne kuten aijemminkin. Nämä kamppanjat ei kuitenkaan aina olekkaan niin puhtoisia ,kun annetaan ymmärtää. Hyvä esimerkki tämä pesäpallo keissi, pelaaja oli kokenut ahdisteluksi valmentajan toimet …7V …sitten ,mutta ei uskaltanut niistä kertoa ,koska pelkäsi mm oman peliuransa tyssäävän siihen. Mikäli asia on niin paha ,kyllä sen voi kertoa heti ,eikä 7V kuluttua ,kun muutkin kertovat TÄMÄ EI KUITENKAAN TARKOITA SITÄ ,ETTÄ ITSE HYVÄKSYN TÖRKEÄN KÄYTÖKSEN/HÄIRINNÄN!!! Jossain oli vertaus joka oli minusta osuva, syöt ravintolassa pilaantunutta ruokaa ja teet valituksen 7V kuluttua, noinkohan toimisi?!
En oikein ymmärrä, miten olet saanut kyseisen pesäpallo skandaalin faktoista niinkin oleellisen väärin, että kyseinen pelaaja kertoi kyllä asiasta ajallaan ja ahdistelija erotettiin tehtävistään.
Vertauksesi ravintolaruokaan ei nyt ihan osu kohdalleen, sillä kyseessähän olisi tosiasiallisesti tilanne, jossa kokki on tehnyt tahallaan pilaantunutta ruokaa ja saanut potkut tämän takia, mutta hänet on palkattu seuraavaan ravintolaan töihin, koska onhan ”hän tehnyt parannuksen”. Ei sillä niin väliä, että asiakkaalle tuli pitkäaikaisia terveysongelmia.
Julkkisia seurataan – myös sellaiset ihmiset, jotka eivät muutoin seuraa ajankohtaisia asioita. Minusta on hyvä, jos julkkikset nostavat esille sellaisia epäkohtia, joille voidaan tehdä jotain. Siis epäkohtiin tässä ja nyt – eikä vasta 7v jälkeen.
Kuitenkin hieman vierastan muoti-ilmiöitä, kuten MeToo, Woke tai Cancel -kampanjoita, joissa tärkeintä tuntuu seurata muodissa sitä mitä muutkin ja samalla itse asia unohtuu tai vääristyy
On lajeja joissa urheilijalla voi olla urallaan yksi tai max kaksi aikaikkunaa osallistua Olympialaisiin. Ei urheilijan tulisi politikoinnin takia menettää tätä ainut kertaista kokemusta.
Politiikkaa ei pidä sotkea urheiluun. Ihmisillä pitää olla joku politiikasta ja arjen ongelmista vapaa alue. Urheileminen itse tai sen seuraaminen antaa ihmiselle mahdollisuuden unohtaa edes hetkeksi ympäröivä maailma ja sen jatkuvat kriisit.