Blogit | Sanna Nuutinen |
25.4.2018

Leirien kautta kauteen

Kevätaurinko ja katupöly. Täpötäydet ranget ja hyvin (taikka huonosti) talvehtineet golfsvingit. Nyt on taas se aika vuodesta, kun rangeilla alkaa olemaan kuhinaa. Aika heittää halliharjoittelu ja ulkomailla leirittely odottamaan ensi talvea ja pistää numerolappu rintaan entistäkin tiheämmällä tahdilla, kun kausi pääsee vihdoin täyteen vauhtiin myös minun osaltani.

Hallikaudessa on puolensa. Olen päässyt harjoittelemaan lyöntitekniikkaa intensiivisesti valmentaja David Silvan johdolla. Pallo tyssää seinään, jolloin focus on helpompi pitää liikeradoissa ja uuden sisäistämisessä. Toistoja on lyöty seinään kymmeniä tuhansia tänä talvena. Tasaisin väliajoin pääsin myös ulkomaille testaamaan, miten lyönti toimii nurmella.

Leirikohteet olivat tänä vuonna Etelä-Afrikka ja Skotlanti. Kaksi toisistaan hyvin erilaista kohdetta, ainakin säiden puolesta. Kummassakin sai tosin tsempata tietä ylittäessä, ettei jää auton alle vasemmanpuoleisen liikenteen takia.

Golfliiton pro teamin jäsenenä olen ollut onnekas, kun olen päässyt treenaamaan maajoukkueen mukana. Etelä-Afrikan leirin kruunasi Naisten Euroopan kiertueen kilpailu heti leirin perään, jossa pääsi testaamaan omaa peliä aika lailla kesken treenijakson.

Leireillä on ollut vajaa kolmekymmentä peluria mukaan lukien ammattilaiset, naiset, miehet, tytöt ja pojat. Lisäksi jöötä pitämässä päävalmentaja Jendelid ja muutamia liittovalmentajia, sekä Masa Lindholm pitämässä huolta fysiikasta ja palautumisesta, välillä myös henkisestä puolesta.

On ollut kiva nähdä, miten Suomigolfin uusi sukupolvi pelaa ja treenaa. Joissain pienimmissä näin paljon itseäni junnuna ja meno muistutti paljon sitä, kun olin itse ensimmäisillä maajoukkueleireillä.

Etelä-Afrikassa oltiin upealla Pinnacle Pointin kentällä ja pääpaino oli treenaamisesta ja pelirundeja tuli vain muutama kahteen viikkoon. Etelä-Afrikassa on miellyttävän edullinen hintataso, hyvät säät meidän talvella ja sama aikavyöhyke, joka auttaa pitkältä lennolta palautumisessa. Miinuksena juurikin tuo, että kauas on pitkä matka.

Links camp oli siellä, missä kaikki tämä nonsense sai alkunsa, eli Skotlannin St. Andrew’sissa. Onneksi sattui pari todella tuulista ja kylmää päivää, jolloin tuli opeteltua aivan uudenlaisia lyöntejä selvitäkseen oikeasta links golfista brutaaleissa olosuhteissa. Ties vaikka nämä uudet lyönnit tuovat minulle joku päivä kivan määrän numeroita palkintoshekkiin.

Seuraavaksi kausisuunnitelmassa on pelimäärien kasvattaminen ja taas “uudistuneen” lyönnin siirtäminen peli- ja painetilanteisiin. Innolla odotan, että ruoho rupeaa kasvamaan ja vihertämään, ettei tarvitse lähteä aidan (tai passitarkastuksen portin) toiselle puolelle sitä etsimään.

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.