13.–20.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][4]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Entinen tyttö

Ruokapuheita, osa 2 – Golfkierroksella syöminenkin on terveysteko

Ruokapuheeni klubien tarjonnasta – erityisesti kasvissyöjän ja vegaanin näkökulmasta – herättivät kiitettävän aktiivista ajatusten vaihtoa. Siispä surautan ipadillani vielä vähän jatkoa.
Teidän lukijoiden näkökulmia olen poiminut mukaan myös sitaatteina.

Kiitos kaikille erityisesti siitä, että golfareiden somekeskustelu ruoasta on rakentavaa ja laadukasta. Niin ei ole ihan kaikkialla eikä kaikista aiheista bittiavaruudessa.

Lähtökohtahan aiheen käsittelyyn oli se, että nuoria on yhä enemmän kentillä ja heidän vanavedessään myös meidän muiden kiinnostus terveys- ja ilmastovastuullista sekä eläimet säästävää ruokaa kohtaan vahvistuu. Mutta miten klubiravintolat vastaavat tähän trendiin, kas siinä kysymys.

Palautetta tuli kuitenkin myös ylipäätään klubien ruokatarjonnasta, ihan tavallisen meikäläisen sekasyöjän kannalta. Omien eväidenkin syönti puhutti, erityisesti, jos klubi ei tarjoa murkinaa erikoisruokavalioiden noudattajille. Tässä tulevat mukaan monenlaiset valintakriteerit gluteenittomasta laktoosittomaan.

Tärkeä on niin ikään klubiravintoloitsijan näkökulma siihen, mitä tarjotaan tai ei tarjota – ja miksi. Moniaalla saattaa olla haluja laajentaa menua, mutta se ei onnistu kannattavasti. Ja osaamistakin voi puuttua, ideoiden lisäksi.

Epäilemättä suhtautuminen klubiruokaan myös vaihtelee maan eri kolkilla. Pienellä maaseutukentällä riittää ehkä perinteinen höyrymakkara ja kinkkusämpylä, pääkaupunkiseudun isoilla klubeilla vaaditaan kenties monipuolisempaa ja trendejä seuraavampaa murkinaa, jopa gourmettasoa.

Silti kasvis- ja vegaaniruoista voi olla alitarjontaa.

Konkreettisia kasvis- ja vegaaniruokavinkkejä kertyikin malliksi kaikkialle, missä vielä pohditaan ja ideoidaan alkavan kauden kokkailujen sisältöjä.

Minkään osapuolen kannalta ei näytä olevan yhdentekevää, mitä klubin menusta ja vitriinistä löytyy. Hyvä niin. Se saa toivottavasti klubien ruokavastaavat pistämään kehittäjäkokkihatun päähänsä.

Koska en itse ole mikään kokkikolmonen, en pysty valitettavasti sanomaan kuten yksi kommentoija: ”Harvoin syön klubiravintolassa parempaa ruokaa kuin mitä pystyn itse kotona valmistamaan.”

Samaa mieltä olen silti jatkosta: ”Se ei kuitenkaan ole minulle mikään este nauttia klubiravintolan antimista. Jos on nälkä, syön siellä missä ruokaa on. Lähes jokaiselta klubilta löytyy kunnollista ja maittavaa ruokaa.”

Summaisin omien havaintojen ja palautteen perusteella, että tuo pätee ehkä meihin sekasyöjiin, muttei välttämättä erikoisruokavaliolaisiin ja kasvissyöjiin, vegaaneista puhumattakaan.

Kasvissyöjä-golfari todistaa, että vitriinisämpylöitä löytyy monen sorttista, mutta 99% sisältää lihaa. Hän ihmettelee, miksei juusto maistu sekasyöjillekään. Vegaaneillekin olisi omatkin juustonsa, mutta eipä niihin juuri klubeilla törmää, kuten ei myöskään taukokioskeilla makkaran tai nakkien vaihtoehtona kasvisversioihin, joita voisi pitää pakkasessa varalla.

Asiat ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan kuudessa vuodessa, todistaa kasvissyöjä-golfari. Erikseen pyytämällä saa monesta paikasta mukiinmeneviä kasvisvaihtoehtoja. Tilaamisen vaiva on nähtävä ja lisäodotus siedettävä.

Yksi kommentoija ihmettelee, kenelle klubin ruokatarjonta ylipäätään on tarkoitettu. ”Penninvenyttäjille ja/tai lihansyöjille? Toivottavasti jatkossa myös meille kasvissyöjille. Tällä en kyllä tarkoita majoneesi-mättö burgeria, vaan esimerkiksi raikkaita salaatteja täydennettynä vaihtelevilla proteiinilisillä.”

Sekasyöjän näkökulmasta ongelma kiteytyy toiveeksi saada muovikelmussa pehmenneiden, paksujen vehnämössösämpylöiden sijaan vaikkapa reissumiehiä lohitäytteellä.

Itse kuulun porukkaan, jolle ei maistu heti kierroksen jälkeen päivän pääateria vaan vain jokin pikkusuolainen. Sitä tarjontaa soisi olevan enemmän myös erikoisruokavalioiden noudattajille.

Seuraavakin pointti on tärkeä: Klubin lounasaika on usein klo 11–15. Harva haluaa syödä tukevasti ennen kierrosta ja sen jälkeen lounaspöytä on usein korjattu pois. Koska ruokia ei voi pitkään seisottaa, lounasaikaa voisi venyttää käyttämällä pienempiä astioita ja täydentämällä niitä tarpeen mukaan. Näin opastaa ravintoloitsija.

Golfarikin kaipaa aterioihinsa vaihtelua ja harmistuu, jos a la carte -menu pysyy samana koko kesän. Satunnaisia vieraspelaajiahan moinen ei haittaa, mutta aktiivinen vakiväki kyllästyy vähintäänkin kuukaudessa.

Myös sekasyöjä arvostaa vastuullisia valintoja. Paremmin maistuu kotimainen kana, nauta ja possu sekä MSC-sertifioitu, siis ekologisesti kestävällä tavalla pyydystetty kala. Selkeät merkinnät ruoissa auttavat valintoja ja innostavat ehkä jopa kokeilemaan vegaanista annosta (VEG). Laktoositon (L), gluteeniton (G), maidoton (M) ovat monille tärkeää hyvinvointitietoa.

Omien eväiden syönti kirvoitti mielipiteitä.

”Aika usein näkee, että on ne omat eväät mukana ja taukokioskitkin ohitetaan ”luimistellen”. Monesti se ravintola ei ole golf-seuran tai -yhtiön pyörittämä, vaan siellä on oikeasti yrittäjä, joka yrittää saada perheelleen elannon ja työllistää siinä samalla myös muutaman henkilönkin. Klubiravintola ei ole mikään kultakaivos, varsinkin jos sijainti on sellainen, että sinne ei lounasaikaan eksy muita ihmisiä.”

Tuo on varmasti totta, mutta jos klubi ei tarjoa sopivaa syötävää, omat eväät ovat ainoa vaihtoehto. Ravintolassa niiden syöminen ei käy, ei välttämättä taukokioskin pöydissäkään, koska sielläkin ymmärrettävästi toivotaan myyntiä.

”Monella klubilla ei saa syödä omia eväitä, joten ne eväät syödään sitten takaysillä ja klubilta haetaan pahvikuppiin kahvi. Monet haluavat syödä terveellisen välipalan myös kierroksen tauolla. Ravintolan voi valita menun perusteella, mutta kotikentän vaihtaminen ei ole niin helppoa. Vuosia sitten muistan klubin, jolla oli ulkona kauempana ravintolatarjoilusta pöytä ja tuolit eväiden syöntiin, mutta sitten sekin kiellettiin.”

Entä maistuisiko tämä idea pelaajille?

”Jos omien eväiden syöjät maksaisivat ravintolassa käymisestä jonkinsuuruisen siivous- ja käyttömaksun, niin ravintolanpitäjän vastaus omien eväiden syöntiin voisi olla toinen.”

Taukokioskilla saattaa olla liberaalimpi linja, mutta harvapa sielläkään kehtaa tarttua eväspussukoihinsa aukioloaikana.

Mutta:”On tosi ikävää kun muut istuvat pöydässä tauolla ja itse odotat takaysin alkua – tai piiloudut kulman taakse – syömään ne eväät, jotka sinulle sopivat.”

Ehkäpä otetaan tässä eväsasiassa oppia ruotsalaisilta, kuten niin usein muissakin pulmissa. Siellä kuuluu olevan useilla kentillä jossain kohtaa kierrosta grillikatos, jossa voi syödä omia eväitä ellei voi luottaa klubin tarjontaan.

Tosin ongelma jää näin ennalleen. Kun ei synny erikoisruokavalioiden kysyntää ravintolassa, ei synny myöskään tarjontaa. Ja päinvastoinkin. Tuosta kehästä on vaikea päästä ulos niin pelaajien kuin ravintolanpitäjienkin.

Kenties vähän kieli poskessa ajatus omista eväistä kiertyi myös omiin juomiin, jos klubilta ei löydy lempijuomia. Valikoimaa saisi olla enemmän, esimerkiksi vegaaninen viini mainittiin. Mielestäni olut-, siideri-, lonkero- ja limpparivalikoiman laajennus esimerkiksi pientuottajien suuntaan saattaisi olla 19.reiän koittaessa vahvempia juomia viisaampi vaihtoehto.

Lopullista totuutta ei löytynyt siitä, mihin raja pitäisi vetää omien eväiden nautiskelussa: ravintolaan, taukotupaan, pihapenkille, nurkan taakse, omavalintaiselle tiiauspaikalle? Sitä joudutaan kentillä edelleen pohtimaan.

Ruoan terveellisyys kiinnostaa yleensä golfareita, olipa ruokasuuntaus mikä hyvänsä. Niin nytkin. Pallo lentää myös Golfliiton suuntaan.

Golfin kokonaisvaltaiset terveysvaikutukset tulevat liikunnasta, ravinnosta, sosiaalisuudesta ja kaiken merkityksestä esimerkiksi hyvälle unelle. Golfravintoloiden pitäisikin erottua muista ruokapisteistä, esimerkiksi huoltamokuppiloista, juuri terveyspainotuksellaan.

”Tämä olisi kokonaisuus, joka sekä liitossa että yksittäisissä seuroissa pitäisi ottaa pohdintaan”, sanoo yksi kommentoija ja muistuttaa THL:n karuista tilastoista: Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista vähintään ylipainoisia on 63 % naisista ja 72 % miehistä. Lihavia on naisista 28 % ja miehistä 26 %. Keskivartalolihavuus on jo lähes kansantauti, paitsi vaarallinen, myös harmillinen ikioman golflyönnin kehittämisen kannalta. Kohtuullinenkin tyyny pallean päällä haittaa kunnon kiertoliikettä. Kokemuksesta sanon.

”Onko klubiravintola rahantekokone vai palvelu jäsenille? ” Vastaus vaikuttaa tarjontaan, muistuttaa yksi kommentoija.

Näin kokenut klubiravintoloitsija avaa ruokasuunnittelun pulmia: ”En näe ongelmana, että olisi enemmän kasvis- ja vegaaniruokaa. Varmasti siihen suuntaa toimintaa kanattaisi viedä, kunhan sen saisi taloudellisesti järkevästi toteutettua. Kasvikset ovat kalliimpia kun se hodari- tai burgeripihvi ja kasvisruokailijoiden määrä edelleen liian pieni.”

Jos ruoasta tehdään kyselyitä jäsenistöltä, niin tulos on melkein ennalta selvä. Pitää olla kaikille kaikkea kohtuuhinnalla. Ja isot annokset. Laajan, kohtuuhintaisen valikoiman ylläpito on siis vaikeaa kannattavuuden kärsimättä.

Ruokatarjonnan laajentaminen kasvis- ja vegaanisuuntaan vaatii laajempaa raaka-ainevarastoa ja jos kysyntää ei ole, menee hyvää roskikseen. Myös vararuoat pitää esivalmistella. Säät vaikuttavat paljon. Vaikka sataa ja kenttä on tyhjillään, ravintolan on oltava auki. Ruoka ei mene kaupaksi eivätkä edes päivän kulut peity. Pakastin tulee toki avuksi, muttei kaikkeen.

”Ravintoloiden tuotot pyörivät muutaman prosentin paikkeilla vuodessa. Onnistuminen on pienestä kiinni. Sesonkipaikkaa on vaikea saada kannattavaksi, jos ei ole talvella muita tulonlähteitä. Tietyiltä osin kulut pyörivät koko vuoden, vaikka rahaa tulee vain puoli vuotta.”

Ravintoloitsijan mielestä ongelmaan löytyy ratkaisu: Ovatko osakkaat valmiita kompensoimaan yrittäjän ottamaa riskiä?

Toinenkin ehdotus häneltä löytyy riskien hallintaan: Suunnitella yhdessä jäsenten kanssa, millaisia ruokia halutaan, tehdä niitä pari kuukautta ja katsoa onnistuuko se kannattavasti.

Jos onnistuu, niin varmasti valikoima pysyy jatkossa jäsenistön haluamana. Jos taas ei onnistu, niin jäsenistö suostuu kompensoimaan ruuan katteesta tulleita tappiota jollakin tavalla.

Hyvä ajatus, mutta onnistuisiko käytännössä? Se jää pohdittavaksemme.

Pelko epäonnistumisesta saattaa viedä ravintolan pitäjältä halun yrittää jotain uutta. Luotetaan varmuudeksi tuttuun ja turvalliseen: ”Tosiasiassa muutos kevyempään ja kasvispohjaiseen ruokalistaan voisi olla yrittäjälle se, mitä on haettu, jotta liikevaihdon saisi nousemaan.”

Miten menun ja vitriinin monipuolistaminen sitten onnistuisi?

Yksi mahdollisuus on jakaa tietoa ja ideoita. Korona-aikana olemme oppineet sujuviksi etäpalaveeraajiksi eikä paikka enää sido. Tarvitaan vain halua yhteistyöhön.

Voi toki olla niin, ettei ravintoloitsija halua kertoa parhaita ideoita potentiaaliselle kilpailijalleen, mutta kamoon: Ovatko minkään ilmansuunnan keittiöosaajat toistensa kilpailijoita, kun enemmistö meistä taitaa pelata kotikentällään eniten? Osaamista, ideoita ja parhaita käytäntöjä jakaen niin kannattavuuskysymyksistä kuin itse ruoista taso voisi nousta kaikkialla, myös mahdollisuus onnistua.

Sillä pelkkä idea tai edes reseptihän ei riitä. Lopputuloksen ratkaisee aina ihminen keittiössä. Hän, joka luo ruokaa sydämellä, olipa se sitten vegaanista, kasviksia, lihaa, kalaa tai millä tahansa erikoisruokavaliomerkeillä varustettua.

Helpoin konsti monipuolistaa menua kasvissuuntaan on vaihtaa aterian pääraaka-aine, liha tai kala, lisäproteiiniin, joita löytyy jo monenlaisia. Ruokailija ilahtuu klubikeittiön omista kastikkeista ja yrttiöljyistä tai talon hummuksesta perinteisten levitteiden sijaan.

Joka päivä pitäisi löytyä klubin listalta kasvisruoka tai -keitto ja mielellään edes yksi vegaaninen listaruoka. Linssi- ja papupohjaiset salaatit maistuisivat myös vegaanille. Tauolla pelaaja kuin pelaaja kiittää, jos tarjolla on banaaneja tai muita hedelmiä viipaloituna, pähkinöitä, täytettyjä voileipiä, smoothieita, jopa vegaanista tuorepuuroa.

Klubikeittiö voi hyvällä ja monipuolisella tarjonnallaan – myös esillepanolla, hinnoittelulla ym. – innostaa asiakkaita kokeilemaan tuttujen ruokien lisäksi myös uusia makuja ja vastuullisia vaihtoehtoja, niin kasvisruokaa kuin vegaanistakin. Se on paitsi makuasia, myös golfkierroksen tärkeä terveysteko.

Maukkaita ideoita klubikeittiön kasvis- ja vegaanitarjonnaksi tuntuisi palautteen perusteella löytyvän ainakin Lohjalta, Kytäjältä, Hirsalasta, Nurmijärveltä, Tapiolasta, Hämeenlinnan Linna Golfista ja Aulangolta – mutta varmasti moniaalta muualtakin.

Kannattaa siis kysellä ja ehdottaa, vähän vaatiakin, missä ikinä pelaa.

Lue seuraavaksi: Ruokapuheita – palveleeko klubiravintola kasvissyöjää ja vegaania?

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (6 kpl)

  • Harmo says:

    Muutama hyvätasoinen klubiravintola Suomessa on. Tapiola golf, Vanajanlinna, Pickala, Sarfvik nyt muutaman mainitakseni. Laatu näissäkin vaihtelee jopa päivittäin, riippuen kuka kulloinkin on keittiössä. Viime kautta ravintolarajoituksineen on vaikea arvioida.

    Ravintoloiden kannattavuus on ongelma, kun ruokailijoita on vähän. Perusmallihan golfissa on, että saavutaan kentälle max 15 min ennen tee-aikaa, vaihdetaan kengät auton luona, otetaan bagi, juostaan caddiemasterille, täytetään hanasta vesipullo ja rynnätään viime hetkellä teelle. Pelin jälkeen on yhtä kiire kotiin, töihin, …

    Ravintoloiden kannattavuutta voi parantaa liittämällä pelioikeuteen ravintolamaksun, jonka voi käyttää ruuan ostamiseen klubin ravintolasta. Vastaavasti green feehen voi liittää esim 12 euron lounaan, jos lounasta ei ole enää tarjolla, tuo raha hyvitetään saman päivän aikana a la carte- annoksita. Jos ei syö lainkaan, parantaa se joka tapauksessa ravintolan kannattavuutta.

    Paras tapa kannattavuuden parantamiseen kuitenkin on, että ravintola tekee niin hyvää ruokaa, että siitä tulee yksi kentän valintakriteereistä.

  • Putti-Possu says:

    Entä jos me golfarit tilaisimme ruoan etukäteen – siis silloin, kun ei normilounas ole mahdollinen tai haluaa jotain erityisruokavaliota. Jos ennen kierrosta aamulla tilaa etänä gluteenittoman pastan kello 17:00 ja vielä maksaa sen valmiiksi, ravintolalla olisi varmaan paljon helpompi järjestää ”mitä tahansa” verrattuna siihen, että esittää tiskillä toiveen saada kyseinen annos nyt ja heti. Auttaisiko tämä etukäteistilaaminen tässä asiassa yhtään, ihmettelen

  • KL1 says:

    Äläs nyt Putti-Possu lähde ehdottelemaan täysin toteuttamiskelpoisia ideoita, joku voi niihin jopa tarttua!

    Entiselle Tytölle antaisin pikku vihjeen: blogi ei ole romaani…

  • Möllikkä says:

    Helpompaa taitaa olla ravintolalla jossa käy myös lähiseudun asukkaita ja duunareita. Kuten Rinkku, Tapiola. Jotkut on talvella jäähallilla, kesällä golf kentällä. Jäähalleja ei riitä kaikille, pitää käyttää mielikuvitusta.

    Itse arvostan yksinkertaista, maukasta ja suht kevyttä ruokaa. En pidä siitä että joka paikassa musta yritetään tehdä parempaa ihmistä, vegaania ja ilmastotietoista. Antakaa mun syödä rauhassa. Enkä halua joka kierroksella maksaa lounasta, monilla kentillä en halua ensimmäisen kokemuksen jälkeen syödä enää uudestaan.

  • Jani2 says:

    Itse en kannata pakollista ravintola maksua, aina ei listalta löydy mieluista syötävää, burgerit ja pastat on jo nähty.

    Kotiruoka lounas on monessa paikassa n.10€, mielestäni ok hinta, varsinki noutopöydästä jos salaattipöytä on kunnossa, Toivottavasti Koronan väistyessä tämä kotiruoka lounaan pöytiin tarjoilu unohdetaan, ei noudata minun lautasmallia.
    Satunnaisesti ostan sämpylän, vaikka mielellään en näitä vehnäsämpylöitä syökään, mutta onhan ne kalliita 4€-6€ on normi taksa.