Golfilla ja kirjoilla on paljon yhteistä. Minun tapauksessani sekä kirjojen lukemisen että kirjoittamisen voi suhteuttaa golfin pelaamiseen. Olen lukuhullu. Luen noin 200 kirjaa vuodessa. En tunne ketään, joka lukisi enemmän. Golfia pelaan paljon vähemmän, tänä vuonna noin 60 rupeamaa. Erittäin monet pelaavat enemmän, jopa tuplasti. Sekä kirjojen lukemiseen että golfin pelaamiseen käytetään niin sanottua hidasta aikaa. Molemmat vaativat keskittymistä, pysähtymistä asian äärelle.
Golfin pelaaminen ja lukeminen eivät ole toisiaan poissulkevia. Niitä vain ei voi tehdä samaan aikaan. Yhteisiä piirteitä niissä on paljonkin. Ainakin minä lannoitan molemmilla lajeilla mielikuvitustani. Kaunokirjallisuutta luen melko vähän, mutta sitä muuta ihan hirvittävän röykkiön: filosofiaa, bisneskirjoja, elämänohjeita, pakinoita, aforismeja, urheilukirjoja, muistelmia, kronikoita, pamfletteja… Kirjadivarini kutsuu niitä yhteisellä nimellä: huuhaa.
Luen tuota huuhaata kynä kädessäni. Sotken marginaalit kommenteillani, alleviivaan, yliviivaan, viivaan sivuun, sirottelen sinne tänne huuto- ja kysymysmerkkejä. Kukaan ei voi (siis halua) lukea kirjaa minun jäljiltäni. Mutta itse, jos otan kirjan uudelleen käteeni, tiedän heti mitä mielenkiintoista siinä on. Lukutapani on muutenkin vähän erikoinen. Luen sitkeänä, turhautumatta, halveksimatta, itse asiassa usein jopa arvostelematta. Annan tekstin huuhdella tajuntaani ja kumarrun nöyrästi poimimaan helmet talteen.
Suurin piirtein samalla tavoin pelaan golfia. Tulos, se mitä lukee kortissa, merkitsee todella vähän. Golfkentällä tunnen itseni etuoikeutetuksi pikkupojaksi, joka on päässyt leikkimään. Leikin keskittyneesti ja nautiskellen. Pelikavereikseni valikoituu samantapaisia höyniä. Tosikot, vakavikot ja muut synkistelijät eivät sietäisi seuraani muutamaa reikää pidempään. Jokaiselta kierrokselta tai puolikkaalta jää saldoksi poikkeuksetta jotain ilahduttavaa, positiivista tai opettavaista. Helmiä nekin.
Marraskuun puoliväli on mainio kalenterilukema jarruttaa aivan toisenlaisen prosessin äärelle. Nyt on kirjan kirjoittamisen aika. Minä en voi kirjoittaa kirjaa golfkauden kuluessa. Tai voin, mutta kummastakaan ei tule oikein mitään. Golfin pelaaminen ja kirjan kirjoittaminen tarvitsevat samaa aikaa ja energiaa. Olen aamuihminen, sekä golfaajana että kirjoittajana. Herään kello 5. Kello kuusi olen joko golfkentällä tai koneeni ääressä.
Nyt se alkaa. Siitä tulee golfkirja. Sen rakenne on selkeänä mielessäni. Sen nimessä ei esiinny sanaa Buddha. Siitä tulee riemastuttava, viisas ja hauska kirja. Melkein kaikki helmet, joita olen elämäni aikana innostuneena keräillyt, menevät nyt kierrätykseen. Mitään tällaista ei syntyisi, ellen juuri minä kaikessa itseriittoisessa erinomaisuudessani…
Hahhah! Anteeksi, testasin vain, että motivaationi on kunnossa. Hyvät ystävät. Jos joukossanne on ihmisiä, jotka sietävät tekstiäni, jopa nauttivat siitä, nyt on teidän vuoronne. Varmistakaa, että ensi keväänä teillä on kirjan verran uutta huuhaata luettavana. Tarvitsen käyttööni kaiken ajatuksen tai tietotekniikan keinoin siirtyvän myönteisen energian. Kutsukaamme sitä nyt vaikka sympaattisesti virtuaaliseksi perseelle potkimiseksi.
Te muut niilot: pieni tauko, kiitos! En tarvitse teitä juuri nyt. Teidän monotuksistanne pistepussini on ihan turvoksissa.
Seppo Palminen
Anna mennä vaan! Molemmat tiedämme kuinka helppoa se on…
Älä turhaan heitä hyvää kirjan nimeä pois vaan jatka sarjaa esim. Anni Polva-tyylisesti: Buddha aloittaa oppikoulun Buddha kesälaitumilla Buddha toimii Buddha ei pelkää Buddhalla on hyvä sydän Buddha epäilee Juhaa Buddha seikkailee Buddha on aina Buddha Buddhan uusi ystävä Buddha saa ehdot Buddhastako näyttelijä Tsemppiä luomistyöhön
Hieno suoritus tuo 200 kirjaa vuodessa. Minulla on parhaillaan tullut n. 160 , mutta silloin on ollut kyllä kiireisä matkapäiviä 180 päivää. Atlantin lennoilla ja lentokentillä pääasiassa luettu, siinä kokousten valmistelun ohessa.
Heittele helmiä. Joku jonkun ja jotkut jotkut poimivat.
Eckhart Tollo ei oikein taida ymmärtää, tai jäänyt Annin lumoihin.
Kukapa nyt ei Annin lumoihin olisi jäänyt. Raaka totuushan on kuitenkin se, että Anni kirjoitti aikanaan yhtä monta kirjaa vuodessa kuin Seppo lukee nykyään. Molemmat ansaitsevat kuitenkin menestyksensä ja mielestäni Sepon kirjoittamat kirjat ovat vähintään yhtä hyviä kuin tuottamansa av-teokset, joita komeampia saa etsimällä etsiä.
Kierroksia on takana 170, mutta kirjoja ei vielä yhtään! Olen kyllä kirjoittajan kanssa ei mieltä tuloksen merkityksestä kaikessa tekemisessä: Jos vain hutkii ja sutii ei golfista tai kirjoittamisesta ole iloa itselle tai muillekaan. Elikä tsemppiä talven kirjoittamiselle. P.S. Golf-kausi jatkuu vielä…
Heh, kaveri kirjoittaa kirjan ja myöntää että tekee sen copy-paste -menetelmällä… Kyllä tollasta perseelle pitäisi potkiakin.
Tuntuu siltä, että Sepolle on jäänyt päälle pakkomielle kirjoittaa taas talven aikana kirja, mutta ideat ja ajatukset eivät ihan riitä. Tarvitaan ulkopuolisia apuun tuomaan lisää lihaa mielessä valmiina olevaan luustoon. Jos kirjoittamisen lähtökohta on tuo eikä sanottavaa riitä omasta takaa kirjaksi saakka, niin eiköhän olisi parasta haudata koko ajatus.
Tuntuu siltä että joillain on pakkomielle arvostella kirja ennen sen ilmestymistä. Jotkut voisivat kutsua sitä vainoharhaisuudeksi.
Juuso… Eihän täällä kukaan ole tulevaa kirjaa arvostellut vaan kirjailijaksi itseään kutsuvaa hyväkästä! Joku voisi opetella sisälukutaitoa.
Lähdeviittaukset toisivat uskottavuutta. Kaikki tieto on opittu jostain, mutta hyvä synteesi säästää meille muille aikaa golffiin. Tosi ”huuhaat” on jo monesti ristiin rastiin kopioitu, tarkasti pitää tavata, että löytää uutta ja merkittävää.
Kristitty | 16.11.2013 16:09:00 Juuso… Eihän täällä kukaan ole tulevaa kirjaa arvostellut vaan kirjailijaksi itseään kutsuvaa hyväkästä! Joku voisi opetella sisälukutaitoa. Niilo kirjoittaa että Sepolle on jäänyt pakkomielle kirjoittaa kirja mutta ideat ja ajatukset eivät ihan riitä. Ehkä vaatii kaltaiistasi kristinuskoa jotta voi ennustaa Sepon kirjan sisällön kuten maailmanlopunkin.
On se vaan hienoa että ei tarvii tehdä muuta kuin lukea kirjoja ja ehkä pelata golfia….
Juuso, taidatpa olla yhtä herkkähipiäinen kuin itse Buddha, noh jatketaan.. ”Niilo kirjoittaa että Sepolle on jäänyt pakkomielle kirjoittaa kirja mutta ideat ja ajatukset eivät ihan riitä” Ei tuossa edelleenkään mielestäni kirjaa arvostella vaan kirjailijaa, jolla ei ideat ja ajatukset riitä! Onko kirjalla mielestäsi ideoita ja ajatuksia? Ok, tuosta lauseesta sitten voisi päätellä, että itse kirja on tyhjänpäiväinen ja itsestäänselviä ajatuksia sisältävä – niin kuin ne ovat olleetkin.
Niilojen monotuksista pistepussi taynna… Olisko vakavan itsetutkiskelun paikka? En ole lukenut kirjojasi, ja naiden kirjoitustesi perusteella en tule lukemaankaan. Onnetonta menestysta vaan valitsemallasi tiella!!
Pelkään sitä, että jos kirjan kirjoittaminen lähtee liikkeelle siitä, että ”kun talvi tulee niin nyt tapan aikaa kirjoittamalla taas kirjan”. Jos takki on kuitenkin jo alkutilanteessa vain puoliksi täynnä, niin tuloksena on väkisinväännettyä tekohauskaa soopaa. Tuollaisessa tilanteessa asiaa kannattaa vakavasti harkita uudelleen.
Kansa tarvitee Buddaa, Lenita Airistoa, Tuksua, Matti Nykästä jne. Ettekö tajua, Budda on vitsi ja Palminen on vitsi, tosin huono.
Tsemppiä! Kirjasi ovat hyviä.
Taitaa Himanen olla oikeassa puhuessaan suomalaisesta henkisestä kestävyysvajeesta, kun katsoo näitäkin kommentteja. Ihmiset haukkuvat, vaikka eivät ole lukeneet kirjoja, moittivat ajatusten riittämättömyydestä nimimerkin takaa ilman mitään omien ajatusten esilletuontia, jne. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee! Toivottavasti suomalaiset oppivat olemaan myönteisempiä jatkossa, koska insinöörien yms. loistavaa osaamista on vaikea myydä maailmalle, jos porukka on valtoimenaan ”kriittisiä” jöröjukkia ja mollaavia mököttäjiä.
Buddien budda Dalai Lama oli Master Chef Australia ohjelmassa, siis tuomaristossa. Kilpailijoille sanoi, että ei voi arvostella kilpailijoiden tekemiä ruokia, arvostelu ei kuulu buddien juttuihin. Kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan, mitä vaan tulee tai annetaan.
Suosittelen mr Palmista lukemaan elämänsä ensimmäisen taiteena pidettävän kirjan, eli esim jonkin klassisen romaanin. Tosin se vaatii hieman avarampaa katsantoa kuin tuo mainittu ”huuhaa” ja keskittymistäkin, mikäli mielii päästä osalliseksi syvällisistä ja monikerroksista ajatuksista. Tuloksena voisi kuitenkin olla vähittäinen maailmankuvan laajentuminen tuon buddhan oman navan ulkopuolelle. On tuo itsekorostus mennyt pitkälle, mutta määrillä kerskailuhan paljastaa valitettavasti itsekritiikittömän pintaliitäjän. Laatua määrän sijaan, myös kirjoissasi ja niiden ”elämän ohjeissa”.