Vaikka olen elänyt aika vanhaksi, huomaan, että vieläkin teen monia asioita ensimmäistä kertaa. Viime viikolla olin ekaa kertaa Afrikassa. Siksi kirjasin ylös yksityiskohtaisia havaintoja. Tässä ovat, puolueellisesti mutta luotettavasti raportoituina.
Olin siis poikien kanssa reissussa. K ja I halusivat näyttää, millaista on Afrikassa. He kun ovat sellaisia connecting people -tyyppisiä kavereita. Kutsuivat tyttöjäkin mukaan. Eivät lähteneet. Pelkäsivät varmaan, että Afrikassa on vaarallista. Minun Afrikassani ei ole.
Minun Afrikkani itsenäistyi vuonna 1956. Vaikka suurin osa autoista on yhä ranskalaisia, kaikki eivät ole 1950-luvulta. Useimmissa on töötti kunnossa.
Minun Afrikassani ketään ei kutsuta neekeriksi. Näimme vain yhden tositumman, naispuolisen. Hän oli mykistävän kaunis. Minun Afrikassani osa naisista käyttää huivia, jolla peittävät hiuksensa. Ne, jotka eivät käytä huivia, ovat pesseet tukkansa. Miehet istuvat kahviloissa. He näyttävät manhattanilaisilta taksikuskeilta ja heillä on karvaiset kädet. Sekä miesten että naisten pukeutumisessa tämän vuoden muotiväri on musta.
Hjalliskin saattaisi viihtyä minun Afrikassani. Siellä tapaa vähemmän turhapuroja kuin Suomessa. Vain yksi istui aamiaispöydässä golflippis päässä. Hotelli oli viiden tähden.
Minun Afrikassani ei ole elefantteja. Kameleita on. Ne kulkevat peräkkäin, eivät omia polkujaan. Minun Afrikkani linnut ovat vaaleanpunaisia. Eivät sattuneet juuri nyt olemaan paikalla, mutta Flamingo-golfklubilla kerrottiin, että kun linnut ovat liikkeellä, ne käyvät joukolla syömässä kentän laidalla. Me söimme klubilla lounaan niiden puolesta.
Minun Afrikassani monilla golfkentillä tapaa koiria. Ne ovat kaikki samaa rotua, bastardeja. Se on hieno rotu. Koirat makoilevat ja pyöriskelevät tiiboksien lähettyvillä muistuttaen golfaajia, että golfkentällä on tarkoitus pitää hauskaa.
Meidän ryhmäämme kuului T, joka on ammattilainen, muutamia erinomaisia pelaajia ja muutamia tosi nautiskelijoita. Eräät olivat korostuneen kilpailuhenkisiä ja minulla oli ja on edelleen kitukasvuinen kilpailuvietti. Leikkimielisessä kilpailussamme olin varautunut sijoittumaan viimeiseksi. Ryhmäämme kuului kuitenkin H, joka on paitsi sympaattinen, myös empaattinen kaveri. Varmaan minua säälien hän suggeroi lyönteihinsä toistasataa sokettia ja oli näin jumbopalkinnon itseoikeutettu valloittaja. Palkinto oli vaatimaton, ei tavoittelemisen arvoinen.
Ainoa asia, missä I ei ollut lainkaan vieraskorea, oli golf. Hän voitti meidät kaikki murskaavan ylivoimaisesti. Päätösillallisella H yllätti I:n ojentamalla tälle oman draiverinsa. Hovimestari kantoi sen saliin isolla tarjottimella. Se oli mailojen maila, uusinta mallia. Minun Afrikassani ei vielä myydä sellaisia.
Minun Afrikassani paikalliset pelaavat hyvin vähän golfia. Silti heillä on muutamia upeita golfkenttiä. Niille mahtuu suomalaisia golfaajia vaikka kuinka paljon. Suosikkejani ovat Residence Tunisissa ja Citrus Hammametissa.
Minun Afrikkani on iso viinintuottaja. Lievästi nurinkurista. Minun arfikkalaisillani on uskonnolliset syyt olla juomatta alkoholia. Meidän ryhmällämme ei ole. Siksi tutustuimme huolellisesti viinitarjontaan. Havaitsimme sen korkealaatuiseksi.
Minun Afrikassani nauretaan paljon. Ryhmäämme kuului tunnettu kuoliaaksinaurattaja J, jolta irtoaa juttua loputtomiin ja joka oli käynyt Afrikasssa useita kertoja. Joinain päivinä J oli niin vireessä jo aamiaisella, että tarinoiden tasoa oli vaikea alittaa illallakaan.
L:lla on niin epäafrikkalaiset viikset, että hän sai paikalliset naiset hymyilemään vain kurkkaamalla bussin ikkunasta. Muutenkin L lietsoi positiivista spirittiä ja teki kaikkensa, ettei T missään tapauksessa mökötä golfkentällä. Hän onnistui. Me kaikki opimme, että T on Suomen tunnollisin golftoimittaja. Jokaisen vapaan hetken hän näpytteli läppäriään.
Kiitos K:lle ja I:lle. Oli todella hauskaa ja hyödyllistä käydä Afrikassa. Nyt tiedän siitä enemmän kuin kouluaikaan onnistuin oppimaan. Tiedän, että Afrikan tähti -pelissäkin esiintynyt Tunis on hieno kaupunki. Nyt tiedän myös, että Karthago, paikka, josta senaattori Cato muuten oli sitä mieltä, että se on hävitettävä, on edelleen olemassa. On jonkinlainen Tunisin lähiö. Siellä on jopa golfklubi, Golf de Carthage, koko Tunisian ensimmäinen. Se on perustettu vuonna 1927, siis ennen Talia. Kävimme nauttimassa klubin toimitusjohtajan Leifin (tyypillinen afrikkalainen nimi) anteliaisuudesta.
Jokaisen suomalaisen golfklubin toimitusjohtajan kannattaisi käydä Leifin luona ekskursiolla. Saattaisivat saada muutaman idean siitä, miten klubin ravintola saadaan muuttumaan iltaisin nuorison kohtaamispaikaksi numero yksi. Leif nimittäin kertoi, että klubi kerää kassaansa vuoden mittaan muutaman paalin paikallista paperirahaa suosikkiravintolallaan.
Seppo Palminen
Kiitos matkakertomuksesta niitä on aina kiva lukea. Itse olen käynyt Tunisiassa pelaamassa kymmenen vuoden ajan. Arabian kevään nousu keskeytti, toivottavasti vain hetkellisesti, säännölliseksi muodostuneen perinteen. Flamingo kentältä se alkoi. Ovat sittemmin remontoineet sen. Voisitko Seppo vielä mainita muutamalla sanalla Flamingo kentän tilasta? Onko kunto pelattava?
Hauska pakina Afrikan reissusta, sisälsi huumorin lisäksi vakavampaa asiaakin rivien välissä.
Ikimuistoinen mieleenpainumakaukaiselta Afrikan matkalta, buurielta tasangoilta oli kun pelasin golffia kikkurapäisen miljönäärin Nelson Mandelan kanssa. No olihan ne caddiet vähän huonompi osaisia vaikka niiden väri kämmenen pohjissa ja kasvoissa oli sama kun pelikaverini.
Kuinka monella golfklubilla haluttaisiin saada golfravintola nuorison suosikkipaikaksi no 1. Budda, herää! Location, location, location. Mitä ihmettä olet tehnyt työksesi, elääksesi?
Afrikassa pitkään töitä tehden, olen havainnut että aina on golfareille on maistunut lyhyeksi leikatut greenit, sekä kentällä että nineteen holella, tumman afrikkataren mausteilla ja jaloudella.
Afrikassa pitkään töitä tehden, olen havainnut että aina on golfareille on maistunut lyhyeksi leikatut greenit, sekä kentällä että nineteen holella, tumman afrikkataren mausteilla ja jaloudella.
Kyllähän moni klubi saisi kaivattuja lisäansioita talvisaikaan , kun alkaisi järjestää bussikuljetuksia keskustasta ja iltojen teemana olisi laskettelukeskusten tapaan viinanjuonti ja vieraissa käynti.