Viikonloppuna pelaamme Vihdin Hill Sidessa Europan naisten haastajakiertueen, LET Access seriesin, osakilpailun. Kisassa oman pallonsa perässä ravaa kansainvälisten daamien lisäksi lähes kaikki Suomen ykkösrivin naisammattilaiset ja amatöörit. LETAS rankingista top5 saa pelioikeuden pääkiertueelle ensi vuodeksi. Suomalaisittain meillä on hyvä ja kutkuttava tilanne kun kolme kiertueen kilpailua on pelaamatta, sillä Oona Vartiainen on neljäs ja Krista Bakker viides rankingissa. Itse olen yhdeksäs.
Kotikisa tekee kisasta spesiaalin jokaiselle meille, jotka pelaavat tourilla. Tämä on vuoden ainoa kansainvälinen ammattilaiskilpailu kotimaassa–jo neljättä vuotta putkeen. Tämän lisäksi lähimmäs kotia pääsemme pelaamaan Ruotsissa, jossa meidän LETAS porukka on pelannut kolme kisaa tänä vuonna, mutta koti on aina koti.
Lentokentät, junamatkat, matkustussuunnitelmiin tulevat yllättävät vastoinkäymiset, pakkaaminen ja uuteen ympäristöön totuttelu vievät aina oman energiansa ja aikansa. Se on osa työtä, johon on onneksi jo tottunut, mutta kun on alla 12 kisaviikkoa ulkomailla tällä kaudella, on ihana kun saa hetken huokaista helpotuksesta. Saan pelata kisan ilman reissaamisen tuomia rasitteita!
Mikään ei voita sitä kun saa herätä omasta sängystä pää pinkillä tyynyliinalla, juoda kahvit omasta Muumimukista ja rapistella Hesarin urheilusivut auki ennen sotamaalien (a.k.a. onnea tuova kevyt kisameikki) maalaamista naamaan ja aamun aktivoivan jumpan aloittamista. Puhumatta siitä kuinka pääsee kierroksen ja treenien jälkeen oman kullan kainaloon, jossa tulee tärkeä olo pelisuorituksesta riippumatta.
Työ on kuitenkin työtä, eikä itse kisatilanne tai valmistautumiset eroa pelasi sitä kotona tai toisella puolella maailmaa. Kiertueella reissatessa ja kisapaikalla/kisahotellissa asuessa kuitenkin välillä tuntuu, että ainut keino saada mieli pois golffista työpäivän jälkeen on Netflix. Kotona pelatessa on sanomattakin selvää, että työt jäävät työpaikalle helpommin.
Mitä urheilupsykologia sanoo, onko kotiyleisöstä hyötyä vai haittaa? Itse olen sortunut joskus siihen, että olen luonut ylimääräisiä suorituspaineita kotikisoihin. Olen yliyrittänyt, sillä en halua tuottaa pettymystä lähimmäisilleni. En ole ajatellut, että se lähimmäinen, joka pettyy minuun golfkierroksen tuloksen perusteella, ei ansaitse olla lähimmäiseni.
Kirjallisuus ehdottaa, että yleisöstä on etua silloin kun taito on hyvin opittu ja urheilijalla peli hallussa. Jos taas ennen kisaan lähtöä swingi tai putti tuntuu hieman epävarmalta, yleisö ei auta tilannetta. Päinvastoin.
Tervetuloa Hilliin seuraamaan naisammattilaisia työssään pe-su!
Sanna 🙂
Pinkki tyynyliina ja m uumimuki, ehkä ne kannattaisi ottaa maailmalle mukaan!