Muutama päivä sitten lueskelin Hesarista Kokoomuspuolueen kolmesta puheenjohtajaehdokkaasta kirjoitettuja henkilökuvia. Istuvan puheenjohtajan yhteenvedossa oli viimeisellä rivillä maininta siitä, että hän pelasi juniorivuosinaan jääkiekkoa, mikä pitää varmasti paikkansa. Sanallakaan ei kuitenkaan mainittu lajista, jossa mies oli aikanaan maajoukkuetasoa, haaveillen jopa ammattilaisurasta.
Näyttää siltä, että hänen kampanjaansa vetävät henkilöt sun muut poliittiset neuvonantajat ovat tulleet siihen tulokseen, että golf ei näytä hyvältä kenenkään cv:ssä. Muualla maailmassa asia ei tunnu lainkaan haittaavan. Barack Obaman sanotaan pelanneen ainakin 200 kierrosta pian päättyvän 8-vuotiskautensa aikana ilman, ainakaan siitä johtuvaa, suosion laskua.
Lajin imago lienee, lukuisista vastaväitteistä huolimatta, se osa-alue, jossa me olemme vuosien saatossa lähes täydellisesti epäonnistuneet. Ei näytä auttavan vaikka me kuinka paasaisimme lajimme kansanomaisuudesta, samalla kun teot ovat ihan jotain muuta.
Me esimerkiksi innostumme jatkuvasti siitä, kun jokin muun lajin urheilusankari tai muu julkkis innostuu tästä lajista ja pistämme välittömästi tämän miljonäärin kuvan vaikkapa pää-äänenkannattajamme kansikuvaksi vahvistamaan mielikuvaa rikkaiden lajista. Olen myös aina halveksinut niitä ammattilaiskilpailujen järjestäjiä, jotka suurentavat voittajalle annettua palkintosekkiä niin, että se varmasti näkyy kauaksi. Sen tarkoituksena on aivan ilmeisesti viestittää ulkopuolisille, että ”meillähän on millä mällätä.”
Yllä olevasta huolimatta toivon, että ystäväni valitaan jatkamaan työtään Kokoomuksen puheenjohtajana, sillä muuten voi tulla vähän orpo olo.
Nämä Lassin poiminnat ovat aika lailla yksittäispoimintoja. Jos luetaan esim Wikipediaa, Stubbin golfsaavutuksista on maininta, mutta Obaman kohdalla golfista on vaiettu. Ei siis pidä vetää johtopäätöksiä yksittäisistä julkaisuista.
Mitä tulee ammattilaikisojen palkintoihin, ei golf ole mitenkään poikkeus. Lähes kaikissa ammattilaislajeissa on rahasummat näkyvästi esillä. Esimerkiksi nyrkkeilyssä tai vaikkapa jalkapallossa tai jääkiekossa, joissa uutisisa tavan takaa puhutaan jonkin pelaajan allekirjoittamista ”miljoonasopimuksista”.
Eikä golfin imago ole edes mitenkään ”ökyinen” tai edes ryvettynyt. Jos verrataan kyselyä, jossa valtavat määrät Suomalaista kertoi harkitsevansa golfin aloittamista tai ainakin kokeilemista. Miten se olisikaan mahdollista, jos imago ei olisi kunnossa. Lajin nykyinen imago on mielestäni hyvinkin kansanomainen – kentällä tosin usein liian ”setämäinen”
Tämä tapaus lienee onni golfin kannalta – mitä vähemmän yhteyksiä Stubbin ja golfin välillä tuodaan esille, sen vähemmän golfin ja golfin pelaajien imago kärsii.
Iltasanomissa oli mielenkiintoinen juttu taannoin. Siellä nimittäin veikattiin kumpia on kohta Suomessa enemmän, mäkihyppääjiä vai hyppyrimäkiä. Jos oikein muistan harrastajia on n 350 ja mäkiä 130.
Näin se maailma muuttuu.