Blogit | Sami Sarpakunnas |
8.10.2018

Ei Pulkkasta mikään vaivaa

Miksi Pulkkasen peli ei kulje? Missä Korhonen on? Mitä sille Iloselle on tapahtunut? Näitä kysymyksiä moni on esittänyt minulle viimeisten vuosien aikana. Ne kertovat ennen kaikkea kiinnostuksesta ja aidosta huolesta siihen, miksi suomalaishuippujen peli ei ole kulkenut kysymyshetkeä edeltävänä ajanjaksona.

Olen ruvennut vastaamaan, ettei sitä mikään vaivaa. Ei ole syytä huolestua. Ota rauhassa, niin se itsekin ottaa.

Golfiin nimittäin kuuluvat ylä- ja alamäet. Hyvien jaksojen vastapainoksi tulee väistämättä huonompia. Harvassa ovat pelaajat, jotka viikosta toiseen pystyvät kiilaamaan itsensä voittokamppailuun.

Golf on laajasti kilpailtu laji. Jokaisessa kisassa on mukana satakunta pelaajaa, joista on kisa voittamaan. Voitto edellyttää todella poikkeuksellista viikkoa. Edes kymppisakin suoritus loistavaa. Jos sellaista ei tule, ei se välttämättä tarkoita mitään muuta kuin normiviikkoa.

Golfissa menestys ja menestymättömyys etenee usein aalloissa. Pelaajalla ei ole hätää, jos nouseva aalto on tarpeeksi korkea ja lasku ei kestä liian pitkään.

Mikko Korhosen kohdalla aalto alkoi monena vuonna nousta vasta kauden loppua kohden. Muutama vuosi sitten aallon huippukohta osui vasta varsinaisen kauden viimeiseen kisaan Portugal Mastersiin, jossa Korppa varmisti työpaikkansa seuraavalle kaudelle. Sittemmin aaltojen sykli on Korhosen kohdalla lyhentynyt. Kuluvalla kaudella käytiin ennätyksellisen korkean tyrskyn harjalla, kun Itävallasta tuli uran avausvoitto.

Mikko Ilosen kohdalla huippukohtia ei tähän kauteen ole osunut. Liian pienelle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että konkari on onnistunut raapimaan kasaan jo pelioikeuden uusimiseen oikeuttavan kasan euroja. Silloin peli ei voi olla ihan huonolla tolalla.

Kuva: Tomi Natri.

Tapio Pulkkasen kohdalla laskevasta aallosta uhkasi tulla liian pitkä. Kauden alkumetreille Pulkkanen sijoittui heti kolmanneksi Johannesburgissa, mutta sen jälkeen hän ei ole onnistunut kipuamaan nousevalle käyrälle.

Täytyy myöntää, että aloin itsekin jossain vaiheessa ajatella, että näinköhän tässä käy huonosti. Jääkö kortti uusimatta? Kunnes tapasin Pulkkasen pari viikkoa sitten Peuramaalla. Miehen iloisessa, rennossa ja vapautuneessa olemuksessa mikään ei viestinyt ahdistuksesta ja pelillisestä takalukosta. Tuli tunne siitä, että Pulkkanen on löytänyt mielentilan, jossa hän antaa itselleen mahdollisuuden menestyä, kun se hyvä viikko tulee.

Myös työnteko tuntui maistuvan. Kun painelin kotia kohti hyiseltä kentältä, jäi Pulkkanen hiomaan puttiaan hämärtyvään iltaan.

Hattu-Tapio myönsi myös, että oma mieli on pariin otteeseen kuluvalla kaudella tullut menestyksen eteen. Liiallinen yrittäminen ja voitontahto on tiputtanut hänet nousevalta aallolta takaisin tasaisena kuohuavaan keskikastiin.

Skotlannissa niin ei käynyt. Onko hienompaa paikkaa ja tapaa vastata ihmisten kysymykseen ja epäilyihin kuin St. Andrewsin Old Course? Bogiton 69 lyönnin kierros golfin pyhätössä, parinsadantuhannen euron shekki ja työpaikka ensi vuodeksi.

Kuulostaa vähän liiankin hyvältä. Kun siihen lisätään 64 lyönnin kierros maailman vaikeimpiin golfkenttiin lukeutuvalla, ikonisella Carnoustiella, niin sen jälkeen kukaan ei vähään aikaan kysele, mikä Pulkkasta vaivaa.

Kommentit

Muissakin urheilulajeissa onnistutaan välillä ja välillä ei. Jos laji vaatii monen asian onnistumista samaan aikaan, ei ole ihme, jos tuloksetkin vaihtelevat. Suomalaiset vaan vaativat onnistumista, ei kehittymistä, josta se onnistuminenkin lähtee. Joskus juostiin Suomi maailmankartalle, mutta sitä ei enää tarvita eikä sitä myöskään voi vaatia.
Ammattilainen pelaa välillä 68-78, harrastelijat välillä 80-130. Ei siinä sen kummallisempaa ole. Miksi sitä olisi vaikea ymmärtää tai hyväksyä, jos ymmärtää golfia? Se juuri tekee golfkilpailusta niin katsottavan ja jännittävän. Pelikoneiden katsomisessa ei ole mitään jännittävää.
Challenge Tourin listalla on paljon golfareita, jotka ovat olleet European Tourin vakiopelaajia. Sieltä taas lähdetään hakemaan menestystä, yksi päiväkin voi muuttaa kaiken.

PROOT! Sami varmasti oikeassa. Ei me amatöörit/sivustaseuraajat silti ymmärretä miten välillä on 78 ja sitte 68…. Se olis sama ku mä menisin töihinta ja tiistaina joku jäisi mun auton alle ja ke ei jäis. Mukavaa, kun ootte kumminkin päässy näin pitkälle. Ja tsemiä syksyyn!

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.