Suomen golfkulttuuriin kuuluu, että seurat maksavat etevimpien pelaajiensa kilpailumaksuja.
Suomalaisen kilpagolfin pystyy jakamaan ihan kiertueidenkin perusteella junioreihin, aikuisiin, mideihin (yli 25-vuotiaat) ja senioreihin (yli 50-vuotiaat). Näiden kaikkien ryhmien pelaajien kilpailuista aiheutuvia kustannuksia seurat ovat perinteisesti tukeneet.
Golf poikkeaa tässä suhteessa monesta muusta lajista. Isoissa ja laajasti harrastetuissa joukkuelajeissa pelaajat maksavat itse harrastamisensa pelireissuja myöten. Golf tuskin on täysin yksi ja ainoa poikkeus, mutta joka tapauksessa tietynlainen erikoistapaus lajien kirjossa.
Nuorten urheiluharrastusten kustannukset ovat olleet mielipiteitä herättävä puheenaihe jo pitkään. Varsinkin kohonneet vuosimaksut ovat herättäneet keskustelua suuntaan jos toiseen. Golfin kohdalla tilanne on se, että harrastaminen on varsin sopuhintaista moneen muuhun lajiin verrattuna. Kun harrastamiseen liittyy kilpaileminen, kustannukset luonnollisesti nousevat.
Golfia pelatakseen täytyy kuulua johonkin golfseuraan. Seurat keräävät jäsenmaksuja, joilla ne pyörittävät toimintaansa. Näistä jäsenmaksuista tuetaan kilpa- ja edustuspelaajien kustannuksia. Nuorten kohdalla kilpailemisen tukeminen on helpommin perusteltavissa kuin jo työelämässä olevien aikuisten. Jos nuorten kilpailemista ei tuettaisi, se ei välttämättä olisi kaikille mahdollista. Nuorten harrastuksen tukemisella on myös yhteiskunnallisia merkityksiä.
Golfin raaka todellisuus on, että jos siinä mielii päästä esimerkiksi Euroopan huipulle, niin se maksaa. Ensimmäinen porras ammattilaisuuteen suomalaisilla pelaajilla on Finnish Tour. Vaikka kyseessä on korkein kotimainen kiertue, niin siellä pärjääminen ei vielä tarkoita menestymistä Euroopan kentillä, jossa kilpailu on äärimmäisen kovaa. Viime vuosina FT:n osakilpailumaksu on ollut 180 euroa.
Seurat tukevat FT:llä kisaavia pelaajiaan. Käytännöt vaihtelevat seuroittain. Jossain maksetaan koko kilpailumaksu, toiset maksavat kisan vasta, jos pelaaja läpäisee cutin. Viimeksi mainittu malli kuulostaa reilulta ottaen huomioon, että joihinkin FT:n kilpailuihin on voinut ilmoittautua kuka vain, kunhan tasoitus on riittävän alhainen. Eli ihan vain huvikseen ei pääse testaamaan tasoaan seuran piikkiin, ellei mitään menestymisen edellytyksiä ole olemassa.
Perinne elää vahvana
Mid Tour on Finnish Tourin jälkeen Suomen toiseksi kovatasoisin kiertue. Senkin taso on noussut, kun ikäraja on laskenut 25 vuoteen. Ero nuoriin ja osaan Finnish Tourin pelaajista tulee siinä, että kilpailijoiden tavoitteena ei useinkaan ole menestyminen kansainvälisessä ammattilaisgolfissa. Kyseessä on siten vakavamielinen harrastus.
Kuten jo todettua, myös tätä vakavamielistä harrastusta tuetaan seurojen toimesta. Herää kysymys, onko se oikein? Miksi seurojen (eli jäsenmaksuja maksavien golfareiden) pitäisi tukea yleisesti ottaen työssäkäyvien ihmisten harrastamista? Helppo vastaus on, että näin on aina ollut.
Me haluamme olla urheiluseura ja laittaa siihen urheilutoimintaan rahaa.
Tullaan perinteisiin ja arvoihin. Monet golfseurat ovat alueillaan merkittäviä toimijoita jo ihan vain jäsenmääränsä perusteella. Urheiluseuran arvoihin kuuluu kilpaileminen. Toisissa seuroissa enemmän ja toisissa vähemmän.
Oulun Golfkerho on perinteinen kilpagolfseura. Oulussa kilpaurheilulla on vankat perinteet ja ennen muuta joukkuelajit ovat menestyneet vuosikymmenten saatossa. Koko kaupungissa elää vahva urheilussa kilpailemisen henki, on kyseessä laji mikä hyvänsä.
OGK:n laittamat tuet kilpagolfiin ovat mittakaavaltaan merkittävimpiä koko Suomessa. Oulu Golfin toimitusjohtaja Petri Väänänen sanoo seuran tukevan edustus- ja kilpapelaamista noin 100 000 eurolla vuosittain. Pelaajilta kerättävät omakustannemaksut ovat noin 30 000 euroa. Karkeasti pelaajat siis maksavat itse neljäsosan kilpailutoiminnastaan ja loput hoitaa seura.
OGK:n tuki ei koske pelkästään kilpailumaksuja, vaan siihen kuuluu esimerkiksi valmentamista ja rangen käyttöä. Tällä hetkellä OGK:n valmennusryhmissä on 80 junioria ja 40 aikuista.
“Tuemme junioreita hyvin kattavasti. Maksamme kaikkien junnujen osallistumismaksut, jotka pelaavat liiton alaisia kilpailuja. Ihan lähtien vaikka 9-vuotiaasta juniorista, joka pelaa Future Tourilla. Mitä ylemmäs sitten mennään, niin matkat täältäpäin kasvavat ja sen myötä seuran tuki”, Väänänen kertoo.
Suurin osa OGK:n valmennusryhmissä olevista aikuispelaajista pelaavat Mid Touria tai Finnish Senior Touria. Molempien osalta OGK maksaa SM-kilpailuiden osallistumismaksut, mutta kiertueiden muiden osakilpailuiden kisamaksut pelaajat hoitavat itse. Heihin kohdistuva tuki koskee olennaiselta osalta valmentamista.
“Meillä on talvikaudella joka toinen viikko pron ohjaamat treenit ja kesällä harjoitellaan ohjatusti viikoittain. Tällä kaudella meillä oli vahva edustus midien ja senioreiden SM-kisoissa, eli meillä on aktiivinen porukka, jotka kiertävät kilpailuja.”
Kun puhutaan rahasta ja mihin sitä käytetään, se luonnollisesti herättää keskustelua. Näin Oulussakin.
“Oma lähtökohta on se, että me kommunikoidaan ja kerrotaan avoimesti, mitä kellekin tarjotaan. Se ei ole mitään salaista tietoa. Mitä enemmän pystymme jäsenistölle tukiperusteista kertomaan, sitä vähemmän se herättää vastustusta. Me haluamme olla urheiluseura ja laittaa siihen urheilutoimintaan rahaa”, Väänänen tähdentää.
Mitä tulee nimenomaan työssäkäyvien aikuisten harrastamisen tukemiseen, on Väänäsellä selkeä kanta.
“Näen, että meidän pitää tukea sitä, mutta jos se ei ole tavoitteellista huippu-urheilua, niin omavastuuosuuden täytyy olla merkittävä.”
OGK:n jäsenmäärä on 2500:n paikkeilla, ja se on Oulun talousalueen suurin urheiluseura. OGK:n kaupungilta saama toiminta-avustus oli tänä vuonna vähän alle 13 000 euroa.
“Tämä tarkoittaa kaupungin näkökulmasta sitä, että meidän toiminta on laajaa ja laadukasta”, Väänänen kertoo.
Kilpagolfiin halutaan satsata
Pickala Golf on palkittu Vuoden kilpagolfseurana yhdeksän kertaa. Siuntiolaisseura on kovan kilpaseuran maineessa ja sen pelaajia keikkuu eri kiertueiden kisoissa tuloslistojen kärkipäässä. Seurassa on määritelty tarkat kriteerit sille, ketkä kuuluvat tukien alle ja mitä heiltä odotetaan.
“Kilpagolf ihan strategiana on meillä merkittävässä roolissa. Sillä on iso asema yhteisöllisyydessä”, sanoo Pickala Golf Club ry:n puheenjohtaja Sari Lönn.
“Kun seura panostaa pelaajiin, niin kyseisten henkilöiden täytyy myös panostaa omaan tekemiseensä. Ihan avokätisesti ei jaeta rahaa, vaan täytyy katsoa että toiminta on tarpeeksi tehokasta, motivoivaa ja se vie siihen, mitä halutaan ulosmitata”, hän tiivistää.
Pelaajan kasvaessa mid-ikäluokkaan tukien määrä Pickalassa pienenee.
“On tärkeä ottaa huomioon, että kun on ollaan mid-vaiheessa, niin ne korvaukset eivät ole samanlaisia kuin nuoremmilla”, Lönn täsmentää.
Hämeenlinnassa Tawast Golfissa seuran kilpapelaajat saavat tukea aktiiviseen harrastukseensa. Kuin osoituksena tästä Tawastin midit voittivat kotikentällään pelatuissa joukkueiden Mid SM-kisoissa kultaa.
“Meillä tuetaan kilpailu- ja matkakuluja riippuen siitä, minkä tasoinen kilpailu on kyseessä. Korkeimmalla tasolla, esimerkiksi yleisen sarjan SM-kilpailuissa, korvaukset ovat laajempia, kuten majoituskuluja. Alemmilla kiertueilla ne ovat vähän kevyempiä”, valottaa Tawast Golfin toimitusjohtaja Vesa Rontu.
“Seuran yksi päätehtäviä on olla kilpaseura, tukea sitä toimintaa sekä kasvattaa hyviä pelaajia”, hän näkee.
Täysin vastikkeetonta tukea Tawastissa ei jaeta. Pelaajien, jotka tukea saavat, velvoite on osallistua joka kevät järjestettävän junnuleirin vetämiseen. Midien osalta vaatimuksena on myös kilpailuissa pärjääminen.
“Haluamme, että meidän pelaajat näkyvät tuolla kilpakentillä. Seura haluaa olla jollain tasolla mukana pelaajan polussa alusta loppuun saakka. Koko yhteisö sitä tukee, mikä näkyy yleisönä meillä pelattavissa isommissa kilpailuissa. Myös mitalikahveille tulee aina hyvin porukkaa. Kilpaileminen kuuluu Tawastin kulttuuriin.”
Vaikka Tawastissa tuetaan kaikkia ikäryhmiä, niin pääpaino on junioreissa.
“Me haluamme olla se seura, josta voi ponnistaa vaikka kuinka korkealle tahansa.”
Kiteytettynä seurojen perusteet tukea kilpailemista ja siihen liittyviä toimenpiteitä piilevät seuratoiminnassa ja kilpailukulttuurissa. Silti vähemmän kilpaorientoituneen harrastajan esittämä kysymys, mihin seurat laittaisivat rahansa, jos niillä ei tuettaisi kilpagolfia, on olennainen.