Lyöntipituuslaskuri paljastaa: golfkenttä on punaiselta tiiltä kilometrin liian pitkä - Golfpiste.com

30.11.–7.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[3][3]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Lyöntipituuslaskuri paljastaa: golfkenttä on punaiselta tiiltä kilometrin liian pitkä

Neljä tiiauspaikkaa on hyvä alku, mutta vielä tarvittaisiin yksi lisää. Kuva Lassi Pekka Tilander

Mikäli lyöntipituudeltaan eritasoisille pelaajille halutaan tarjota tasaveroisemmat mahdollisuudet kokea onnistumisen elämyksiä, golfkentille tarvitaan uusi tii.

Golfkenttäsuunnittelun traditio ponnistaa pitkälti seuraavasta taustaoletuksesta: hyvä golfkenttä tarjoaa pelaajalle kierroksen, joka on monitasoinen golftaitojen testi. Hän kohtaa vaihtelevia ja vaikeustasoltaan eritasoisia haasteita kaikilla pelin osa-alueilla avauksista lähestymislyönteihin ja lähipeliin. Pelaajan on hyvää tulosta tavoitellessaan turvauduttava erilaisiin lyönteihin ja käytettävä kierroksen aikana mailavalikoimaansa monipuolisesti.

Tämä on siis suunnittelun lähtökohta – joka kenttien suunnittelussa on osittain kokonaan unohdettu. Tavoitellun haasteen golfkierros toki tarjoaa, mutta keskimäärin vain silloin, kun pelaaja on riittävän pitkälle lyövä mies tai erittäin hyvin pelaava ja pitkälle lyövä nainen.

Lyhytlyöntisille golf on eri peli.

Väyläbunkkerit ja muut avauslyöntien haasteiksi sijoitetut esteet eivät tule samalla tavalla suunnitellusti peliin, eikä lyhytlyöntisillä ole avausten tai par-viitosten jatkolyöntien jälkeisillä lähestymislyönneillä useinkaan asiaa griineille, ei ainakaan bägin lyhimmillä mailoilla. Bogey on lyhytlyöntiselle pelaajalle par – tai birdie – ja pelaamisen nautinto ja onnistumisen elämykset on haettava muualta kuin asioista, joista edistyneemmät ja pitkälyöntisemmät pelaajat klubeilla keskustelevat ja samoissa peliryhmissä iloitsevat.

Maailmalla golfkentän sopiva pituus on puhuttanut viime aikoina runsaasti. Skotlannissa kesällä järjestetyn golfin tieteellisen tutkimuksen maailmankongressin yhteydessä esiin nousi kaava, jolla itselle sopivan kentän pituuden voisi laskea seuraavalla tavalla:

18 x oma rautaseiskan lyöntipituus + 14 x oma draivin lyöntipituus

Golfpiste julkaisi lokakuussa artikkelin, jonka pohjustamana ryhdyimme tutkimaan, kuinka pitkänä eri pelaajat golfkentän keskimäärin todellisuudessa pelaavat. Laadimme tarkoitusta varten kaavaan perustuvan lyöntipituuslaskurin, jolla lukijat pystyivät kätevästi laskemaan itselleen sopivan kentän pituuden.

Laskuria kokeili ensimmäisen viikon aikana yli 6 000 lukijaa, ja artikkeli nousi lyhyessä ajassa yhdeksi sivustomme kuluvan vuoden luetuimmista jutuista. Laskurin vastauksista kertyi massiivinen tietokanta, jonka tulokset puramme tässä artikkelissa.

Ja tulokset ovat monilta osin hätkähdyttäviä.

Tuloksiin perehtyessä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että oheinen tarkastelu on mielekästä vain silloin, kun golfkierrosta halutaan tarkastella haasteena, johon edellä mainittu, hyvä kenttäsuunnittelu kaikkien pelaajien osalta tähtää. Tulokset perustuvat keskiarvoihin ja ovat luonteeltaan suuntaa antavia.

Puolet pelaa kentän liian pitkänä

Vastausten perusteella vain alle kolmasosa (29 %) kaikista golfareista pelaa golfkierroksensa sopivalta tiiltä. Sopivuuden mittarina on selvityksessämme käytetty sitä, että kenttä ja tii, jolta pelaaja on ilmoittanut useimmin pelaavansa, osuu tiipaikkana lähimmäs laskurin suosittelemaa (ja pelaajan ilmoittamien lyöntipituuksien perusteella laskettua) kentänpituutta. Numeroiden valossa sama tarkoittaa, että pelaajalle laskettu sopiva kentän pituus heittää keskimäärin korkeintaan +/- 180 metriä (=10 m/reikä) kentän pituudesta, jota pelaaja ilmoitti useimmin pelaavansa. Mikäli ero on tätä suurempi, pelaajan tulisi siirtyä seuraavalle tiille, joko lähemmäs tai kauemmas, päästäkseen lähemmäksi itselleen sopivaa kentän pituutta.

Yli puolet kaikista pelaajista (51 %) pelaa kentän liian pitkänä. Miehistä kentän pelaa liian pitkänä hieman alle puolet (48 %), ja 22 prosenttia miehistä pelaa kentän liian lyhyenä. Sopivimmillaan kentän pituus on miehillä, jotka kuuluvat toiseen tasoitusryhmään (4,5­–11,4). He pelaavat kentän keskimäärin lähes täsmälleen oikean pituisena.

Toisin kuin useimmille miehille, monille naisille ei jää mahdollisuutta korjata tilannetta tiiauspaikkaa vaihtamalla.

Tilanne muuttuu kuitenkin huomattavasti jo seuraavassa tasoitusryhmässä (11,5–18,4), jossa 56 % pelaa kentän liian pitkänä ja vain 15 % liian lyhyenä. Peräti 27 prosentille ryhmään kuuluvista kenttä on vähintään 540 metriä liian pitkä, eli kentän jokainen reikä on keskimäärin ainakin 30 metriä suositeltua pidempi. Pelaajat ilmoittavat pelaavansa kentän keskimäärin 5 594 metrin pituisena, kun taas ilmoitettujen lyöntipituuksien perusteella laskettu suositeltu kentän pituus on 5 316 metriä.

Tasoitusryhmässä 4 (18,4–26,4) suositeltu kentän pituus putoaa jo alle 5 000 metrin (4 995 m). Pelaajat kuitenkin ilmoittavat pelaavansa keskimäärin 5 469 metrin pituista kenttää. Lähes joka toiselle (47 %) reiät ovat vähintään 30 metriä liian pitkiä ja melkein neljännekselle (24 %) rei’illä on vähintään 50 metriä liikaa pituutta. Tasoitusryhmässä 5 (26,5–36) suositeltu kentän pituus miehille vaihtelee 4 670 ja 4 700 metriä välillä. Se on vähemmän kuin Suomen kenttien keskipituus (4 830 metriä) punaiselta tiiltä.

Miesten alin tasoitusryhmä (tasoitus alle 4,5) on tutkimuksessamme ainoa kohderyhmä, joka pelaa kentän keskimäärin liian lyhyenä. Pelaajat ilmoittavat pelaavansa kentän keskimäärin 5 971 metrin pituisena suosituksen ollessa 6 114 metriä. 44 % tasoitusryhmään kuuluvista olisi lähempänä suositeltua kokonaispituutta, jos pelaisi kentän yhtä tiitä kauempaa. Joka viides (20 %) voisi sen sijaan siirtyä yhden tiiauspaikan verran lähemmäs.

Miesten kannalta tilanne on kuitenkin yleisesti ottaen sikäli edullinen, että useimmilla miehillä on mahdollisuus vaihtaa tiiauspaikkaa ja siirtyä keltaisilta sinisille, tai edelleen punaisille, ja pelata kenttä itselleen sopivan pituisena. 79 % miehistä ilmoittaa pelaavansa useimmiten keltaiselta tiiltä, kun taas lähempää sinisiltä ja punaisilta kierroksensa kertoo pelaavansa vain joka kymmenes mies.

Todellinen ongelma on punainen tii

Varsinainen ongelma, jonka lyöntipituuslaskurin tulokset paljastavat, koskettaa kuitenkin naispelaajia – ja heistä valtaosaa. Kaikista laskuria käyttäneistä naisgolfareista (yhteensä 544 kpl) peräti 78 prosenttia pelaa kentän liian pitkänä. Vain joka kuudennelle (16 %) kenttä on sopivan pituinen ja ainoastaan 6 % pelaa keskimäärin liian lyhyttä kenttä.

Toisin kuin useimmille miehille, monille naisille ei jää mahdollisuutta korjata tilannetta tiiauspaikkaa vaihtamalla. 86 % naisista nimittäin ilmoittaa jo pelaavansa kierroksensa lyhimmältä, eli perinteisten värikoodien mukaiselta punaiselta tiiltä. Lyhempiä tiipaikkavaihtoehtoja valtaosalla kentistä ei ole tarjota.

Punainen tii on liian pitkä jo toisen tasoitusryhmän (4,5–11,4) naispelaajille, joille lyöntipituuksien mukaan määritelty suositus on 4 698 metriä. Suomen kenttien keskipituus punaiselta tiiltä on edellä mainittu 4 830 metriä.

Pelkkä tiipaikkojen rakentaminen ei kuitenkaan vielä riitä. Sen rinnalla myös lajikulttuurin tulisi muuttua.

Tasoituksella 11,5–18,4 pelaaville punaisen tiin lyöntipaikat ovat jokaisella reiällä keskimäärin jo lähes 30 metriä liian kaukana. Ja kun puhutaan keskimääräisestä, noin tasoituksella 32 (naisten tasoitusten mediaani) pelaavasta naisgolfarista, 18 reiän kierros lähimmältä tiiauspaikalta on jo toista kilometriä liian pitkä. Naisten kahden korkeimman tasoitusryhmän pelaajille punaisen tiiauspaikan pitäisi olla jokaisella reiällä keskimäärin 60 metriä lähempänä reikää.

Lyöntipituuslaskurin mukaan tasoituksella 18,5–54 pelaaville naisille kenttä olisi keskimäärin sopivan pituinen noin 3 950 metrin mittaisena. Samaan on päätynyt omissa laskelmissaan yhdysvaltalainen kenttäarkkitehti Alice Dye, joka on suositellut kentän pituudeksi lyhimmiltä tiipaikoilta pelattuna noin 3 900 metriä. Tähän suuruusluokkaan yltävät kentät pidentäisivät Dyen mukaan peliuraa molemmista päistä.

Suomesta alle 4 000 metrin kenttiä (punainen tii) ei kuitenkaan löydy yhtään. Alle 4 500 metrin kokonaispituuteenkin yltää ainoastaan viisi kenttää. Kaikki muut maamme golfkentät ovat lyhimmältä tarjolla olevalta tiiauspaikalta pelattaessa keskimääräiselle naispelaajalle – jonka onnistunut lyönti draiverilla lentää keskimäärin 150 metriä ja rautaseiskalla 100 metriä – yli puoli kilometriä liian pitkiä.

Kuinka ongelma ratkaistaan?

Golfista voi tietysti nauttia monella tasolla ja lukemattomilla eri tavoilla. Monelle golf on ensisijaisesti terveysliikuntaa ja parasta vapaa-aikaa, jonka nautinnollisuudella on vain vähän tai ei ollenkaan tekemistä reikä- tai kierrostulosten kanssa.

Golfyhteisöjen olisi kuitenkin aiheellista pohtia, mitä se voisi lajin kannalta todella tarkoittaa, jos peli tarjoaisi useammin onnistumisen mahdollisuuksia aloittelijoille ja kokeneemmillekin pelaajille, joiden lyöntipituudella onnistumiset ovat edistyneempiin pelaajiin verrattuna harvassa. Saisiko se useammat aloittelijat innostumaan lajista? Houkuttelisiko se enemmän naispelaajia voimakkaasti miesvaltaisen lajin pariin? Pitäisikö se iäkkäämmät pelaajat pidempään lajin parissa? Entä olisivatko lyhyemmät kentät samalla myös lääke lajin varsinaiseksi vitsaukseksi muodostuneen hitaan pelin ongelmaan?

Teknisesti ongelma on suhteellisen helppo ratkaista. Yksi uusi, kauas nykyisen punaisen tiin eteen sijoitettu tiipaikka kullekin reiälle voisi riittää. Ilmaista sekään ei laadukkaasti rakennettuna kentille toki ole, muttei kohtuuttoman kallistakaan. Joka tapauksessa kyse olisi investoinnista pelaajien viihtyvyyteen, mikä voisi maksaa itsensä nopeasti takaisin.

Optimaalisen kenttäsuunnittelun kannalta haaste on silti olemassa. Jos pitkälyöntinen pelaaja etenee draivilla ja rautaseiskalla yhteensä 400 metriä ja lyhytlyöntinen 240 metriä, kuinka suunnitella yksittäiset reiät ja koko kentän reititys siten, että edellytykset tasaiselle ja mielekkäälle pelirytmille koko kirjavan harrastajakunnan kesken säilyvät? Tasaveroista golfkentästä ei huomattavan eritasoisille pelaajille esimerkiksi esteiden sijoittelun valossa koskaan saa. Mutta kenties olennaisinta olisi tarjota lisää onnistumisen mahdollisuuksia lyöntipituudeltaan eritasoisille pelaajille.

Tiiauspaikat voisi värikoodata siten, ettei niillä olisi perinteisiä sukupuolivivahteita rasitteinaan.

Pelkkä tiipaikkojen rakentaminen ei kuitenkaan vielä riitä. Sen rinnalla myös lajikulttuurin tulisi muuttua. Varsinkin miehiä on vaikea saada valitsemaan muun kuin keltaisen tiin, vaikka pelaaminen siniseltä tai punaiselta tiiltä takaisi monille ainakin lyöntipituuksien perusteella nautinnollisemman kierroksen.

Monissa golfyhteisöissä ongelma tiedostetaan, mutta ovatko golfyhteisöt tehneet voitavansa ja rohkaisseet pelaajia lyhemmän kentän kiertämiseen? Asiasta on kenties huomautettu, mutta onko työtä tehty pitkäjänteisesti? Monessako golfyhteisössä on lähdetty rohkeasti kokeilemaan jotain uutta? Onko missään järjestetty vaikkapa viikkokilpailuja, joissa kaikki pelaavat punaisilta?

Ja lopuksi vielä yksi idea itämään…

Tiiapaikat on perinteisesti merkitty värikoodein ja Suomessa siten, että miesten ”klubitii” on merkitty keltaisella ja naisten punaisella takatiipaikkojen ollessa väriltään valkoisia ja sinisiä. Monilla kentillä on viime vuosina siirrytty sukupuolisesti värittyneestä käytännöstä numerokoodeihin. Eripituiset tiipaikat on merkitty kaksinumeroisella tunnuksella, josta voi päätellä pelattavan kentän pituuden kyseiseltä tiiltä. Esimerkiksi 54-tiiltä pelattaessa kenttä on noin 5 400 metriä pitkä, 48-tiiltä puolestaan 4 800 metriä.

Numerokoodit ovat hiljalleen yleistyneet, mutta niissäkin on omat ongelmansa. Numeroiden merkitys ei varsinkaan aloitteleville pelaajille heti aukene, ja toisaalta vaikkapa 54-tii on suhteellisesti selvästi pidempi kentällä, jonka par on 71 verrattuna vaikkapa par 73 -kenttään. Lisäksi numeromerkinnät näkyvät usein tiiauspaikoille saavuttaessa huonommin kuin värilliset tiimerkit. Kyse on tosin enemmän huonoista tiimerkeistä kuin numerokoodeista itsessään.

Mutta entäpä, jos tiipaikkojen numerokoodit kertoisivatkin sukupuolesta välittämättä sen, kuinka pitkälyöntiselle pelaajalle kyseinen tii sopii. Esimerkiksi tii ”200” soveltuisi pelaajalle, jonka hyvä draivi lentää noin 200 metriä. Tiipaikoille ”150”, ”175”, ”225” ja ”250” puolestaan ohjattaisiin pelaajat, joiden onnistuneet avauslyönnit päätyvät vastaavien etäisyyksien päähän. Samalla tiiauspaikat voisi värikoodata siten, ettei niillä olisi perinteisiä sukupuolivivahteita rasitteinaan.

Muutos perusteellisesti toteutettuna vaatisi tosin myös merkittäviä muutoksia tasoitusjärjestelmään. Mutta se olkoon jo toisen jutun aihe.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (22 kpl)

  • tepi62 says:

    Olipas juttua kerrakseen. Noh, omia havaintojani on että hyvänä päivänä kenttä tuntuu sopivalta, huonona taasen ei. Tein itsekin tuon laskurin, ja tulos taisi olla jotain 200m liikaa mittaa. Välillä se siis tarkottais r6 välillä r9. Mitä sen nii välii sitte? Pitääkö golfin peluun olla aina ”hyvää tulosta”?? Toki jos kesässä ei kertaakaan omille luvuille pääse, alkaahan se nyppimään. Totuus kuitenkin on, että suurimman osan klubi”äijistä” tulisi laittaa kuntoon peli sekä oma kroppa!

  • Markku Jokinen says:

    Mihin perustuu rauta7. Samalla kaavalla rauta6 antaa eri tuloksen, jolloin ns keltaisilta pelattaessa kentän pituus onkin sopiva?

  • Onnikunta says:

    Eihän hitaammatkaan juokse 100 m kisassa lyhyempää matkaa, joten miksi lyhytlyöntisten pitäisi pelata kenttä lyhyempänä? Pitäisikö myös huonoille puttaajille tehdä isompi reikä? Me lyhytlyöntiset saamme huonompia tuloksia ja pelaamme huonommalla tasoituksella ihan oikeutetusti.

  • Jere Jaakkola says:

    Jutun kirjoittaja vastaa:

    ”Mihin perustuu rauta7?”

    Oletettavasti siihen, että se on lähimpänä keskimmäistä rautamailaa, kun täyden bägin raudat laitetaan järjestykseen pienimmästä suurimpaan. Osa lähestymisistä lyötäisiin hyvin suunnitellulla kentällä wedgeillä, osa pitkillä raudoilla ja loput siltä väliltä, keskimäärin rautaseiskalla.

    ”Pitääkö golfin peluun olla aina ”hyvää tulosta”??”
    ”Miksi lyhytlyöntisten pitäisi pelata kenttä lyhyempänä?

    Kuten artikkelissakin todetaan, golfista voi nauttia monella tavalla, myös lyöntejä kokonaan laskematta. Artikkelin tarkoituksena on herättää pohtimaan, minkälaisia vaikutuksia sillä olisi, jos kaikentasoisille pelaajille tarjoutuisi realistinen mahdollisuus lyödä griiniosumia ja tehdä hyviä reikä- ja kierrostuloksia, saada useammin onnistumisen elämyksiä. Lyhytlyöntisten ei _pidä_ pelata kenttää lyhyempänä, mutta mitä haittaa olisi siitä, että heille tarjottaisiin siihen mahdollisuus? Valtaosa miehistä voi sitä paitsi valita, pelaako kentän vaikeana, helppona vai jotain niiden väliltä. Suuri osa naisista on toisenlaisen valinnan edessä: pelatako kenttä vaikeana vai vielä vaikeampana. Tilanne on sama myös osalle miehistä – vaikka harvempi heistä asiaa itselleen myöntääkään.

    ”Pitäisikö myös huonoille puttaajille tehdä isompi reikä?”>

    Henkilökohtainen mielipide: pitäisi – ja samalla paremmillekin puttaajille. Myös suuremman reiän vaikutus muun muassa pelinautintoon ja pelinopeuteen kannattaisi ehdottomasti ainakin kokeellisesti tutkia. Sekään ei olisi pois golfareilta, jotka haluavat pelata kierroksensa siten kuin ovat tottuneet tähänkin asti tekemään.

  • tepi62 says:

    ”Henkilökohtainen mielipide: pitäisi – ja samalla paremmillekin puttaajille. Myös suuremman reiän vaikutus muun muassa pelinautintoon ja pelinopeuteen kannattaisi ehdottomasti ainakin kokeellisesti tutkia. Sekään ei olisi pois golfareilta, jotka haluavat pelata kierroksensa siten kuin ovat tottuneet tähänkin asti tekemään.”

    Joskushan on erilaisia pelejä pelailtu, silloin oli eri väriset liput griineillä, hieman vaikeusasteen mukaan. Vaikeimmasta sai enempi pojoja korttiin. Pitäskö näitä olla useemmin?

    Punasilta on pelattu tänäkin kesänä, eikä ole yhtään helpommaksi tullut. En tiä syytä 😉

  • JukkaTiainen says:

    Lyhytlyöntisille naisille voi myös laatia kentän, jonka par on nykyistä suurempi. Pitempiä parnelosia muutetaan parvitosiksi ja parvitosia tarvittaessa parkutosiksi. Nykyisten punaisten tiiden viereen vaikkapa uudet vihreät tiit, jolla omat parluvut ja slopetaulukko. Tämä ei tietenkään lyhennä kenttää eikä nopeuta peliä, mutta lisää ehkä onnistumisen iloa eikä vaadi kenttäinvestointeja.

  • Dile Tantti says:

    Tämä juttu on mannaa sielulle. Tervetuloa tiiuudistus!

  • Ruusuke says:

    Aikanaan kenttiä slopattaessa punaisilta (silloin ladytee)laskettiin naisten avauksen olevan 155m ja jatkolyönnin 115m. Olen aina ihmetellyt, että näin ajatellen maamme golfkentillä ei ole montaakaan PAR 4 väylää joilla näillä lyöntipituuksilla oltaisiin greenillä kahdella lyönnillä, kun vielä huomioidaan maaston muodot ja usein korotetut greenit.

  • mrc77 says:

    Laskuri näyttää, että kotikenttä olisi 300m liian lyhyt takatiiltä. Lyöntimitat on arvioitu realistisesti, mutta laskuri ei taida huomioida, että par luku on 71 eli yhden par4 väylän tilalla on par3 jos vertaa yleiseen par72-kenttään. Jos yhden par3-väylän korvaisi n. 400m par4:lla niin laskuri osuisi aika lähelle ideaalimittaa. Pelaan suurimman osan kierroksista klubitiiltä joka on laskurin mukaan 0,5km liian lyhyt minulle. Par tai alle tuloksia tulee silti noin kerran kesässä joten haasteita riittää muualla kuin väylien pituuksissa.

  • GP says:

    Tuo kaava ”18 x oma rautaseiskan lyöntipituus + 14 x oma draivin lyöntipituus” olettaa siis, että joka väylällä lyödään kerran rautaseiskalla. Se lienee ok par-3 ja par-4 väylillä, mutta harva ylettyy par-5:lla griinille draivilla + 1 x rautaseiskalla. Noita rautaseiskoja pitäisi olla ainakin 4 lisää, jolloin sopivan kentän pituus muuttuu oleellisesti.

  • KartsaK says:

    Vaimoni aloitti pelaamisen vuosi sitten, päälle viiskymppisenä, ja pelaa vielä klubitasoituksella. Hän väsyy monesti kierroksella, ja toteaakin: helppokos sinun kun pelaat alle sata lyöntiä, hänellä 150 ! Kun puttimäärämme on sama, niin totta tosiaan, hän joutuu lyömään n. 50 lyöntiä enemmän väylillä! SIIS Klubitii naisille pitäis oikeesti olla 50 – 100 metriä lähempänä! Lähtisi ainakin 20 lyöntikertaa per kierros, ja nopeuttaisi se peliäkin.. ja vähentäisi väsymistä. Toinen juttu: siirryin itse pelaamaan punaisilta aina hänen kanssaan, ja se totta tosiaan lisää nautintoa, kun pääsee optimaalisesti viheriölle draivilla ja ”rautaseiskalla” .. ainakin joskus 🙂 Mutta vaikeeta tuntuu olevan joillekin miehille punaisille meno?

  • harri52 says:

    En ymmärrä käytettyä kaavaa. Mukava havaita että kaikki muutkaan lukijat eivät sitä ymmärrä. Par 72 kentällä on yleensä 4 par 5:sta, 10 par 4:sta ja 4 par 3:sta. Jotta kenttä pelataan suunniteelijan mukaan paariin, tarvitaan par 5:lla 3 lyöntiä + 2 puttia, par 4:lla 2 lyöntiä ja 2 puttia ja par 3:lla 1 lyönti ja 2 puttia. Yhteensä siis pitkillä mailoilla 36 lyöntiä. Niistä ainakin 14 driverilla. Useimmilla kentillä par 5:lla sekä pitkillä par 4:lla kaikki minun peliseurani pelaajat tekevät kakkoslyönnin isolla hybridillä. Ei kukaan (!) rauta 7:lla. Samoin pitkillä par 3:lla käytetään isompaa mailaa kuin R 7. Par 5:lla 3-lyöntikin on usein isompi maila kuin R7.

    Lähes oikea kaava voisi olla 18 x driveri + 18 x R7. Tällä kaavalla lähes kaikki tasoituksen 15 pelaajan (kuten minä) palaavat juuri oikean mittaisella kentällä.

    Ihmetyttää mikä tarkoitus Suomen Golfliitolla on markkinoida tällaista kaavaa muka oaoittamaan että valtaosa pelaajista pelaa liian pitkällä kentällä. Haluaako golfliitto lyhetää kenttiä? Minka takia?

  • pum says:

    Lyöntipituus laskurissa on selvä virhe. Artikkelin kirjoittaja on ”unohtanut”, että par 5:lla on laskennallisesti vasta 3:lla griinille joten jos rautaseiskoilla lasketaan, niitä pitää olla 4 lisää

    • ETu53 says:

      Eikös tuo laskelman ja kaavan lähtötilanne ollut, että pelaajan pitäisi voida selviytyä JOKA TOISELLA par-4:lla toisella lyönnillä greenille rauta 7:lla tai lyhyemmällä mailalla. Käytännössä asiaa voi tutkailla kohdaltaan tarkastelemalla kotikenttänsä par-4 -väyliä eli onnistuuko niistä joka toinen mainitulla mailayhdistelmällä. Samoin voi tarkistaa par-3 – väylät. Par-5 eivät liene ongelma (pituuden puolesta).

  • iepo says:

    Mielenkiintoinen artikkeli, ja tarpeellinen. Tekstissä oli jossakin kohtaa ajatus/ ehdotus, että miksi kukaan ei järjestä edes joskus miehille kilpailuja
    punaisilta tiiltä.

    Minun toiveeni on, että joku järjestäisi kisan siten, että jokainen voi lyödä
    aloituksen miltä tiiltä haluaa, siis kierroksen kaikki aloitukset. Bogipelissä
    tulokset tulevat yhteismitallisiksi hyvien slope-taulukoiden ansiosta.

    ali

  • Jere Jaakkola says:

    Kiitos runsaista kommenteista ja asiallisesta jälkipelistä! Hienoa huomata, että asia kiinnostaa monia.

    Tämä kuitenkin yleiseksi huomioksi:

    Kyseinen kaava ei ole Golfpisteen keksimä, eikä sitä tule ottaa kirjaimellisesti. Kaava on laskennallinen, eikä missään nimessä tarkoita sitä, että kenttä on sopiva silloin, kun lyöt par-nelosten ja -viitosten avaukset draiverilla ja par-kolmosten avaukset sekä kaikki lähestymiset rautaseiskalla. Sellainen kenttä olisi hyvän golfkentän irvikuva.

    Kaava on vain hauska tapa laskea kentälle se pituus, jonka mittaisena kenttää pelatessaan golfin harrastaja saisi mahdollisuuden kokea pelin samankaltaisena (lyöntipituuksien valossa) kuin hyvä pelaaja, tai jopa ammattilainen. Keskimäärin ja karkeasti ottaen tuohon pituuteen päästään oheisen, laskennallisen kaavan avulla.

    Eikä harrastajan kierros kaavan suosituksen mittaiselta kentältä edelleenkään olisi sama kuin ammattilaisen kierros. Harrastaja onnistuisi pitkissä lyönneissään huomattavasti harvemmin ja häviäisi ammattilaiselle lähipelissä lukemattomia lyöntejä. Mutta onnistuessaan hänellä olisi joka tapauksessa _mahdollisuus_ kokea vastaavia onnistumisen elämyksiä kuin lajin parhaat pelaajat toistuvasti kokevat, esimerkkeinä: tehdä kierroksella useita pareja ja birdiejä, joskus jopa eagleja, lähestyä lyhyillä mailoilla griineille ja yltää toisinaan jopa kakkoslyönnillä par-viitosen viheriölle. Selvästi liian pitkää kenttää pelattaessa tällaisia mahdollisuuksia tulee keskitasoiselle harrastajalle eteen vain satunnaisesti tai ei ollenkaan.

    Artikkelin tarkoituksena ei ole valistaa eikä neuvoa, vaan herättää pohtimaan ja kannustaa kokeilemaan.

  • vsi says:

    Meillä lyhytlyöntisillä (3v golfia, ikää 50+) yli 150m keltaiselta esteen/karheen yli väylälle = turhia lyöntejä = hidas peli. Ehdotan TASOITUSVAATIMUSTA esim. = tripla (tai 12+)
    Pelaan enimmäkseen par3 kentillä +/- bogiin ja mielestäni mulla ei ole MITÄÄN ASIAA suomen ykköskentille ennenkuin avaus kohtuu-% väylälle n.
    200m ja kolme puttia isollakin greenillä.

    ELI SUMMA : hitaus johtuu vääristä pelaajista väärillä kentillä. piste.

  • tuplakapteeni says:

    Mielenkiintoinen artikkeli. Jossain aiemmissa artikkeleissa on sopian kentän mitaksi mainittu 30 x keskimääräinen draivi. 180m avauksella sopivaksi kentän mitaksi tulee 5400 ja 15om draivilla 4500, eli hieman pidempi kuin artikkTelissa suositeltu.
    Toimin Etelä-Idän juniorikisojen kilpailupäällikkönä ja jo muutaman vuoden olemme muiden kp-päälliköiden kanssa tehneet Tsemppitourilaisille lyhennetyn kentän. Olen pyrkinyt n. 4000m pituuteen. Väylien lynennys on ollut 40-70m, Par 3- väyliä en yleensä ole lyhentänyt, ellei kyseessä ole todella pitkä väylä, kuten esim. Talissa Piccadillyltä lähtevä. Käytännössä usein tee asettuu väylän alkuun. Aina ei valitettavasti löydy ihan tasaista kohtaa, mutta pelattava kuitenkin. Hienoutena tässä on se, että kenttä saadaan tasoituskelpoiseksi virallisen pituuskorjaustaulukon avulla. Useilla kentillä näin mitattu kenttä on jo merkitty tuloskorttiin ja siten kaikkien hyödynnettävissä. Suosittelen muitakin kenttiä käyttämään tätä mahdollisuutta hyväkseen. Golfliitosta saa neuvoa pituuskorjauksen tekemiseen ja uudet taulukot.
    Matti Huomanen
    Kilpailupäällikkö Etelä-Itä
    Slope- teamin jäsen

  • rolf wikström says:

    Jo noin 20 vuotta sitten ehdotin yhdessä yhtiökokouksessa että rakennettaisiin niin sanottu etu tee lyhyt lyöntisille ja vaikeille teelle, johon yksi ja toinen pitkälyöntisemmät naiset vastasivat että siihen ei ole tarvetta.
    Kaikissa kommenteissa tähän asti on unohdettu että nuorilta (lapsilta) ja muut golfia aloittelevilta ei voida vaatia pitkiä lyöntejä heti ja ehkä moni lopettavat liian aikaisin tämän takia golfin pelaamisen.
    Meillä ei ole varaa menettää yhtään uutta pelaajaa, muuten käy niin kuin monessa muissa lajeissa tänä päivänä ettei ole riittävästi harrastelijoita ja niiden määrä pienenee joka vuosi.
    On myös monella kentillä niin sanottuja vaikeita etu tee paikkoja, joissa menetetään palloja, tuhansia joka vuosi, eikä tämä edistä yhtään pelaamisen halua vaikeutensa takia.
    Ottakaa nyt kaikki hallituksen jäsenet aivonsa käyttöön ja ryhtykää tosi toimiin, eikä vain kentän maksimi kunnossa pidossa huippu pelaajia varten, vaan muistaen myös että nuoret, lapset, naiset sekä aloittelijat ovat tulevaisuutta ajatellen saatava pysymään golfin peluussa myös mieltä nostettavana lajina eikä melkein niin kuin varmasti nyt on, että suurimmalla osalla myös muilla pelaajilla, on rypyt otsassa lähtiessään kotiin.
    Tämä ei tarkoita sitä että sinun on aina on pelattava buffertin sisällä mutta kivaa silti voi olla jos tekee jonkun paarin tai ehkä birkunkin.
    Katsokaa myös mm. eri klubimestaruus kisojen tuloksia sekä monellako tasoituksensa jättäneillä korteilla tasoitus on pudonnut, niin näette kuinka harva pelaa lähes omaan tasoitukseensa. Se kertoo myös kenttien pituuksien sopivuutta eri tasoituksien omaaville pelaajille.
    Muuten monella ulkomaan kentillä esim. Dubai Creek Golf kentällä lähettäjä kysyi tasoitusesi ja sanoo sinun on pelattava esim. etu teeltä ja sillä siisti.
    Kiitos hyvästä artikkelista.