Yksi onnistunut lyönti koukutti Salomaan. Viisi vuotta myöhemmin golf näkyy jo hänen uuden bändinsä nimessä.
Johannes Salomaa oli golfkurssilla, kun yksi lyönti onnistui yhtäkkiä niin kuin golflyönnin kuuluukin. Se riitti.
”Sain heti kiinni siitä fiiliksestä, että vau. Valmentajakin sanoi, että ’oho, nyt lähti hyvin’.”
Viisi vuotta myöhemmin 42-vuotiaan Salomaan tasoitus on 19:n tuntumassa. Golf on tunkeutunut hänen toiseen maailmaansa niin perusteellisesti, että uuden bändin nimeksi tuli Johannes Salomaa Tee Time. Viime viikolla ilmestyi yhtyeen debyyttialbumi Lovely Sounds.
Lappeenrannasta lähtöisin oleva Salomaa on saksofonisti, sovittaja ja yhtyeenjohtaja, joka on tehnyt pitkän uran suomalaisessa rytmimusiikissa. Golfissa hän on yhä opin tiellä. Innokkaan harrastajan ja ammattimuusikon maailmojen törmäyksestä on syntynyt kiehtova havainto: saksofonin ja golfmailan käsittelyssä on paljon enemmän samaa kuin päällepäin näyttää.
Älä purista. Älä yritä liikaa. Löydä oma rytmisi. Luota siihen, mitä osaat. Ja kun jotain odottamatonta tapahtuu, reagoi siihen.
Golf tuli Salomaan elämään vuonna 2021 Lappajärvellä. Hän oli mukana kesäteatteriproduktiossa, jonka työryhmälle tarjottiin mahdollisuutta green cardin suorittamiseen Järviseudun Golfissa.
Ensimmäisenä kesänä häntä ei kentällä juurikaan näkynyt. Kahden pienen lapsen isä vietti paljon aikaa rangella, jonne oli helppo karata tunniksi ruuhkavuosien keskellä. Pallojen lyömisessä oli myös kiehtova ominaisuus: muuta maailmaa oli vaikea ajatella samaan aikaan.
”Se imaisi mukanaan, että joutui niin huolella keskittymään jokaiseen lyöntiin. Aika vähän tuli pelattua kierroksia. Nyt homman suola on siinä, että pääsee kiertämään kentän.”
Salomaa uskaltautui jo alkumetreillä musiikkialan kilpailuun 54:n tasoituksella. Hän yritti lähinnä olla sotkematta pelikavereidensa kierrosta, mutta huomasi olevansa liian äänekäs.
”Muistan, että puhuin koko ajan ja häiritsin varmasti muiden keskittymistä kilpailuun. Olin vähän liian sosiaalinen, mutta opin nopeasti, että pitää olla hiljaa, kun toiset lyövät.”
Harjoittelussa Salomaa joutui oppimaan malttia kantapään kautta. Hän hakkasi rangella koreittain palloja, yritti tuottaa vauhtia voimalla ja sai käteensä rasitusvamman.
Ammattimuusikon olisi pitänyt tietää paremmin.
”Jos opettelee jotain vaikeaa kappaletta ja soittaa sen sata kertaa väärin, niin sitten olet harjoitellut sata kertaa, että se menee pieleen.”
Soittamisessa vaikea kohta hidastetaan niin helpoksi, että se onnistuu oikein. Vasta sitten tempoa lisätään. Golfissa Salomaa teki aluksi päinvastoin ja joutui myöhemmin purkamaan itse oppimiaan svingiajatuksia.
Jos hän aloittaisi nyt, ohjelmassa olisi heti muutama svingitunti. Tärkeimmät ajatuksetkin ovat muuttuneet yksinkertaisiksi: rauhallinen vauhti, rentous ja mailanpään päästäminen töihin.
Salomaan kotikenttä on Hiekkaharju Golf. Lähes kaksimetriselle miehelle lyönnin pituus ei tuota ongelmia. Hyvällä osumalla rautaviitonen saattaa mennä parisataa metriä, joten draiveria ei kotikentällä aina edes tarvittaisi.
Mutta golfari tietää, mitä tapahtuu, kun bägissä on maila, jolla pallon voisi lyödä vielä pidemmälle.
”Joskus pitäisi jättää draiveri kokonaan matkasta. Kuitenkin se on bägissä, ja ajoittain iskee kiusaus tarttua siihen. Sitten tulee slaissi tai joku muu. En aina ymmärrä, miksi en osaa olla draiveriin koskematta, jos se ei ole lupaillut parempaa.”
Saksofoni on Johannes Salomaan työväline. Golfmailasta on tullut väline irrottautua työstä. Kuva: Heli Blåfield
Siinäkin Salomaa tunnistaa muusikon. Jazzissa riskin ottaminen voi tuottaa jotain, mitä turvallisesti soittamalla ei koskaan syntyisi, mutta se voi myös mennä komeasti pieleen.
Raudat ja lähipeli toimivat hänellä tällä hetkellä parhaiten. Hyvänä päivänä tulee pareja ja joskus birdiekin, mutta tavoitteena on ennen kaikkea sujuva bogey-golf. Tasoituksen laskeminen ehti jossain vaiheessa muuttua liian tärkeäksi, kunnes hän huomasi tehneensä harrastuksestaan suorituspainotteista.
Nykyään huonokin kierros voi antaa energiaa. Viimeksi peli takkusi, mutta sää oli hieno ja seura mukavaa. Salomaa totesi pelikavereilleen, että kierros kentällä on paras tapa viettää päivä, meni peli miten tahansa.
Golfsvingissä on ripaus valssia
Saksofonin ja golfmailan ensimmäinen selvä yhteys löytyy rytmistä. Salomaa hahmottaa svingin kolmijakoisena liikkeenä. Siinä on hänen mielestään jotain samaa kuin valssissa.
Oman rytmin löydyttyä siihen voi nojata. Vaikeudet alkavat helposti silloin, kun ihminen ryhtyy tietoisesti pakottamaan suoritusta.
Salomaa tuntee ilmiön työelämästään. Vaikea kohta voi onnistua harjoituksissa kerta toisensa jälkeen, mutta studiossa punaisen äänitysvalon syttyessä sormiin hiipii jännitys. Golfissa harjoitussvingi voi olla vapaa ja rento, kunnes pallo ilmestyy mailan eteen.
”Jännittäminen on itselleni vuosien takaa niin tuttua, etten säikähdä sitä. Ehkä osaan siksi hengittää golfkentällä paremmin. Joskus joudun korostamaan, että nyt täytyy tehdä rauhallinen backsvingi ja vähän käskeä aivojaan.”
Pieni jännitys ei Salomaan mielestä ole pahasta. Esiintyessä se voi auttaa löytämään oikean vireen ja fokuksen. Sen sijaan yliyrittäminen on vaarallista kummassakin lajissa. Mitä kovemmin yrittää olla hyvä, sitä helpommin ote kiristyy.
Vahvin yhteys golfiin löytyy Salomaalle kuitenkin jazzin ytimestä. Improvisoinnista.
”Eihän sitä koskaan pelaa toista samanlaista kierrosta, vaikka samaa kenttää kiertäisi päivästä toiseen. Se golfissa viehättää, että siinä pitää olla koko ajan luova.”
Jazzmuusikko tuntee musiikin rakenteen, mutta ei voi etukäteen päättää kaikkea, mitä seuraavien minuuttien aikana tapahtuu. Hänen pitää kuunnella muita. Jos vieressä soittava muusikko tekee jotain odottamatonta, siihen on pystyttävä vastaamaan.
Johannes Salomaan Salomaa-ilmiö-showband on säestänyt monia kotimaisia kärkiartisteja.
Golfkentällä vastaan tulee hankalia pallonpaikkoja, tuulta, huonoja pomppuja ja päiviä, jolloin tavallisesti suora lyönti lähtee hieman vasemmalle tai oikealle. Silloin Salomaan mielestä kannattaa hyväksyä päivän tuntuma ja pelata sillä eikä ryhtyä väkisin rakentamaan kesken kierroksen jotain muuta.
Sattumallakin on molemmissa maailmoissa osansa.
”Golfissa epäonnistuminen on paljastavampaa kuin soittamisessa. Vain asiantuntijat saattavat havaita soittajan virheen jossain kohtaa, mutta jokainen näkee, jos pallo lähtee huonosti.”
Musiikissa väärästäkin nuotista voi joskus päästä eteenpäin niin, ettei suurin osa yleisöstä huomaa mitään. Jazzissa vahinko saattaa jopa johtaa johonkin kiinnostavaan. Golfpallon lentorata on huomattavasti vaikeampi selittää taiteelliseksi ratkaisuksi.
Salomaa naurahtaa, että joskus kentällä käy toisinkin.
”Voi tulla sattumalta hyvä lyönti, mutta silloin kannattaa pitää suu kiinni.”
Tee Time syntyi kotisohvalta
Salomaan kahden maailman yhdistyminen sai lopulta nimenkin. Hänen vaimonsa, laulaja-lauluntekijä Kanerva Salomaa, katseli kotona 1990-luvun alun trilleriä ja kiinnostui Dave Grusinin elokuvamusiikista enemmän kuin itse elokuvasta.
Siitä matka jatkui 1980- ja 1990-lukujen soundtrackeihin. Yksi soitin nousi niissä jatkuvasti esiin: saksofoni.
Golfin kautta on löytynyt elämän filosofia.
Kanerva alkoi säveltää ja Johannes kokosi yhtyeen. Johannes Salomaa Tee Timen ensimmäinen albumi yhdistelee fuusiota, smooth jazzia ja popia elokuvalliseen instrumentaalimusiikkiin.
Yhtyeen nimen keksi Kanerva, joka ei itse pelaa golfia.
”Innostuin siitä heti. Halusin, että nimi on leikkisä ja kuvastaahan se sitä, että myös soittaminen on tietynlaista pelaamista. Bändin nimessä yhdistyvät molemmat intohimoni, golf ja musiikki.”
Albumista haluttiin helposti lähestyttävä myös kuulijalle, joka ei normaalisti kuuntele jazzia. Tunnelman piti olla kevyt ja hyväntuulinen, vähän samanlainen kuin silloin, kun lähtöaika lähestyy ja edessä on kierros hyvässä seurassa.
Johannes Salomaan uuden levyn kannessakin pelataan golfia.
Valmiiseen levyyn Salomaa suhtautuu kuin tuloskorttiin klubitalolla. Jälkikäteen on helppo keksiä kohta, jonka olisi voinut tehdä paremmin. Kierrosta ei silti pelata uudelleen.
”Voin ylpeästi seistä tuon levyn takana, vaikka ainahan sitä voisi loputtomiin hinkata. Se on kuitenkin sen hetken parasta Johannes Salomaata.”
Musiikista on löytynyt myös yllättävän paljon golfseuraa. Salomaa on pelannut esimerkiksi trumpetisti Jukka Eskolan ja laulaja Mikael Konttisen kanssa. Konttinen aloitti golfin samoihin aikoihin.
Freelance-muusikolle lajin suurin arvo ei silti löydy tuloksista. Kentälle lähtiessä puhelin menee kiinni. Seuraavat tunnit kuuluvat pelille, kävelemiselle ja sille yhdelle lyönnille, joka on seuraavana vuorossa.
Viidessä vuodessa golf on samalla opettanut Salomaalle jotain, mitä hän pystyy hyödyntämään myös kentän ulkopuolella. Kaikkeen voi valmistautua, mutta kaikkea ei voi hallita.
”Golfin kautta on löytynyt elämän filosofia. Yritän valmistautua niin hyvin kuin mahdollista ja omia taitoja voi hioa paremmaksi ja paremmaksi, mutta silti pitää aina reagoida ympäristöön.”
Ajatus sopii golfiin, jazziin ja Salomaan mielestä elämäänkin. Huono lyönti tulee joskus riippumatta siitä, kuinka hyvin siihen valmistautui. Olennaista on se, mitä tekee seuraavaksi.
Ensi keväänä Salomaa haluaisi lähteä ensimmäiselle varsinaiselle ulkomaan golfmatkalle. Unelmien kohde on Skotlanti ja joku maan ikivanhoista kentistä. Pelikaveriksi hän ottaisi Konttisen, jonka toisesta ammatista olisi matkalla tavallista enemmän hyötyä. Konttinen on liikennelentäjä.
Salomaan täydellinen matka ei nimittäin loppuisi 18. griinille. Skotlannista suunnattaisiin Konttisen kyydissä vielä Atlantin yli New Orleansiin ja Frenchmen Streetille kuuntelemaan paikallista jazzbändiä.
Sopivampaa finaalia Tee Time -miehen matkalle olisi vaikea keksiä: ensin svingiä Skotlannissa, sitten swingiä New Orleansissa.
Otsikko vaihdettu 17.9.2026 klo 12.08
Lue seuraavaksi: Jaakko Männistö jätti Melbournen bisnesmaailman ja pilvenpiirtäjät – nyt tavoitteena on tehdä Kalajoesta golfmatkailun menestystarina
Oli mielenkiintoinen tarina tavallisen klubipelaajan elämästä ja kokemuksista golfkentällä. Tällaista on arkipäivän golf. Yhdessä oloa ja nauttimista pienistäkin onnistumisista.