Viimeistä huutoa olevan pallotutkan puute ei ole este laadukkaalle talviharjoittelulle.
Erilaisten pallotutkien räjähdysmäinen yleistyminen on muuttanut golfin talviharjoittelua radikaalisti. Mutta miten talvella kannattaa harjoitella, jos käytössä ei ole TrackMania tai vastaavaa laitetta? Onko toivo mennyttä, vai pystyykö talvella kehittämään peliään ilman huipputeknisiä apuvälineitä? Vastaus: Ehdottomasti pystyy. Kun harjoittelee ilman pallotutkaa, harjoittelun pääpaino kannattaa pitää niissä lyönneissä, joissa näkee pallon koko lentokaaren. Toisin sanoen chippi- ja pitchi-lyöntien harjoittelussa ei anna tippaakaan tasoitusta niille, kenellä on käytössään analyysilaitteet. Tie kohti pienempää tasoitusta kulkeekin usein sitä reittiä, että saa karsittua turhia lyöntejä pois griinin ympäristöstä, joten lähipelilyöntien harjoittelulla ja niihin panostamalla tasoituskin kiittää ensi kesänä. Eikä missään nimessä sovi unohtaa puttia. Rullaavaan, tavallisen ja nostavan lentokaaren sisäistäminen wedge-pelissä antaa hurjasti lisää mahdollisuuksia lähipelitilanteisiin, ja näiden tekniikoiden opetteluun kannattaa käyttää reilusti aikaa tulevana talvena. Eikä missään nimessä sovi unohtaa puttia. Se helposti laiminlyödään kaikessa harjoittelussa, niin kesällä kuin talvella. Seuraavien kuukausien aikana on järkevä käydä läpi putin perusteet otteesta, alkuasennosta ja heiluriliikkeestä. Niissä on yleisesti ottaen kaikilla toivomisen varaa – osalla enemmän, osalla vähemmän. Monet pitävät talvella puttaamista tylsänä, sillä useimmat sisäputtialueet ovat tasaisia mattoja, joista puuttuvat oikealle kentälle luonteenomaiset kallistukset. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä putissa on oleellista osata lähettää pallo oikeaan linjaan oikealla nopeudella. Viheriön lukeminen on kolmas asia, mutta jo kahta edellä mainittua asiaa harjoittelemalla saa puttiin paljon lisää luotettavuutta. Muistisääntönä puttiin voi sanoa, että kaikki maailman putit ovat suoria, mutta alusta missä pallo rullaa, on välillä kallellaan johonkin suuntaan. Kun jossain kohtaa talvea tulee kuitenkin hinku kaivaa pidemmät mailat bägistä ja alkaa lyödä niillä, kannattaa tietää mitä tekee. Pidemmillä mailoilla lyötyjen lyöntien lentokaari jää arvailujen varaan ilman pallotutkaa, ja harjoittelu voi viedä talven aikana ojasta allikkoon. Täysissä lyönneissäkin harjoittelu kannattaa aloittaa perusteista. Suuntauksen, otteen ja alkuasennon viilaamisessa ei kannata säästellä tunteja. Ne ovat kuitenkin jokaisen golflyönnin perusta. Täysissä lyönneissäkin harjoittelu kannattaa aloittaa perusteista. Talvella voi keskittyä myös paremman osuman hakemiseen, jolloin ei ole niin olennaista, mihin kohtaan verkkoa pallo lentää. Silloin keskitytään enemmän uudenlaisen kehon liikkeen opetteluun, joka mahdollistaa paremmat osumat keskemmälle lapaa. Tuoreena esimerkkinä pallon lennon noteeraamatta jättämisestä käyvät Rory McIlroyn lausunnot svingimuutoksesta, jota hän on viimeiset kolme viikkoa ajanut sisään. McIlroy sanoi lyöneensä palloja pelkästään pressuun ilman minkäänlaista tietoa, mihin pallo olisi mennyt. Hän keskittyi ainoastaan oikeanlaiseen liikkeellelähtöön taakseviennissä. Talvella voi hakea myös hieman lisäpituutta lyöntiin, jos tuntuu, ettei lyönneissä ole tarpeeksi lentoa. Kuntosaliharjoittelun lisäksi erilaisilla painomailoilla, speed stickeillä ja muilla apuvälineillä hieman verkkaiseen vetoon voi saada huomattavasti lisää ruutia verrattain lyhyessäkin ajassa. Sekin on hyvä muistaa, että kaikessa talviharjoittelussa apuna toimivat paikalliset PGA prot, joiden harjaantuneet silmät pystyvät auttamaan kaiken tasoisia pelaajia, oli käytössä viimeisen päälle laite tai ei.Entä se draivi?
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
Artikkelin kommentit (2 kpl)
Oma kommentti
Minulle olisi ainakin tärkeää omaksua rautamailla osuma palloon, mutta divottia ei onnistu talvella saamaan.
Tiger Woods taisi olla sitä mieltä, että divotin aikaansaaminen ei ole kovin merkityksellistä