Jarmo Alapirtti on erikoistunut tilastointiin ja pelaajalta kerätyn datan analysointiin. Hän osaa tehdä niistä myös olennaisia johtopäätöksiä.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 2/2020)
Pelisilmän ja taktisen osaamisen kehittyminen vaativat ennen jopa kymmenien vuosien kokemusta kentältä. Nykyään on mahdollista tarkastella valintoja ja niiden tuloksia tilastodatan kautta vaikkapa kotisohvalta. Kaikkea ei tarvitse enää oppia kantapään kautta.
Valtaosa tilastointia hyödyntävistä pelaajista käyttää strokes gained -menetelmää. Menetelmän suurin ero perinteiseen tilastointiin verrattuna on, että se huomioi sekä pallon lähtöpaikan että lopputuloksen. Menetelmä laskee kerätyn tilastodatan perustella lyönnille arvon suhteessa muiden pelaajien samasta paikasta lyömiin lyönteihin.
Tilastodata kertoo, että kierroksen lopputuloksen kannalta tietyt lyönnit ovat tärkeämpiä kuin toiset. Sellaisia ovat muun muassa lyönnit, jotka toistuvat kierroksella usein.
”Esimerkiksi griinibunkkerilyönnillä on vaikea tehdä eroa muihin pelaajiin, koska niitä lyödään keskimäärin yhden kerran kierroksen aikana”, toteaa golftilastointiin erikoistunut Jarmo Alapirtti.
Alapirtti työskentelee useiden suomalaisammattilaisten ja kärkiamatöörien tausta-joukoissa. Tällä aukeamalla hän nostaa esiin muutamia lainalaisuuksia, jotka pitävät paikkansa pelaajan taitotasosta huolimatta.
Oppitunti 1: Lyö avaukset mahdollisimman keskelle väylää – aina
Väylän reunaan tähtääminen paremman lähestymissuunnan toivossa ei tilastojen mukaan tuota parempia tuloksia kuin keskelle väylää tähdätyt avaukset, vaan päinvastoin. Reunaan tähtääminen aiheuttaa pahimmillaan tuplahaitan: pelaajalla on pidempi matka lipulle ja lähestymisen joutuu lyömään karheikosta.
Joskus kuulee tv-kommentaattorienkin sanovan, että pelaajat tähtäävät tietylle puolelle väylää, jotta pääsevät lähestymään griiniä paremmasta suunnasta. Data ei millään tavalla tue sitä. Silloin missataan enemmän väyliä ja siitä on vain haittaa.
Avauslyönneillä on merkittävä vaikutus kierroksen lopputulokseen. Sen lisäksi, että lyönti toistuu usein, tekee lyönnin pituus siitä tärkeän – onhan golf etenemäpeli.
Avauslyönnit kerryttävät kierroksen aikana myös kumulatiivista hyötyä: kun lyö jatkuvasti hieman pidemmälle, pääsee useammin lähestymään griiniä hyvästä paikasta, jolloin on myös todennäköisempää, että puttaa lähempää reikää.
”Jos pelaaja lyö lyhyitä lyöntejä, se ei tarkoita, että hän pelaa varman päälle”, Alapirtti huomauttaa.
”Esimerkiksi avauslyönneissä paras tapa vältellä bogia on pyrkiä etenemään aina niin paljon kuin mahdollista, eli lyödä paljon draiveja, mitä ei yleensä nähdä varman päälle pelaamisena.”
Oppitunti 2: Lyö lähestymiset aina mahdollisimman lähelle reikää
TIlastojen valossa lähestymislyönnit kannattaa tähdätä rohkeasti mahdollisimman lähelle reikää, ellei lippu ole aivan viheriön reunassa. Ajatus perustuu lyönnin keskihajontaan. Se kuvaa aluetta, jonka sisään suurin osa pelaajan lyömistä lähestymisistä päätyy. Siirtämällä kohdetta kauemmas reiästä siirtää myös keskihajontaa. Epäonnistunut lyönti päätyy siis useammin kauemmas reiästä, kuin se olisi päätynyt, jos kohteena olisi ollut reikä. Miksi tähdätä muualle kuin reikään?
Esimerkiksi kaltevalla viheriöllä pelaajat saattavat tähdätä lipun alapuolelle paremman puttilinjan toivossa. Tilastodata kuitenkin osoittaa, että puttietäisyydellä on suurempi vaikutus lopputulokseen kuin sillä, millaisia kallistuksia puttilinjalla on. Lähestymiset kannattaa siis lyödä mahdollisimman lähelle reikää puttilinjalle jäävistä kallistuksista välittämättä.
160-205 metristä lyödyt lähestymiset erottelevat pelaajia tehokkaasti. Myös kilpapelaajat tekevät näiltä etäisyyksiltä keskiarvollisesti parin ylittäviä tuloksia, ja pelaajat, jotka pystyvät tekemään vähiten bogeja, pärjäävät yleensä parhaiten.
Par 5 -väylillä paras tapa vältellä bogeja on lyödä kahdella lyönnillä mahdollisimman lähelle griiniä. Usein kahdella lyönnillä griinille lyömistä on pidetty riskiratkaisuna, mutta tilastot ovat eri mieltä.
Oppitunti 3: Puttaa yli 6 metrin etäisyydeltä mahdollisimman lähelle reikää
Tilastot osoittavat, että mitä pidempi putti, sitä useammin se jää lyhyeksi. Jopa ammattilaiset jättävät 10 metrin mittaisista puteistaan noin puolet lyhyiksi. Ajatus siitä, että putti ei saisi jäädä lyhyeksi, tuottaa helposti vain pidempiä jatkoputteja ja kasvattaa mahdollisuutta, että joutuu puttaamaan vielä kolmannenkin putin.
Juuri putista muodostuu usein dramaattinen ja tunteita kuohuttava suoritus. Yksi tilastoinnin tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa pelaajia suhtautumaan armollisemmin omiin suorituksiin. Tilastojen kautta pelaajalle syntyy parempi käsitys siitä, minkä mittaisen putin voi olettaa putoavan reikään, ja miltä matkalta sitä voi pitää ennemminkin onnekkaana sattumana.
Usein sanotaan, että puttia ei saa jättää lyhyeksi, sillä ohi menneellä putilla on mahdollisuus mennä reikään ja lyhyeksi jätetyllä ei. Alapirtti ei kuitenkaan ole vielä kuullut hyvää selitystä siitä, minkä mahdollisuuden ohi puttaamalla on antanut.
”Ohi mennyt meni ohi. Jos lähdetään sille linjalle, että vedotaan sattumaan, niin kyllähän vähän lyhytkin putti voi ottaa kivestä pompun ja mennä sisään”, Alapirtti sanoo.
Be great at simple shots
Jarmo Alapirtti korostaa, ettei tilastointi itsessään tee parempia pelaajia. Tilastot auttavat kuitenkin pelaajia tekemään havaintoja pelistään ja suuntaamaan harjoittelua niihin osa-alueisiin, jotka vaativat eniten kehittämistä. Tilastointi auttaa pelaajia ymmärtämään, miksi tiettyjä harjoitteita tehdään ja mihin harjoittelussa kannattaa keskittyä.
“Be great at simple shots” on Alapirtin ohjenuora, joka muistuttaa pelaajia siitä, ettei kentällä tarvitse tehdä erikoisia tai ihmeellisiä lyöntisuorituksia. Jääkiekkotaustan omaava Alapirtti kannustaa pelaajiaan tekemään näyttävien erikoislyöntien sijaan yksinkertaiset ja helpot asiat hyvin.
”Ilmaveivikin on vain yhden maalin arvoinen. Suurin osa ilmaveiviyrityksistä epäonnistuu”, Alapirtti sanoo.
”Golfissa puhe on usein ääripäissä: joko otetaan riskiä tai pelataan varovaisesti. Jos pelaaja lyö lyhyitä lyöntejä, se ei tarkoita, että hän pelaa varman päälle. Esimerkiksi avauslyönneissä paras tapa vältellä bogia on pyrkiä etenemään aina niin paljon kuin mahdollista, eli lyödä paljon draiveja, mitä ei yleensä nähdä varman päälle pelaamisena.”
Lue seuraavaksi: Huippupelaajat eivät varmistele lähestymisissä – tilastogurun laskelmat kehottavat harkitsemaan toisin