Neljä vuodenaikaa asettavat rajoitteita rakkaan lajimme harrastamiselle. Monet golffarit hyödyntävät talvibreikin lasketellen, useat kilpalaskijat taas rentoutuvat kesällä viheriöillä. Jo 15 vuotta Itävaltalaiset ovat isännöineet yhdistelmälajin MM-kisoja Zell am See:ssa toukokuussa.
Kyse on kahdesta varsin erilaisesta lajista ja täysin eri kykyjä edellytetään, ainakin kilpatasolla. Pitkäjännitteinen ja herkkä golf vs. räjähtävyyttä, nopeutta ja rohkeutta vaativa ratalaskupyrähdys. Erityisesti lajin maailmanmestaruusympyröissä usean päivän kisassa lajien vaativuus paljastuu koruttomasti ja voittajat selviävät taidolla, eivät tuurilla. MM-tasolla suomalaiset olivat taas testaamassa taitojaan 14 maan ja reilun 200 osallistujan joukossa.
Lajit on pyritty saamaan yhteismitallisiksi kertoimilla: suurpujottelun sekuntitulos yksinkertaisesti kerrotaan neljällä, josta saadaan pohjapisteet (ikään kuin kahden kierroksen lyönnit) ennen kahta kilpagolfkierrosta. Keskiarvoaika suurpujottelussa on noin 40s, joka siis tuottaa pohjalle samat pisteet kuin olisi pelannut kaksi 80 lyönnin rundia. MM-kisoissa on yleiskisan lisäksi ikäryhmät. Yksilökisan lisäksi voi osallistua myös joukkuekisaan, jossa lopputuloksiin otetaan viiden suorituksesta otetaan neljä parasta per päivä mukaan.
Tänä vuonna Suomesta matkaan lähti 11 urheilijaa. Suomalaiset voittivat joukkuehopean yli 50-vuotiaiden sarjassa Itävaltalaisten perässä. Yksilötasolla Jussi Heinilän senioripronssi jäi harmittavasti yhden lyönnin päähän. Suurpujottelun jälkeen hän johti sarjaansa 56:n kisaajan joukossa. Yleisessä sarjassa entinen maajoukkuelaskija Kasper Hietanen tuli myös lujaa ollen sarjassaan kolmas. Myös muita hienoja top 10 -sijoituksia saatiin suurpujottelussa Suomeen.
Jos muu MM-porukka saa mäestä nuo keskimäärin 80 lyöntiä, suomalaiset ovat hyvinkin 70 tasolla ennen pelejä. Suomalaisia auttaa, että moni kilpailee kotimaisissa Masters-alppikisoissa koko talven ja omaa tuoreen tuntuman ratalaskuun. Golf kuitenkin palauttaa maan pinnalle. Toukokuussa harvalla suomalaisella on rutiinia ja kisajännitys tuo oman lisän lyönteihin Championship-tason kentillä. Suomalaiset kaipaisivatkin mukaan rutinoituja tai scratch golfareita. Suurpujottelurata ei ole erityisen vaativa, sen selvittää alle 50 sekunnin jonkinlaisella laskurutiinilla, jota voi sitten hyvällä golfilla paikata.
Laji on koukuttava, etenkin MM-tasolla, kun sitä suoritetaan kuvankauniissa ympäristössä Itävallan sydämessä. Täysin kesäkelit Zellin laaksossa ja Kaprunin jäätiköllä edelleen hyvät laskuolosuhteet. Kisoissa on todella mukavaa kansainvälistä sporttiporukkaa, kannattaa lähteä kokeilemaan.
