En usko, että millään alle kahden miljoonan asukkaan maalla on niin paljon major-voittoja kuin piskuisella Pohjois-Irlannilla. Ensimmäinen suuri voitto tuli jo kauan sitten kun Royal Portrushin kasvatti Fred Daly voitti The Openin Liverpoolin Hoylake-kentällä heti sotien jälkeen vuonna 1947.
Vuonna 2010 Graeme McDowell – myös Portrushin kasvatti – vei nimiinsä vuoden 2010 U.S. Openin maineikkaalla Pebble Beachin kentällä. Vain vuosi tämän jälkeen onnistui vanha sotaratsu Darren Clarke voittamaan ainoan Openinsa kentällä nimeltään Royal St. George’s.
Rory McIlroyn aikakausi alkoi tuona samana vuonna hänen voitettuaan U.S. Openin. Seuraavana vuonna 2012 Rory vei nimiinsä PGA:n ja vuonna 2014 sekä The Openin, että PGA:n. Open-voitto tuli muuten samalla Hoylaken kentällä, millä Fred Daly onnistui 67-vuotta aikaisemmin.
Nyt tämä seitsemän major-voiton maa saa 68-vuoden tauon jälkeen järjestettäväkseen The Openin, järjestysnumeroltaan 148. Kisa käynnistyy torstaina ja tilaisuus on loppuunmyyty, mikä on yllättävää, sillä sen verran maailman valtaväyliltä sivussa Portrush sijaitsee.
Royal Portrushin maineikasta Dunluce-kenttää on jouduttu tapauksen johdosta aikalailla peukaloimaan. Vanhat lopetusväylät 17–18 ovat saaneet tehdä tilaa ns. markkina-alueelle, jossa sponsoreita kestitään ja kaikelle kansalle pyritään myymään mm. massoittain logotuotteita. Tarvittavat lisämaa-alueet on saatu klubin toiselta (Valley) kentältä eli ei huolta, kyllä niitä tulee löytymään kaikki lakisääteiset 18.
Royal Portrushin lisäksi maasta löytyy pari muuta maailmanluokan kenttää, joista kuuluisin ja usein koko maailman kärkikymmenikköön valittu on Old Tom Morrisin suunnittelema Royal County Down.
Itse olen joskus löytänyt keskeltä Belfastin kaupunkia mitä mainiomman puistokentän nimeltä Bellvoir Park. Se, kuten tämän viikon kisakenttä on, melkein sata vuotta sitten vaikuttaneen, legendaarisen kentän suunnittelijan Harry Coltin aikaansaannoksia.
