Huippudraiveria etsimässä - Golfpiste.com

24.–31.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[16][19]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Huippudraiveria etsimässä

Jarmo Perttilä testaa draivereita.

Jarmo

Otimme koehenkilöksi salibandypiireistä tunnetun Jarmo Perttilän, hcp 5,3, jonka tiesimme lyövän golfpalloakin reippaasti. Kakkoslajissa svingitekniikka ei ole suoraan oppikirjasta ja nykyinen draiverikin oli valittu lähinnä mutu- ja hintapohjalta. Arvelimme tässä olevan sopivasti haastetta mailansovitukseen.

Marssimme Vantaan Pakkalassa sijaitsevaan Peltomäki Golf Oy:hyn. Heillä on yli vuoden ollut käytössään Accusportin Vector Pro -analysaattori. Meitä auttoi PGA pro Matti Meriläinen.

Testi aloitettiin lyömällä nykyisellä draiverillä 5-6 hyvää osumaa, joista saatiin keskiarvotiedot. Jarmon 10,5 asteinen Taylor Made 580 regular-varrella osoittautui varsinaiseksi vappuhuiskaksi. Tämä kävi ilmi mailanpään nopeudesta (109 mph) ja lyöntien hajonnasta, jota tuli sekä vasemmalle että oikealle. Myös pallon lähtökulma oli liian matala ja alakierteen määrä aivan liian suuri.

Yli 400 testin kokemuksella pro valitsee Jarmolle kolme uutta vaihtoehtoa, joilla toistetaan samat lyöntisarjat. Mailoina olivat Titleist 909D2 9,5 asteen nostokulmalla ja jäykällä (stiffillä) Aldilan Woodoo-varrella, Niken Victory Red 10,5 asteisena myös jäykällä Woodoo-varrella, sekä kolmantena Cobran ZL, niinikään Woodoo-varrella ja 10,5 asteen nostokulmalla.

Keskiarvojen mukaan Jarmolle parhaaksi osoittautui Titleistin 909 D2 -malli. Kone lupasi omaan mailaan verrattuna keskimäärin 14,6 metriä lisäpituutta. Sama maila oli myös Meriläisen suositus.

Kone laski myös eri arvojen perusteella vertailuluvun, jota voisi luonnehtia prosenttiosuudeksi lyöjän maksimikapasiteetista. Luku 78.8 jätti vielä hiottavaa svingitekniikkaankin.

Testaus sujui erittäin ammattitaitoisesti ja Matti selvitti hyvin eri lukujen merkitystä. Muuten tulokset olisivatkin jääneet ainakin Jarmolle mahdottomiksi tulkita. Vielä jäi selvittämättä, olisivatko tulokset muuttuneet, jos myös Nike ja Cobra olisivat olleet 9.5 asteen nupilla. Bägeihin jäi lisäksi useiden muiden merkkien mailoja. Peli on kuitenkin vihellettävä poikki jossain kohtaa pelaajan alkaessa väsyä lyömiseen.

Seuraava paikkamme oli melkein seinänaapurina oleva Golf Center Vantaanportti ja meidät otti iloisesti vastaan naisten Euroopan kiertueella vuosia pelannut pro Pia Koivuranta. Päälle kytkettiin videotykillä varustettu Flightscope analysaattori. Pia kertoi tekevänsä videotykillä varustetulla Flightscope -analysaattorilla keskimäärin kolme testiä päivässä, pituuslyönnin ammattilaisista tavallisiin klubipelaajiin.

Liikaa alakierrettä

Kun perustiedot oli syötetty sisään, niin Jarmo ehti lyödä omalla draiverillaan vain kaksi kertaa, kun Pia jo tarjosi jäykempivartista mailaa ja huomautti liian kovasta alakierteestä ihannearvoihin nähden.

Seuraavaksi Jarmo löi sarjan Niken Victory Red 10.5 asteisella, jossa oli Project X 5.5 varsi. Aivan kuten edellisessäkin paikassa lyöntiin tuli lisämittaa, vaikka ne kiersivät liikaa oikealle. Toisena uutuutena lyötiin Taylor Maden SuperTri R9-mailalla, johon vaihdettiin liian alakierteen vähentämiseksi 9.5 asteinen lapa ja jäykkä Motore 60 varsi. Parin lyönnin jälkeen Jani ilmoitti tämän olevan hänen suosikkinsa tuntuman ja ulkonäön puolesta, ja koneen näyttökin oli Niken kanssa tasoissa. Näyttö olikin koko seinän kokoinen ja siinä oli loistavat grafiikat. Tilastojen lisäksi näkyviin tulivat hajontakuviot eri mailoilla, samoin lentoradan vaikutus lyönnin pituuteen jne. Visuaalisesti sekä lyöminen että tulosten tarkastelu oli helppoa ja innostavaa.

Ainoana harmina kone lakkasi jostain syystä näyttämästä spinnin määrää, joka oli pelaajalle olennainen ongelma.

Vielä kokeiltiin 8.5 asteen kulmaa ja Woodoo vartta, mutta niillä ei saavutettu edistystä.

Kone lupasi omaan mailaan verrattuna seitsemän lisämetriä, mutta on huomioitava, että oman mailan lähtöarvoissa oli koneiden välillä ja lyöjän toimesta eroa 12 metriä.

Kumpi

Oikea varsi ja lapakulma

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka eri analysaattorit eivät aivan tarkasti antaneet samoja tuloksia, poikkeamilla ei ollut vaikutusta lopputulokseen. Vain muutaman lyönnin otanta on myös pieni ja jos epäonnistuneita lyöntejä ei poisteta tasapuolisesti, niin tuloksia voi manipuloida.

Kokeilematta jäi useiden laatumerkkien, kuten Pingin, Callawayn, Mizunon, Wilsonin ja Bridgestonen, mailoja. Kaikkien läpikäyminen olisi ollut ylivoimainen urakka yhdellä kertaa.

Loppuhavaintona voidaan kuitenkin sanoa, että uutuusmalleista puhuttaessa tärkeintä on löytää oikea varsi ja lapakulma. Vasta tämän jälkeen tulevat merkkien väliset mallierot ja mieltymykset.

Valinnan pohjaksi kertyi paljon tietoa ja lisäksi ne ovat nyt tallessa analysaattorien tietokannoissa mahdollista seuraavaa käyntiä varten. Mailatestin hinta on 40­-50 euroa, joka luvattiin hyvittää tietyin ehdoin oston yhteydessä. Molemmissa paikoissa oli tarjolla myös opetusta.

Teksti Janne Altonen, kuvat Pasi Kokko

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje