Testasimme minidraiverit ja mustan hevosen: tulokset paitsi vakuuttivat myös yllättivät - Golfpiste.com

10.6.–17.6. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][19]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Testasimme minidraiverit ja mustan hevosen: tulokset paitsi vakuuttivat myös yllättivät

Kuvan selkeyttämiseksi kuvasta on jätetty pois TaylorMade R7:n tulokset, jotka eivät olleet testaajalla samalla tasolla kuin kahden muun testimailan.

Minidriveri ei ole ihan uusi juttu. Ensimmäisen kerran jotakuinkin vastaava tuote tuotiin markkinoille jo 2010. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä ja koko idea haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Ajatus säilyi kuitenkin hengissä jo yksin Phil Mickelsonin ansiosta, joka käytti minidraiveria, tai oikeammin puu-2:sta useaan otteeseen sellaisissa kilpailuissa, joissa väyläosumat olivat erityisen merkittävässä roolissa. Yksi esimerkki on Bethpage Blackillä pelattu vuoden 2019 U.S. Open.

Puolessatoista vuosikymmenessä mailateknologia on ottanut merkittäviä kehitysaskeleita. Nyt minidraiveri alkaa olla ominaisuuksiltaan niin hyvä, että se on harkitsemisen arvoinen vempele paitsi monelle ammattilaiselle myös perusharrastajalle.

Mistä minidraiverissa sitten on kyse, tai oikeammin, miksi minidraiveria edes kannattaisi harkita draiverin tai puukolmosen sijaan?

Kävimme testaamassa tarjonnan, jotta näkisimme konkreettisesti, mihin minidraivereista on. Lisäksi kutsuimme podcast-studioon vieraaksi Golf Centerin asiantuntija Toni Salakarin. Jakso kannattaa kuunnella, jos aihe kiinnostaa. Linkki jutun lopussa.

Testitulokset näkyvät alla, ja testin annin voi tiivistää näin: minidraiveri on paljon draiveria tarkempi ja suoritusvarmempi, mutta vain niin vähän lyhyempilyöntinen, että se on kokonaisuudessaan erinomainen vaihtoehto luottotyökaluksi tiilyönteihin.

Hyvällä ja varmalle draivaajalle minidraiveri ei ole optimaalinen vaihtoehto, mutta jos pallo pääty tiiltä väylän sijasta puskaan kerran–pari kierroksessa, voi minidraiveri olla juuri se työkalu, joka pelastaa pahassa paikassa.

Mutta ei minidraiveri ole autuaaksi tekevä ihan vain sen takia, että se on nimeltään draiveri. Otimme testiin mukaan yllätyskortin, eli Pingin G440 LST -puukolmosen. Se vakuutti ollen lopulta paras vaihtoehto testaajalle.

Kuvasta on jätetty pois TaylorMade R7:n tulokset, jotka eivät olleet testaajalla samalla tasolla kuin kahden muun testimailan. Taulukkoon on valittu tulosta hyvin edustavat lyönnit, ei kaikkia testilyöntejä. 

On syytä muistaa, että kyseessä on yhden testaajan tulos, joka ei kerro koko totuutta asiasta. Testitulokset vertautuvat kuitenkin Salakarin mukaan hyvin keskimääräiseen minidraiverin hankkimista harkitsevaan asiakkaaseen. Mukana ovat ne minidraiverit, joita tällä hetkellä on saatavilla. Ainakin sekä Callaway että Cobra ovat lanseeraamassa oman minidraiverinsa lähiaikoina.

Kaikkiin testimailoihin valittiin testaajan lyöntiin sopiva varsi merkkien perusvalikoimasta. Ping G400 LST säädettiin 14-asteiseksi, muiden mailojen lapoihin ei tehty säätöjä, vaan testi tehtiin niin sanotuilla tehdasasetuksilla hyvin pitkälti siksi, että ne toimivat testaajalla hyvin.

Testi tehtiin Golf Center TaGissa lyömällä lyöntistudiosta ulos. Mittalaitteena toimi Track Man.

Testituloksissa on mukana sekä pallon ilmalennon matka (carry) että lyönnin kokonaismatka (total). Kokonaismatka on Track Manin laskennallinen arvio, mutta todellisuudessa se riippuu paljon kentän peliolosuhteista, kuten väyläruoho pituudesta ja väylän pinnan kovuudesta ja kuivuudesta.

Oma draiveri: Mizuno ST190, 9,5°
Oma puu-3: Tour Edge XCG7 Beta puu-3, 13°
Minidraiveri: Titleist GT280, 13°
Minidraiveri: Taylor Made R7, 11,5°
Puu-3: Ping G440 LST, säädetty 14°

mailamailanpään nopeus mphsmashcarry mtotal m
Mizuno ST19098,91,47218,2236,8
Tour Edge XCG7 Beta92,71,48196221,5
Ping G440 LST94,01,50206,4239,1
TaylorMade R794,81,48198,5240,2
Titleist GT28093,71,48202,5224,5

Lue seuraavaksi: Mikä on minidraiveri ja kenelle se sopii?

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (9 kpl)