Lauri Ruuska kirjoitti omakohtaisen tilityksen vaikeasta mutta opettavaisesta kaudesta. Miltä tuntuu, kun peli ei suju, tuttu turvaverkosto on kadonnut ja pelaaja hakkaa päätään seinään?
Tapio Pulkkanen ja Lauri Ruuska olivat Golflehden 1/2016 kansikuvassa artikkeliin ”Tykkimiehet” liittyen. Edelliskaudella loistaneet nuorukaiset valottivat näkymiä tulevaisuuteen ja pitkälle lyömisen lainalaisuuksia.
Ruuskalle mitattiin Trackmanilla mailanpään vauhdiksi 132 mailia, pallon lentomatkaksi 287 metriä, rulleineen 310 metriä. Näillä luvuilla hän olisi PGA Tourin kärkimies.
Uran viimeinen amatöörivuosi 2015 oli Ruuskalta etenkin toiselta puoliskoltaan vakuuttava. Kovien odotusten sävyttämä ensimmäinen ammattilaiskausi muodostui kuitenkin täydelliseksi pannukakuksi.
Sovimme Ruuskan haastattelusta Golfpisteeseen tilanteen avaamiseksi. Itselleenkin yllätykseksi hän naputti pohjustukseksi lentomatkalla yhteenvedon tähänastisesta urastaan, päättyneestä kaudesta sekä tulevaisuuden suunnitelmistaan. Teksti oli niin nasevaa tajunnanvirtaa, että päätimme julkaista sen lähes sellaisenaan.
Oheisista Trackmanin arvoista useimmat ammattilaisetkin näkevät vain unta.
Juonipaljastuksena kerrottakoon, että Nordic Leaguelle rajoitetun kortin kaudelle 2017 omaava tuore turkulainen liittyy marraskuuun alussa Season Golf Academyyn, jossa hänen valmennuksestaan ottaa vastuun David da Silva.
Tarina Golfin kasvatilla on myös vankkoja mielipiteitä siitä, miten ammattilaisuransa alkuvaiheilla olevaa pelaajaa voitaisiin paremmin sparrata uran rakentamisessa. Annetaan tässä kohtaa puheenvuoro miehelle itselleen.
Mitä kysyin itseltäni?
Mistä koostuu menestyvän urheilijan ura aina juniorista huipulle asti?
Mihin asti pelkällä lahjakkuudella voi päästä?
Mitä tarvitaan, että menestyvä urheilija lyö itsensä läpi lahjakkuudesta lajin eliittiin?
Miksi Suomessa niin moni golfammattilainen notkahtaa uransa alkuvaiheilla?
Mistä oma polkuni on koostunut ja missä olen nyt?
Mikä on seuraava siirtoni tulevaisuuteni kannalta?
Mitä menestyvä golfammattilainen tekee menestyäkseen?
Näitä kysymyksiä olen viime aikoina pohtinut.
Ura käynnistyi Aluetourilla
Pelasin ensimmäiset kisani Aluetourilla täysin raakileena, suuret unelmat ja kova into päällä. Räiskäisin ensimmäisessä kisassa tauluun tuloksen 109 lyöntiä.
Heräsin todellisuuteen, tajusin etten olekaan kovin hyvä peluri. Aloin tehdä valtavasti töitä, opiskelin lajia paljon itsekseni Janne Eskolan valmennuksessa kotiseurassani. Nousin kovin harppauksin pian SM-tason juniorikiertueille ja pärjäsin siellä kohtuullisesti.
Tästä iso kiitos Janne Eskolalle ja Tarina Golfin seuratoiminnalle!
En ikinä noussut poikien maajoukkueeseen, vaan olin juuri väliinputoaja. Ymmärsin, että uudelle tasolle noustakseni on tehtävä jotain, mitä muut eivät tee.
Talvikaudet Espanjassa
Sain loistavan mahdollisuuden syksyllä 2011 lähteä vanhempien tukemana Espanjan Fuengirolaan ja Lauro Golfiin harjoittelemaan koko talveksi Tapani Saarentolan opastuksella, samalla käymään suomalaista lukiota.
Seuraava kausi oli loistava. Nousin 18-vuotiaana miesten maajoukkuerinkiin täysin yllättäen ja pelasin upeasti. Olin kehittynyt ympärivuotisissa olosuhteissa hurjasti ja valmistautunut hyvin kauteen.
Lauron kenttä ja harjoitusalueet ovat tulleet Ruuskalle tutuiksi useiden talvien aikana.
Pelasin jo talvella mainioita kisoja ammattilaisten joukossa Gecko Tourilla Espanjassa. Olin SM-kisoissa kolmas ja menestyin Finnish Tourilla hyvin.
Samoissa merkeissä kulki kausi 2013. Vietin talvea Fuengirolassa ja saavutin kesällä menestystä kotimaassa. Voitin Finnish Tourin kokonaisrankingin.
Menestystä ulkomailta ei vielä herunut, mutta pääsin laajalti näkemään sitäkin maailmaa.
Tapani Saarentola ja Fuge Golf Team ansaitsevat tästä jaksosta ison kiitoksen!
Kausi 2014 oli alkuun vaikea ja sotkuinen armeijan takia. Maajoukkueen valmentaja Staffan Johansson oli ottanut ison roolin peluuttamisesta ja treenaamisesta. Pelasin ulkomailla vaihtelevasti.
Kotimaassa otteet olivat tasaisempia, voitin Erkko Trophyn ja olin erittäin tyytyväinen kauteen. Euroopan Tourin karsinnoissa selvisin toiseen vaiheeseen ja pääsin näkemään miten kovaa ammattilaiset ulkomailla pelaavat.
Saman vuoden aikana muutin Kuopiosta Vantaalle hakemaan parempia harjoitusolosuhteita ja lyhentämään reissumatkoja ulkomaille.
Armeijan jälkeen
Päätin panostaa täysillä golfiin. Kaudella 2015 maajoukkuekuviot ja Staffan ottivat päävastuun menemisistä, Janne Eskola säilyi edelleen suuressa roolissa suuntaviivojen antamisessa kuten aiempinakin vuosina.
Miki Kurosen ja Kristian Kulokorven kanssa olimme kolmikko, jolla reissattiin ja kisattiin yhdessä. Leireiltiin Espanjassa Lauro Golfissa ja muissa kohteissa, valmistauduttiin kauteen huolella.
Lauri Ruuska." width="4608" height="3072" />Ryhmätyötä maajoukkueleirillä Linna Golfissa. Miki Kurosen suoritusta arvioivat Mikko Kauniskangas sekä Lauri Ruuska.
Juhannuksen jälkeen kauteni oli täysin lentoa ja pelasin loppukauden kovalla keskiarvolla 69,2. Voitin Suomen mestaruuden, olin EM-kisoissa kuudes ja isossa kansainvälisessä kisassa The Spirit Internationalissa Texasissa pronssilla. Maailmanlistalla nousin 50:n ensimmäisen joukkoon. European Tourin karsinnoissakin etenin toiseen vaiheeseen asti, mutta epäonnistuin ja karsiuduin finaalista.
Näin kuitenkin pelini riittävän helposti pidemmällekin, joten koin olevani valmis ammattilaiseksi. Maajoukkuetoiminnalle ja Staffan Johanssonille nostan hattua näistä vuosista!
Siirtyminen ammattilaiseksi
Odotukset kauteen olivat korkealla, itseluottamus taivaissa ja mielikuva tulevasta kaudesta liiankin hyvä. Taloudellinen puoli hoidettiin pitkälti perheen voimin ja saatiin kohtuullisesti pelirahaa kaudelle.
Ulospäin kaikki näytti olevan täysin kunnossa. Näyttävät sponsorisopimukset autoineen ja logoineen lippiksessä BMW:n ja Icecapitalin kanssa antoivat väärän kuvan siitä, mitä pinnan alla tapahtui.
Elämässä oli kovin uusi tilanne uuden ammatin kanssa. Kauden ensimmäinen kisa Espanjan Gecko Tourilla oli mainio. Sijoitus kolmanneksi keskellä talvea oli hyvä alku kaudelle, mutta sitten alkoivat ongelmat.
Asuin itsekseni pääkaupunkiseudulla harjoitellen, mutta resurssit eivät olleet kummoiset lähteä harjoittelemaan ulkomaille varsinkaan tehokkaan ohjatusti, kuten maajoukkuevuosinani.
Olin jäänyt golfvalmennuksen osalta kovin yksin. Henkilökohtainen valmentaja Janne Eskola oli tukijoukkojen tapaan Kuopiossa, maajoukkuerinki ja Fuge Golf Team olivat kaikonneet ympäriltä.
Ongelmat kasautuvat
Edessä häämötti ammattilaisuus ja isommat areenat Challenge Tourilla, jonne sain mahdollisuuden villien korttien avittamana.
Challenge Tourilla viidestä kisasta en kertaakaan selviytynyt cutista viikonlopun kierroksille. Kierroskeskiarvoni oli tasan 77 lyöntiä. Voittajalle hävisin keskimäärin 9,75 lyöntiä kierrosta kohden.
Nordic Leaguellakin sijoitukset jäivät vaatimattomiksi. Muutamat Suomessakin pelaamani kisat olivat paha pettymys. Päätin loppukaudesta vähentää kilpailemista kustannussyistä, sillä kisojen kiertäminen huonolla itseluottamuksella ja menestyksellä käy helposti hyvinkin kalliiksi.
Säästin rahat harjoitteluun ja valmennukseen, koin sen olevan tärkeämpää kehittymiseni kannalta. Edelliskauden vahvan itseluottamuksen johdattamana olin kokenut itseni olevan edelleen valmis ammattilaisuuteen, mutta asia oli tosiasiassa toisin.
Ei ollut ympärillä tiivistä tiimiä tai ryhmää mihin nojata, eikä valmentajaa läsnä kisoissa, kuten Staffan oli aikaisemmin ollut.
Itseluottamus oli hiipunut ja olin kadonnut syvälle riman väärälle puolelle. Tunsin itseni hyvin varovaiseksi ja varautuneeksi ottamaan ohjeita mistään suunnasta, edes omalta valmentajaltani.
Epätoivoisesti uskoin tietäväni itse mitä teen, jonka lopputulemana lyönti ja peli olivat todella sekaisin. Pelkillä videoanalyyseillä se ei pysy kasassa.
Peli antoi toisinaan elonmerkkejä, mutta tosiasiassa hakkasin vain päätäni seinään miettien mikä mättää.
Pelasin kisoja tutkiskellen mikä tökkii, enkä ollut valmis menestymään. Palasin kerta toisensa jälkeen kisoista kotiin sekaisissa tunnelmissa vihaisena itselleni, enkä nähnyt järkeä treenaamiselle. Päässä pyöri tuhat ja sata väärää asiaa.
Sisulla ja palosta lajiin suurempi kuva silmissä puskin kuitenkin väkisin itseäni harjoittelemaan. Suurimmat ongelmat kauden aikana olivat vahvuudessani eli pallonlyömisessä.
Umpikujassa
Löin tuhansia palloja rangella etsien punaista lankaa sitä löytämättä. Olin suojamuurien sisällä päätä seinään hakkaava Late.
Ainoa asia mikä piti minut kasassa oli tyttöystävä, joka on ollut mainio henkinen tuki läpi kauden ja osannut pitää ajatuksia irti golfista vapaa-ajalla. Lähdin myös usein rakkaan harrastukseni pariin kalastamaan ja musiikkia kuuntelemaan, jotta saisin mieltä virkistettyä.
Parisuhteesta voimaa uuteen nousuun
Kausi 2016 oli siis pelillisesti täysi fiasko, mutta urani kehittymisen kannalta näen siinä paljon hyvää!
Nyt olen nähnyt sen miten pohjalle olen vajonnut, enkä halua enää ikinä palata sinne. Tuhansien huonojen ajatusten joukosta olen poiminut parhaat ja näen asioita joihin pitää keskittyä.
En edelleenkään, enkä kertaakaan kauden aikana ole luopunut ajatuksesta vielä nousta aivan kirkkaimpiin tähtiin ja Ryder Cupiin, joka on ollut suurin tavoitteeni siitä asti, kun 2010 koin Ryder Cup ykköstiin ja avauslyönnin tunnelman paikan päällä Celtic Manorissa Walesissa.
Asioihin on kuitenkin saatava muutos. Näen, että pystyäkseen keskittymään täysillä ammattiin on siviilielämä oltava kunnossa ja tällä hetkellä näen parhaaksi asettua tyttöystäväni kanssa asumaan Turkuun saman katon alle löytääkseni tasapainon ja hyvän olon elämään.
Kuten Timo Silakka Sportti Vartissa kommentoi, ”mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on hienoo!”
Osaksi uutta tiimiä
Golfillisesti ajatukseni on sekoittaa uutta ja vanhaa. Haluan palata osittain ajassa taaksepäin ja olla osa ryhmää/joukkuetta. Minua urani alusta asti valmentaneen Janne Eskolan kanssa käymieni keskustelujen jälkeen katsoimme, että maantieteellisistäkin syistä johtuen minun on hyvä saada tiimi ja valmentaja pääkaupunkiseudulta.
Siksi liityn Season Golf Academyyn ja siirryn David Da Silvan valmennukseen. Janne on jatkossakin mukana tiimissäni. Hän tuntee minut ja pelini läpikotaisin, tekee yhteistyötä myös Davidin kanssa ja on aikataulujensa puitteissa myös caddienä.
Haluan ympärilleni taas ryhmän, jonka kanssa tekemisestä saan virtaa ja ajatuksia omaan tekemiseeni. Davidilla on paljon kokemusta sekä selkeä näkemys siitä, mitä vaaditaan nousemiseksi maailman huipulle asti!
Season Golf Academyn pelaajat ovat kehittyneet tasaisen vahvasti johtotähtenään maamme ykkösamatööri Kim Koivu.
Oliver Lindell, Kim Koivu sekä David Silva ajatustenvaihdossa Finnish Openissa Ålands Golfklubilla." width="2592" height="1936" />Oliver Lindell, Kim Koivu sekä David Silva ajatustenvaihdossa Finnish Openissa Ålands Golfklubilla.
Kysyessäni Davidin akatemian toiminnasta, Kim antoi minulle vakuuttavat faktat pöytään perusteluineen siitä, mitä hän haluaa ja vaatii pelaajiltaan.
David painottaa kovan harjoittelun, svingin teknisen puhtauden ja oman pelin kokonaisvaltaista tuntemusta tarkkoineen tilastoineen rakennettaessa golfaria, joka pystyy menestymään viikosta toiseen.
Tukijoukkojen tärkeys uraa luotaessa
Uskon oppineeni näkemään, mihin lahjakkuuteni riittää. Nyt on aika tehdä asiat uudella tavalla, täysin ammattimaisesti, noustakseni isoille rahakentille.
Esittämiini kysymyksiin viitaten painotan sitä, kuinka tärkeä on tasokas ja oikeaan aikaan annettu valmennus uran eri vaiheissa, sekä urheilijan tukijoukot.
Tapani Saarentola toimi pitkään Ruuskan toisena valmentajana Espanjassa.
Taloudellisten asioiden hoitaminen sujui perheen avustuksella mainiosti, mutta näin golfissa yksin jäämisen pahimmaksi virheeksi mitä tänä vuonna tein.
En halua kritisoida Suomen Golfliiton toimintaa, mutta kovin moni vielä maajoukkueessa menestynyt peluri on jäänyt ammattilaisuuteen kynnyksellä yksin ja kokenut notkahduksen urallaan.
Vasta jälkeenpäin koen, miten mahtava mahdollisuus maajoukkuevuodet oli ja kuinka paljon Staffan Johansson antoi pelilleni.
Sääli, ettei kukaan pysty täysin tarjoamaan uusille ammattilaisille maajoukkueen kaltaista tukea ja ota vastuuta kantaa ammattilaislupauksia loppuun asti huipulle.
Suomesta nousee huikean lupaavia nuoria golfareita aina Junior Ryder Cupiin asti, mutta huolestuttavaa on se, kuinka usein ura tyssää johonkin vaiheeseen.
Yhteistyötä pitäisi kehittää
Suurin huolenaihe monelle on taloudellinen tilanne, joka vaikuttaa myös suoraan valmennukseen. Hyvä intensiivinen valmennus maksaa, mutta myös yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekeminen suomalaisilta usein siinä vaiheessa puuttuu.
Pelaajia tulee kohden huippua monesta suunnasta ja kilpailu sponsorirahoista on kovaa.
Valmentajilla on paljon eroavia näkemyksiä miten asiat pitäisi tehdä, jolloin yhteen hiileen puhaltaminen on todella vaikeaa.
Siinähän suomalaiset ovat useasti olleet vahvimmillaan, kuten jääkiekosta nähdään ja menestystään usein MM-kisoissa keskinkertaisellakin joukkueella.
Tilanne on varmasti monessa muussa lajissa sama, rahaa valmennukseen ja treenaamiseen ei ole. Urheilijat puurtaa tietään yksin ja puoliteholla siihen, mihin olisi halu.
Lauri Ruuska mielii edelleen olympialaisiin ja Ryder Cupiin." width="3682" height="2455" />Perusasiat kuntoon ja täysillä kohden kautta 2017. Tapio Pulkkasella on edessään ET:n karsinnat, Lauri Ruuska mielii edelleen olympialaisiin ja Ryder Cupiin.
Halusin tuoda omaa näkemystäni ja ajatuksiani julki, jotta saataisiin keskustelua aikaan ja avarrettua ammattiurheilijan elämää myös niille, jotka näkevät siitä vaan jäävuoren huipun. Koen olevani hyvä esimerkki suomalaisesta uudesta ammattiurheilijasta, joka on monen muun kanssa samassa tilanteessa.
Kausi 2016 opetti minulle paljon. Aion löytää tieni takaisin menestykseen ja toimia suunnannäyttäjänä suomalaisessa kilpagolfissa!
Lauri Ruuska
Onpa erinomainen analyysi! Hyvin jäsennelty, johtopäätökset tehty ja toimenpiteet korjata strategia.
Joo, onhan siinä analyysia. On johtopäätöksiä ja toimenpiteitäkin. Mutta Ryder Cup ja suunnannäyttäjyys. Ne ovat haaveita ja ok. Mutta väliin pitäisi saada konkreettisia ja realistisia tavoitteita. Toivottavasti niitäkin on, vaikka kirjoitelma ei niistä kerro……
Voi olla hyväkin asia jatkoa ajatellen tuo notkahdus. Eväät menestykseen ovat olemassa, uskoisin. Onnea matkaan ja toivottavasti luottamus omaan tekemiseen palaa talven aikana.
Fiksu nuori mies. <kyllä tuolla asenteella pohjalta pois pääsee. Tsemppiä tuleiin koitoksiin.
Laurin kirjoitus oli hyvä ja tärkeä. Kiitos siitä.
Toivottavasti Golfliitossa otetaan siitä koppi.