ET:n menestyneimmän suomalaisen pisimmät draivit kantoivat hiihtostadionin takana olevalle yleisurheilukentälle. Suurmäen nokalta avauksiaan iskivät myös talvisista lajeistaan tutut Anssi Koivuranta, Pasi Nurminen ja Andreas Romar.
Golfin oheen on helppo järjestää hauskoja oheistoimintoja. Asia kävi jälleen ilmi torstai-iltana Lahdessa, kun kuuluisassa hiihtokeskuksessa kuvattiin Pallon viemää -sarjan viimeistä jaksoa.
Tällä kertaa ohjelmassa kiivettiin Lahden suurmäen hyppyrin keulalle, johon oli rakennettu lyöntipaikka draivikilpailua varten. Paikalle sarjan tuottaja Timo Repo oli saanut houkuteltua Mikko Ilosen, mäkihyppääjä Anssi Koivurannan, jääkiekkovalmentaja Pasi Nurmisen sekä syöksylaskija Andreas Romarin.
Haasteottelutyyppisessä kilpailussa Ilonen jäi luonnollisesti ilman varsinaista vastustajaa, ja hän sai kunnian lyödä kautta aikain ensimmäiset golflyönnit kuuluisalta hyppyrinnokalta. Ilonen verrytteli ensin muutaman lyönnin keskipitkällä raudalla, kunnes tarttui draiveriinsa.
Noin kuudesta draivista jokainen kantoi hiihtostadionin takana olevalle yleisurheilukentälle, ja palloista ainakin puolet osui nurmikon puolelle. Hyppyrin keulalta lyöntien laskeutumiskohtaa ei ollut mahdollista todeta, mutta vastapäässä Pasi Nurmisen omat tyttäret hoitivat neuvokkaasti tiedotusta radiopuhelimen välityksellä ”kilpailunjohtajana” toimineelle Revolle.
Pallon viemää -sarjan juontaja ja pro Riku Aarnio mittasi etäisyyskiikarillaan Ilosen pisimmän draivin mitaksi vakuuttavat 341 metriä.
”Lähdin tähän kisaan ja ohjelmaan mukaan, kun tutut pojat kinusivat. Ilta-ajankohta oli itselle sopiva, kun lapset ovat jo tähän aikaan nukkumassa” Ilonen sanoi.
Draivikisan kuvaukset pääsivät käyntiin vasta klo 20.30 jälkeen, koska hyppyrimäen alatasanteella oleva maauimala suljetaan klo 20.
Olihan tämä mielenkiintoinen kokemus. Mielelläni olisin nähnyt jokaisen pallon putoamiskohdan, mutta hyvin sieltä alhaalta informaatio kantautui tänne lyöntipaikalle. Olen muuten aina halunnut kavuta tähän isoon mäkeen, mutta mieluiten sukset jalassa. – Mikko Ilonen
Anssi Koivuranta esitteli mäkihyppääjälle ominaista dynamiikkaa draivien muodossa.
”Hyvin on tullut harjoiteltua ja levättyä. Tässä oli vastikään kolmen päivän sessio Rauhalan (Timo) kanssa Kytäjällä ja Vierumäellä”, Ilonen totesi.
Ensimmäisessä haasteottelussa kohtasivat Anssi Koivuranta ja Pasi Nurminen. Tämä kaksikko ei saanut toisistaan selvää käytössä olleilla mittausmenetelmillä; molempien pisimpien draivien pituudeksi kirjattiin 253 metriä.
Koivuranta kertoi aloittaneensa golfin viime vuosikymmenen lopulla Kuusamossa, tosin hän oli suorittanut green cardin jo 13-vuotiaana koulun myötävaikutuksella.
”Meidän piti valita yläasteella valinnaisia lisäkursseja, ja otin kaikki mahdolliset liikuntaan liittyneet valokuvauskurssin ja tähtitieteen sijasta. Golf ja green cardin suoritus osui sopivasti yhdeksi vaihtoehdoksi.”
”Sen jälkeen on tullut pelattua säännöllisen epäsäännöllisesti. Liityin Vantaan Golfpuiston jäseneksi, ja siellä päin tulee pelailtua, kun muutin hiljattain pääkaupunkiseudulle”, tasoituksen 22.8 omaava Koivuranta sanoi.
”Mukava laji golf on, aikaa sille pitäisi vain löytää enemmän. Draivit kantavat kentällä siinä 250 metrin paikkeille, mutta aina ei tahdo pysyä väylillä. Varsinaista vahvuutta pelissäni ei ole, tänään meni Lahden kentällä kierros ihan penkin alle. ”
Torinon olympialaisissa 2006 pronssia yhdistetyn joukkuekilpailussa saanut Koivuranta opiskelee parhaillaan liikennelentäjäksi, eikä sittemmin päälajiksi vaihtuneen mäkihypyn suhteen ole tällä erää kirkkaita tavoitteita.
”Päähuomio on nyt opinnoissa, valmistua pitäisi suunnilleen vuoden kuluttua. Katsotaan sitten, mitä tehdään urheilun kanssa. Hyppäämistä ajatellen painoa on nyt 10–15 kiloa liikaa. Niistä varmaan aika helposti eroon pääsee, mutta voimaa pitäisi käydä salilta hankkimassa.”
”Tuleekohan se koskaan alas”? Pasi Nurminen totesi parhaan draivinsa jälkeen.
Pelicansin Liiga-joukkueen valmentajan Pasi Nurmisen dravit olivat onnistuneita, ottaen huomioon hänen ohuen golftaustansa.
”Olen itsekin yllättynyt, miten hyvin lähti. Eihän tässä mitään suurempia osannut odottaa.”
Nurminen suoritti green cardin Imatralla vuonna 2000, mutta ei sanojensa mukaan ole sen jälkeen golfia pelannut.
”On ollut sen verran kiireisiä vuosia, ettei golfille ole riittänyt aikaa. Jouduin tai pääsin suorittamaan uudelleen green cardin Takkulan kentälle (Lahden Golf), kun Riku Aarnio sitä oikeastaan vaati”, hän sanoi.
”Meidän joukkueesta suurin osa harrastaa golfia, ja yritän nyt kärpäsen puraisemana pitää golfuran jatkumosta kiinni.”
Nurminen sanoi Pelicansin aloittaneen tällä viikolla yhteisharjoittelun. Ensi viikolla myös valmentajat pääsevät Liigan sääntöjen mukaisesti sorvin ääreen.
”Vahvempi joukkue meillä on kuin viime kaudella. Mitalipelit ovat ilman muuta kiikarissa, mitä muutakaan lähtisimme tavoittelemaan.”
Kun ilta ehti jo klo 22.30 tuntumaan, meneillään oli vielä Andreas Romarin ja Nurmisen välinen haasteottelu. Tässä koko kisan toiseksi pisimpiä avauksia latonut Romar ei antanut kokemattomalle vastustajalleen mahdollisuuksia.
Sähäkästi palloa lyöneen ”Andyn” parhaat draivit päätyivät 260 metrin paremmalle puolelle, parhaan latauksensa jo aiemmin tuhlannut Nurminen jäi parhaallaan noin 40 metrin päähän.
Vuonna 2013 alppihiihdon MM-kisojen syöksylaskussa viidenneksi sijoittunut Romar lankesi golfiin jo 11–12-vuotiaana.
Andreas Romar antoi pallolleen käsimerkeillä vielä lisävauhtia.
”Olimme serkkuni kanssa mummolassa Hartolassa, ja siellä innostuimme yhtenä kesänä harjoittelemaan chippaamista ja puttaamista. Sitten aloin pelata tosissani kotikentällä Vaasassa”, Romar sanoi.
Vaasan Golfin jäsen pelasi juniorina Alue- ja Tsemppitourin kilpailuissa, mutta huomasi mielestään ajoissa omaavansa enemmän lahjoja hiihtourheilun puolella.
”Hermoni eivät olisi ikinä kestäneet golfia kilpalajina, enkä varmasti ollut siinä tarpeeksi hyväkään. Vielä viisi vuotta sitten olin kuin maani myynyt, jos peli ei sujunut hyvin. Nykyään päreet eivät pala golfin takia enää mistään. On hienoa pelata, kun ei tarvitse pitää hampaita irvessä.”
Romar sanoi koko perheensä innostuneen aikoinaan golfista hänen esimerkistään.
”Miettivät aina kun lähdin kentälle, että tuotahan pitää kokeilla. Nyt jenkeissä asuva isosisko pelaa golfia ja äiti ja isä harrastavat myös. Vanhemmat käyvät näin kesäaikaan pelireissuilla myös vieraskentillä.”
Tänä vuonna Romarin pelit ovat jääneet vähiin, koska hän loukkasi polvensa pahasti syöksyrinteessä viime kaudella.
”Vasta nyt tuntuu siltä, että pystyisi vähitellen pelaamaan. Elokuussa on tarkoitus käydä enemmän kentällä, yleensä silloin pelaan muutenkin enemmän.”
”Tästä tulevasta hiihtokaudesta tulee vääjäämättä polvien takia välivuosi. Vuoden alusta lähden kunnolla kisaruljanssiin mukaan, ja MM-kisat ovat helmikuussa. Päätähtäin on kuitenkin vuoden 2018 olympialaisissa. Toivottavasti siitä tulee urani paras kausi”, helsinkiläistynyt Romar sanoi.