Tiger Five -juttusarjan viimeisessä osassa käsittelemme Tigerin kaksi viimeistä teesiä: ei kahta lähipelilyöntiä griinin lähistössä ja ei kolmen putin griinejä.
Lähipelin vaikutus tulokseen ammattilaisilla ja hyvillä pelaajilla on todennäköisesti pienempi kuin moni kuvittelee. Yksittäisillä kierroksilla erot voivat olla silti suuria. Erot johtuvat pääosin isoista virheistä lähipelissä eli lyönneistä, jotka eivät päädy griinille.
Myös maailman parhaat pelaajat töpeksivät välillä lähipelissä päätyen lyömään kahdesti griinin ympäristössä. PGA Tour -pelaajalle näin käy noin joka yhdennentoista lyönnin kohdalla. Virheet tulevat yleensä silloin, kun yritetään pelastaa par vaikealla lyönnillä hankalaan paikkaan päätyneen lähestymislyönnin jälkeen.
Hankalat lähipelipaikat ovat usein ns. short sided -tilanteita, eli lippu on lähempänä griinin laitaa kuin pallo, toisin sanoen etäisyys griinin reunasta reikään on lyhyt. Näistä paikoista huippupelaajienkin lyönti päätyy keskimäärin kaksi kertaa kauemmaksi reiästä kuin paikasta, missä pallo on lähempänä griinin reunaa kuin lippu, eli etäisyys griinin laidasta reikään on melko pitkä.
Harrastajan kannattaa aina pyrkiä samaan pallo ensimmäisellä lyönnillä griinille.
Harrastajapelaajille short sided -paikat aiheuttavat herkästi ylimääräisiä lyöntejä, kun pallo ei hankalasta paikasta päädykään griinille saakka vaan jää lyhyeksi. Usein seuraava lyönti on aivan yhtä hankala, eikä pelaaminen yhden putin päähän reiästä edelleenkään ole todennäköistä.
PGA Tourilla griinin ympäristöt ovat usein todella haastavia. Hankalasta paikasta on usein parasta lyödä pallo suosiolla 5–10 metrin päähän reiästä mieluummin kuin riskeerata se, että päätyy lyömään toisen kerran lähes samasta paikasta. Vaikka sankarilyönnit muistetaan, harrastajan kannattaa aina pyrkiä samaan pallo ensimmäisellä lyönnillä griinille, vaikka sitten vähän pidemmälle reiästä, sillä se tuottaa keskimäärin parhaan tuloksen.
Ei kolmen putin griinejä
Pelaajat kommentoivat usein kierroksen jälkeen kolmen putin griinien määrää. Kolmen putin griinien määrä kierroksella on kuitenkin yksi väärin ymmärretyimmistä tilastoista. Lähestymislyönnin päätyminen griinille ja sitä seurannut kolme puttia ei ole tuloksen kannalta sen huonompi kuin lähestymisellä missattu griini, lähipelilyönti ja kaksi puttia.
Kuitenkin pelaajilla on taipumus jäädä kiinni kolmen putin griineihin erityisinä epäonnistumisina. Niihin liittyvä negatiivinen ajattelu voi heijastua puttaamisen lisäksi muihin kentällä tehtäviin ratkaisuihin.
Ensimmäisen putin pituus vaikuttaa merkittävästi kolmen putin griinien määrään. Toisaalta kolmen putin griinien määrä vähenee usein griiniosumien vähentyessä. Tuloksen kannalta griiniosuma on lähes aina paras vaihtoehto, vaikka pallo päätyisi kauas reiästä. Griinin ulkopuolelle päätynyt lähestymislyönti tuottaa keskimäärin paremman tuloksen vain, jos sitä seuraava lähipelilyönti on vähintään kymmenen metriä lyhyempi kuin griinille päätynyttä lähestymislyöntiä seuraava putti.
Sekä kilpapelaajien että harrastajien odotukset puttaamisesta ovat usein epärealistisia. PGA Tour -pelaajat käyttävät keskimäärin 2,00 puttia noin kymmenestä metristä. Tasoituksen nolla pelaajilla vastaava etäisyys on noin kahdeksan metriä ja tasoituksen kymmenen pelaajalla noin viisi metriä.
Tärkeintä on, että putit menevät mahdollisimman lähelle reikää, eivätkä valahda pahasti pitkäksi.
Työskenneltyäni lähes kymmenen vuotta ammattilaisten ja huippuamatöörien kanssa olen huomannut, että puttien vauhdinhallinta erottaa hyvät puttaajat keskinkertaisista. Valtaosa hyvistä pelaajista osaa upottaa kiitettävästi lyhyehköjä putteja, eli he osaavat lähettää pallon linjaan, mutta vauhdinhallinnassa on suuria eroja.
Parhailla puttaajilla vauhdinhallinta on todella hyvää ja iso osa pidemmistä puteista päätyy selvästi alle metrin päähän reiästä. Vauhdinhallinta näkyy kaiken mittaisissa puteissa. Hyvä puttaaja ei jätä puttia vaikkapa kolmesta metristä lyhyeksi, muttei myöskään lyö sitä yli 60 senttiä (tilastot ilmoitetaan usein jalkoina, 60 cm on noin kaksi jalkaa) pitkäksi. Puttien pidentyessä lyhyeksi jäävien puttien määrä lisääntyy, mutta yli 60 senttiä pitkäksi menevien määrä kasvaa hyvin vähän. Yli kymmenen metrin puteista jo lähes puolet jää lyhyeksi.
Keskinkertaisilla puttaajilla pituussuuntainen hajonta on suurempaa painottuen joko toistuvasti pitkäksi tai lyhyeksi menneisiin suorituksiin.
Hyvä vauhdinhallinta auttaa upottamaan putteja tuloksen kannalta tärkeimmällä etäisyydellä, metristä neljään metriin parantamalla breikkaavien puttien upottamista.
Viimeistään nyt on aika heittää romukoppaan vanha viisaus, ettei birdieputtia saa jättää lyhyeksi. Jos birdieputti on pelitasosi mukaisella keskimäärin kahden putin etäisyydellä, noin puolet puteista voi jäädä lyhyeksi riippumatta siitä, puttaatko birdietä vai tuplaa. Tärkeintä on, että putit menevät mahdollisimman lähelle reikää, eivätkä valahda pahasti pitkäksi. Kun vauhdinhallinta kehittyy, putteja uppoaa enemmän.
Artikkeli on julkaistu Golflehdessä 4/ 2025.
Lue seuraavaksi: Tiger Five: Ei bogeja par-viitosilla