Julkaisemme ennen vuoden vaihtumista vuoden 2018 luetuimmat jutut uudelleen. Tämä Marko Kuivasaaren kirjoittama artikkeli oli vuoden 2018 luetuin reilulla 27 000 lukukerrallaan.
Kuinka usein sinä harjoittelet? Joskus treenaamiselle voi olla vaikeata löytää aikaa, mutta puoli tuntia harjoitusalueella silloin tällöin on keskeinen avaintekijä hyvään tuntumaan.
Harjoittelu ei tarkoita 50 huitaistua palloa rangella, sellainen voi huonoimmassa tapauksessa vain pahentaa asioita. Eniten hyötyä saa keskittyneistä ja huolellisesti suunnatuista lyönneistä, joissa on ajatus mukana samalla tavalla kuin kentällä.
Monet taitavat ja kokeneet golfarit ”pelaavat” kotikenttänsä lyönti lyönniltä kuvitteellisesti läpi rangella. Hyvä idea on myös vaihtaa toisinaan kohdeviheriötä ja lyöntisuuntaa (tähtäys rangen oikeaan tai vasempaan laitaan jne.) – yleensäkin ylläpitää harjoituksessa joku tarkoitus.
Välillä, esimerkiksi pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen, ei täyden kierroksen pelaamiselle aikaa löydy. Siksi kannattaa puntaroida, onko järkevämpää sivuuttaa mielessä ollut kuuden reiän peli, ja mennä sen sijasta 45 minuutiksi treenaamaan hiekkalyöntejä.
Pelaajia kiusaavan bunkkeripelin epävarmuus johtuu ennen kaikkea liian vähäisestä harjoittelusta. Usein ”jäännösvartti” uhrataan johonkin vaivattomampaan, mutta pari ytimekästä bunkkerituokiota viikossa saa varsin nopeasti parempia tuloksia aikaan.
Tuloksenteon kannalta isolle jalustalle nousee wedge-harjoittelu 40–100 metrin etäisyydeltä. Golfarit usein harmittelevat kateissa olevaa ”tatsia” lyhyissä lyönneissä. Ratkaisu löytyy rangelta: hieman pitkiltä lyönneiltä nipistettyä aikaa wedge-harjoitteluun siirtänyt pelaaja tekee itselleen ison palveluksen.
Range on golfarin paras paikka.
Pelin suunnittelu
Joillekin golfareille pallon saaminen mahdollisimman kauas on kaikkein tärkein tavoite. Pitkissä lentokaarissa on luonnollisesti oma hohtonsa, mutta yksipuolinen pituuden tavoittelu johtaa kierroksella tyypillisesti 1–2 katastrofiin.
Epäonnistumisia tulee huippupelaajillekin, jos palloa lyödään liian kovaa. Vinoon menneen avauksen jälkeen keskeistä on pelata järkevä ”pelastuslyönti”, joka voi vielä johtaa pariin tai bogiin. Monen keskivertotasoituksella pelaavan ”händäri” voisi olla huomattavasti alhaisempi ilman kalliiksi osoittautuvia triplabogeja. Joskus chippi karheikosta hyvälle paikalle on huomattavasti suotavampi ratkaisu kuin uhkarohkea oikaisu puiden välistä.
Yksi syy liian hyökkäävään pelitapaan on siinä, että golfari ei luota kykyynsä pelata ”prosenttigolfia”. Useasti kotikentällä on sellainen par-nelonen, jolla ei tahdo saada tuplabogia parempaa tulosta. Viisaampi ratkaisu kenties olisikin avata väylä hybridillä, ja pelata se suosiolla par-viitosena.
Itseluottamus
Kaikki golfia pelaavat tietävät, että itseluottamus on tärkeä osa onnistumista. On toki hankalaa olla luottavainen, kun peli ei suju, mutta positiivisuus on aina hyödyksi. Mielessä etukäteen missatut viheriöt tai muuten vain huonoksi ennustetut lyönnit johtavat käytännössä aina kehnoon lopputulokseen.
Visualisoinnista voisi olla apua. Kuvittele pallon lento ja kuinka se käyttäytyy laskeuduttuaan viheriölle. Mieli toimii paljon paremmin keskittyneessä tilassa.
Tässä korostuu jälleen harjoittelun tärkeys. Mikäli tulet treenanneeksi erityisiä lyöntejä rangella tai lähipelialueella, annat itsellesi huomattavasti paremmat mahdollisuudet onnistua niissä kentällä. Silloin kykenet myös toistamaan mainittuja lyöntejä vaihtelevissa pelitilanteissa.
Jos et usko pystyväsi lyömään hyvää lyöntiä, se ei myöskään tule toteutumaan.
Hyvä valmentaja auttaa edistämään peliäsi uudelle tasolle.
Käy oppitunnilla
Vaikka et olisi käynyt vähään aikaan tai ehkä koskaan valmentajan tunnilla, koskaan ei ole liian myöhäistä. Tärkeintä on löytää pätevä pro, joka ymmärtää sinua ja peliäsi, ja osaa kommunikoida kanssasi ymmärrettävällä tavalla.
Oli ongelma mikä tahansa, hyvä valmentaja tarjoaa sinulle hyödyllisiä drillejä, ja keksii tavan, mikä toimii omalla kohdallasi parhaiten.
Harjoittele, luota tavoitteisiisi ja pian nautit pelistäsi enemmän.
Bonuksena, jos suunnittelet uusien välineiden hankintaa, mieti tarkkaan, ostatko välineet suoraan hyllystä vai käännytkö mailansovituspalvelun puoleen. Custom Fit voi nousta merkittävään rooliin, kun käännät sitkeän slaissin faden puolelle.
Myös oikeantyyppiset varret ja sopivan kokoiset rautamailan lavat tuottavat sinulle mahdollisimman vakaan lentoradan, ja kenties sulkevat kentällä peliäsi aiemmin häirinneet hiekkaesteet kokonaan kuvan ulkopuolelle.
Tuloksenteon kannalta ”Pekka Bogeyn” kannattaisi uhrata ylivoimaisesti suurin osa harjoitteluajasta draiveriin. Siinä ei huippuunsa hiottu wedge peli paljon auta, kun esim. vasta neljäs lyönti par4 väylällä tehdään wedge kädessä.
Sanoisin, että mitä isompi tasoitus, sitä isommalla mailalla pitäisi harjoitella eniten. Aloittelijat ovat toki asia erikseen.
Asiallinen kirjoitus, mutta mistä tavallinen klubituuppari voi tietää kuka olisi ”hyvä valmentaja”. Olen itse käynyt viidellä eri prolla opissa ja pari ensimmäistä tuntui että en saanut muuta kuin rahan menoo… kolmas otti jopa videon, n.2 sek. kesto josta ei ollut mitään apua, hän muutti svingini niin perusteellisesti että taistelin kolmisen vuotta soketin kanssa. Nykyinen ope tuntuu pätevältä koska olen pääsemässä ( toiveajattelua? ) jopa siitä eroon. Eli taitaa kuitenkin olla niin että on tuurista kiinni kuka on se pro joka on juuri sinulle se joka osaa antaa oikeita neuvoja eikä ole pelkästään viemässä pätäköitä. Itselle kolmas ope oli juuri sellainen ja kymmenen kerran talvikurssista meni rahat vain kankkulan kaivoon.
Oskarin kirjoitus kuvaa hyvin klubipelaajan retkeä paremmaksi pelaajaksi. Suomessa klubipelaajalle on vain yksi pro Peter Hagström, mutta hänen jälkeen on kyllä hyviä valmentajia. Toisin sanoen klubipelaajan elämä onkin helppoa Suomessa .