Muutamat etukäteen huomioitavat pienet yksityiskohdat tekevät hybridin käytöstä helppoa.
Hybridit muodostavat golfmailoissa uusimman kategorian. Hieman toistakymmentä vuotta sitten yleistyneet mailat kehitettiin korvaamaan helpompikäyttöisinä välineinä setin pisimpiä rautoja, jotka ovat vähitellen jääneet pois jo monen ammattilaispelaajankin bägistä.
Niin, hybridin tehtävänä on helpottaa golfarin ”elämää” niillä etäisyyksillä, joilla on aiemmin joutunut tarttumaan epävarmoina pidettäviin pitkiin rautoihin. Monelle pelaajalle vaikuttaa olevan kuitenkin epäselvää, miten hybridillä kuuluu lyödä, jolloin mailasta ei myöskään saa täyttä hyötyä irti.
Ongelmallisin tähän monipuoliseen mailaan liittyvä virhekäsitys on, että hybridillä tulee lyödä kuin väyläpuulla. Lopputulos on siinä tapauksessa jotain muuta kuin mitä rakenteeltaan hybridin kaltaiselta mailalta saattaa odottaa – epämääräinen osuma.
Hybridiä pitäisi käsitellä kuin rautakuutosta eli svingata mailaa vartalon ympärillä, ja iskeä palloon riittävän jyrkässä kulmassa. Jos lyöt hybridillä ikään kuin väyläpuulla, pallosi myös todennäköisesti sijaitsee tähtäysasennossa liian paljon vasemmalta (oikealta lyövillä pelaajilla).
Tavoiteltava pallonpaikka sijaitsee reilun hybridin lavan mitan verran vasemman kantapään sisälinjan oikealla puolella. Jalkojen asennon osalta kapeahko stanssi auttaa tuottamaan alaspäin suuntautuvan palloon tulon, mikä ehkäisee svingissä ohuen tai paksun osuman aiheuttavaa pyöreyttä.
Hybridit ovat pidempiä kuin suurin osa lähestymismailoista, mutta se ei tarkoita ylimääräistä kaasupolkimen painallusta. Pikemminkin kannattaa keskittyä pehmeään svingaamiseen, ja ajatella, että kädessä on lyhyt rauta. Sitä paitsi hybrideissä on riittävästi potkua lähettämään pallon pidemmällä lyhyemmälläkin svingillä.
Lisäksi, jos mailanvartta nojataan tähtäyksessä aavistuksen kohteen suuntaan, lapa kohtaa helpommin pallon osuma-alueella ennen maan pintaa.
Pähkinänkuoressa:
1. Svingaa hybridillä kuin rautakuutosella.
2. Pallonpaikka reilu lavan mitta kohteenpuoleisen jalan kantapään kohdalta keskelle.
3. Kapeahko jalkojen asento.
4. Pehmeä svingi.
5. Mailanvartta aavistuksen verran kohteen suuntaan tähtäyksessä.
Kommentti:
Vielä 90-luvulla ei olisi osannut kuvitella, että golfvälineteollisuus osaisi kehittää hybridin kaltaisia anteeksiantavia mailoja. Hybridit ovat helppoja hallita, kunhan niitä vain käsittelee oikein. Ne ovat tehneet pienimmistä väyläpuista jokseenkin tarpeettomia puhumattakaan pitkistä raudoista.
Kaikki kunnia ja hatunnosto hybridille, mutta henkilökohtaisesti mikään muu lyönti ei tunnu yhtä nautinnolliselta kuin tarkka osuma pitkällä raudalla. Olenkin uhrannut kokoonpanostani yhden väliwedgen/puuviitosen voidakseni käyttää omaa suosikkimailaani, rautakolmosta. Siksi myöskään toiselle hybridille ei bägistäni valitettavasti paikkaa löydy.