Pieni tuumaustauko ennen harjoittelun aloitusta on monesti hyväksi.
Harjoitusalueilla näkee usein pelaajia, kenellä on loputon luotto omiin kykyihin ja ajatukset pelkissä täydellisissä onnistumisissa. Mutta juuri silloin on suuri vaara, että tuleekin se kesän kolahtavin soketti, ja pallo lähtee 70 astetta väärään suuntaan.
En ala tässä jutussa paasaamaan tai pelottelemaan, vaan kerron vain niistä asioista, joita olen omin silmin eri golfkenttien harjoitusalueilla todistanut vuosien saatossa. Niitä kaikkia tilanteita yhdistää yllä mainittu ajatusmaailma, jossa epäonnistumisen riskiä ei ole osattu ottaa edes huomioon, ja toisena seikkana tilanteisiin vaikuttaa totta kai myös silkka ajattelemattomuus.
Aloitetaan rangelta, jossa näkee monenlaisia suorituksia. Pelaajien taitotasot vaihtelevat, jolloin on luonnollista, että lyöntien laadussakin on eroa. Huonoille lyönneille ei kukaan voi mitään, mutta lyöntiin voi valmistautua niin, että huonon lyönnin sattuessa kohdalle vältyttäisiin isoilta vahingoilta.
Huonoille lyönneille ei kukaan voi mitään.
Ensimmäinen huomioitava asia on lyönnin suuntaus. Keväällä monella kentällä on vielä mattoranget käytössä, ja jos lähdet tähtäämään reilusti maton linjasta oikealla olevalle kohdelipulle (koskee oikealta puolelta pelaavaa golfaria), otat huomaamatta peliin mukaan myös edessäsi olevan pelaajan takamuksen. Soketti ei tule kello kaulassa, sen kaikki tietävät.
Siinä vaiheessa, kun mailat pitenevät draiveriin asti, alkaa rangella tulla paikoin ahdasta. Sydän nimittäin jättää aina muutaman lyönnin välistä, kun takana oleva pelaaja käy laittamaan palloa tiille edessä olevan pelaajan lyönnin aikana. Jos etummaisen pelaajan svingi onkin laakea pesäpallokiskaisu, voi takana olevan pelaajan pää joutua dramaattisin seurauksin lavan kulkureitille.
Hengenlähtö tai ainakin mailojen katkeaminen on lähellä myös niissä tapauksissa, kun oikealta ja vasemmalta lyövät pelaajat ovat lyömässä vierekkäisiltä paikoilta yhtä aikaa draivereilla. Todistin tällaista tilannetta juuri toissa viikolla, kun omiin suorituksiinsa uppoutuneet pelaajat olivat lähdössä lyömään elämänsä draiveja selät vastakkain. Onneksi ehdin huutaa ja keskeyttää tilanteen ennen kuin sattui mitään kohtalokasta.
Ranget saattavat joillain kentillä sijaita niin, että sen vierellä kulkee joko golfkentän väyliä tai esimerkiksi yleisiä kävelyteitä. Mutta milloin olet kuullut, että rangella palloa lyövä pelaaja on huutanut viereisen väylän pelaajaa kohti lähteneen lyönnin jälkeen ”fore”? Itse en niitä muista juuri kuulleeni, vaan ennemminkin näkee pelaajien nostavan hartioitaan ylöspäin ja odottavan jännityksellä, osuuko pallo pelaajaan, kävelijään tai vaikka polkupyöräilijään.
Sattuu jännittäviä tilanteita muuallakin kuin vain rangella. Chippigriinin käsite on innokkailla harjoittelijoilla silloin tällöin hakusessa. Välillä näkee, että chippaamiseen tarkoitetulle viheriölle lyödään useiden kymmenien metrien mittaisia wedgejä, ja vauhtien kasvaessa myös riskit kasvavat. Korkeaksi lobiksi tarkoitettu lyönti lentää uskomattoman pitkälle, kun lapa osuukin hieman turhan korkealle pallon kylkeen. Sama pätee myös harjoitusbunkkerista lyötyihin lyönteihin, jos osumasta puuttuu siihen suunniteltu hiekka. Silloin on fore-huudolla kiire.
Eli kun seuraavan kerran suuntaat harjoitusalueelle, ota ylimääräinen hetki mahdollisten vaaratekijöiden miettimiseen ennen kuin alat lyömään. Sillä voit pelastaa paljon.
Lue seuraavaksi: Foren huutaminen - golfin noloin asia?
Osasyynä näihin lyöntipaikkojen läheisyyteen on golfyhtiöiden ahneus. Pyritään saamaan mahdollisimman monta lyöntipaikkaa rangelle. Turvaetäisyyksistä ei välitetä mitään. Ja lyöntipaikkoja laitetaan niin, että niistä voi pallot lentää vääriin suuntiin. Malliesimerkkinä on Vierumäen Classicin kurssipääty. En tiedä montako autoa on sieltä tulleista palloista osumaa saanut, paljon kyllä on aikanaan ollut. Tehtiin turvaverkot ja sitten ajan kuluessa ne on poistettu. Onneksi golfyhtiön vakuutus korvasi vahingot.
Ja Cooken rangella oli muutama erillinen lyöntipaikka, mistä lähteneet lyönnit menivät suoraan harjoitus bunkkeriin.
Ranget saattavat joillain kentillä sijaita niin, että sen vierellä kulkee joko golfkentän väyliä tai esimerkiksi yleisiä kävelyteitä. Mutta milloin olet kuullut, että rangella palloa lyövä pelaaja on huutanut viereisen väylän pelaajaa kohti lähteneen lyönnin jälkeen ”fore”? Viime kesänä tälläinen pallo karkasi rangen reunapaikalta 2 senttiä korvan ohi laakana ohi. Ei kuulut minkäänlaista huutoa saati anteeksipyyntöä. Lyöjään oli matkaa n. 20m kun kävelin ykkös tiille, joka sijaitsee aivan rangen päädyn vieressä.
Jos omasta lyönnistä ei ole täyttä varmuutta, voisi myös miettiä, mihin kohtaan rangea asettuu lyömään. Jos on vaarana slice tai muuten virhelyönit oikealle, niin kannattaa mennä sinne rangen vasempaan laitaan ja toisinpäin, jos lyönnit lähtevät usein vasemalle.
Sattuu jännittäviä tilanteita muuallakin kuin vain rangella. Chippigriinin käsite on innokkailla harjoittelijoilla silloin tällöin hakusessa. Välillä näkee, että chippaamiseen tarkoitetulle viheriölle lyödään useiden kymmenien metrien mittaisia wedgejä, ja vauhtien kasvaessa myös riskit kasvavat.
Joillain harjoitusalueilla on tilaa myös näihin useiden kymmenien metrien wedge lyönteihin. Ei siis kannata lähteä nyt tämän kirjoituksen perusteella poliisina kentälle pätemään. Kyseessä voi olla myös kilpagolfari, jolla on lyönti hallussa ja myös suunnat katsottu, ettei mitään vahinkoa satu ja pallot muutekin tippuvat siihen greenille.