Tasoitus on yksi golfin hienouksista. Se on toisaalta vähän kuin japanilaisten kamppailulajien vyöjärjestelmä, joka kertoo harrastajan edistymisen tason, ja toisaalta se ainutlaatuisella tavalla mahdollistaa eritasoisten golfareiden keskinäisen kilpailemisen samaan aikaan ja samalla kentällä.
Jälkimmäiseen puoleen liittyvät myös tasoituksen varjopuolet. Monissa tasoituksellisissa kilpailuissa on tarjolla hyviä palkintoja, kuten golfvälineitä ja jopa ulkomaanmatkoja. Mitä korkeampi tasoitus on, sitä paremmat ovat mahdollisuudet palkinnoille pääsemiselle.
Toisia palkinnot houkuttelevat liikaa ja valitettavasti niin sanottu tasoitushuijaus on todellinen ilmiö. Tämä tunnistetaan niin golfkilpailuja järjestävässä Golfpisteessä kuin tasoitusta Suomessa hallinnoivassa Suomen Golfliitossa.
Huijaaminen on mahdollista molempiin suuntiin. Joissain kilpailuissa on olemassa tasoitusraja, eli mukaan pääsee vasta, kun händäri alkaa vaikkapa nelosella. Yleisempää kuitenkin on, että tasoitusta manipuloidaan ylöspäin, jotta tasoituksellisissa kisoissa on parempia mahdollisuus menestyä.
Golfliitossa tasoitusasioista vastaava asiantuntija Mika Wikström kertoo, että tasoitusten ylläpitämiseen ja tasoitusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät tehtävät vievät hänen työajastaan lähes puolet. Työsarkaa riittää.
Kuin takuiksi Wikström näytti podcastin juontajille graafin heidän tasoituksensa kehittymisestä kuluvalla kaudella. Graafissa näkyvät vihreinä tasoituskierrosten tulokset ja punaisella kilpailuissa pelattujen tasoituskierrosten tulokset.
Perusidea tasoituksessa on se, että tasoitus ei kuvaa sitä tulosta, joka golfarin tulisi pystyä pelaamaan joka kerta, vaan hänen potentiaalista huipputulostaan.
Wikströmin mukaan keskiarvokierroksen tulos on noin kolme lyöntiä tasoitusta korkeampi, jos tasoitus on kohdallaan.
Tasoituskierrosten historia Sami Sarpakunnas.
Esimerkiksi allekirjoittanut on jättänyt kuluvalla kaudella 12 tasoituskorttia, lähes joka toiselta pelatulta kierrokselta siis, ja korttien keskimääräinen tasoitustulos on 8,1. Voimassa oleva tasoitus taas on 5,5 eli se asettuu hyvin Wikströmin kuvaileman vaihteluvälin sisälle. Tasoistusta painavat alas myös viime kaudella jätetyt kortit, sillä nykyjärjestelmässä tasoitus lasketaan 20 viime kierroksen kahdeksan parhaan kierroksen perusteella.
Toisen Wikströmin näyttämä esimerkki kuvaa pelaajan X tasoituskehitystä kuluvalla kaudella. Vihreillä kierroksilla, jotka ovat siis paineettomilla harjoituskierroksilla pelattuja tuloksia, tulos on keskimäärin huomattavasti heikompi kuin punaisella merkityillä kierroksilla, eli kilpailuissa pelatuilla tasoituskierroksilla.
Tällaiset tulokset järjestelmä automaattisesti huomaa ja lähettää raportin tasoituksia golfseuroissa valvovalle tasoitustoimikunnalle. Tulokset eivät suoraan todista huijauksesta, mutta antavat syyn epäillä sitä, niin epätavallinen jakauma on. Järjestelmässä on miljoonia kierroksia ja harrastajia, joten poikkeavat tuloshistoriat on helppo bongata.
Seuran tasoitustoimikunta voi halutessaan puuttua kyseisen henkilön tasoitukseen ja määrittää sen uudelleen. Tätä tapahtuu, mutta suhteellisen harvoin.
Tulevaisuudessa järjestelmän valvonta on entistä älykkäämpää ja tarkempaa, kiitos tekoälyn, kertoo Wikström. Tasoituskierrosten analysoimisessa tekoäly on oivallinen apuväline ja entistä paremman järjestelmän kehittäminen on jo pitkällä. Tasoituksen manipulointi suuntaan tai toiseen on siis lähitulevaisuudessa entistä hankalampaa.
Suomalaiset ovat Wikströmin kautta kehityksen eturintamassa, sillä Wikström kuuluu R&A:n Handicap Committeehen (toim. suom. tasoitustoimikuntaan), jossa on hänen lisäkseen kolme brittiläistä edustajaa sekä toimikuntaa johtava R&A:n pääshteeri Mark Darbon.
Myös Golfpisteen podcastin tuoreimmassa jaksossa keskusteltiin tasoituksesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Kannattaa kuunnella!
”Perusidea tasoituksessa on se, että tasoitus ei kuvaa sitä tulosta, joka golfarin tulisi pystyä pelaamaan joka kerta, vaan hänen potentiaalista huipputulostaan.”
Tästä on pelaajien keskuudessa erilaisia käsityksiä. En tunne ketään joka ajattelisi että joka kerta pitäisi pelata alle, vaan jättämällä kortin jokaisesta kierroksesta ajatellaan että tasoitus on keskimäärin se minkä hän tekee. Itse jätän noin kolmasosasta kortin laskentaan, ts noin 40 korttia vuodessa.
Aika vaikea on mennä huipputuloksen mukaan kun hcp on kahdeksan parhaan kierroksen keskiarvo. Voihan sitä olla muutama huipputulos ja loput kuttaperkkaa. Helposti huonon kierroksen jälkeen muut sanovat ettei sun hcp ole lähelläkään oikein. Vaikka siis olisikin mahdollinen hyvänä päivänä.
Vaikka normaalijakauma on varsin karkea tapa kuvata tasoitustulosten jakaumaa, jonkinlaista osviittaa antanee se järjestysstatistiikan tulos, että todennäköisyys saavuttaa parempi tulos kuin kahdeksan parhaan keskiarvo, on noin 18%. Tämä pätee riippumatta siitä, mikä on tulosten keskiarvo tai hajonta.
Eli jos pelaaja on ”tilastollisesti stabiili”, hän pelaa noin joka viides kerta tasoitustaan paremmin (ja neljä kertaa viidestä sitä huonommin). Tietysti jos pelaaja on kehittyvä (parempaan tai huonompaan suuntaan), tämä ei päde.
Muuten: tuon manipuloinnin tarkkailuun ei kovin kummoista AI:tä tarvita. Ihan vanhanaikainen tilastolaskenta riittää ja olisi riittänyt jo sata vuotta sitten, jos toimeen olisi ryhdytty.
Omalla klubilla noita huijareita riittää. Papparaiset ja mummelit pelailevat tasoituksella n. 25 -30 mutta lyöntimäärä kierroksella n 120-130 jos nyt edes kaikkia lyöntejä ja rankkuja lasketaan. Ei tosin liene kovin tärkeää.
Enemmän ihmetyttää nämä kilpapelaajat jotka säännöllisesti takovat kisoissa 85-90 tuloksia ja tasoitus pyörii 3-5 lukemissa ?!
Mielestäni oikea systeemi olisi, että vain kisakierrokset lasketaan kuten ennen oli ykkös tasoitusryhmässä.
Juurikin olin tulossa muistuttamaan, että hcp huijauksia mielletään molempaan suuntaan ja varsinkin aloittelijat mieltävät huijaamisen enempi sellaisena, että oma hcp on selvästi pienempi kuin oma pelitaso. No siinähän OB juuri vahvisti, että näin asia on.
Ei se liian pieni hcp kai ketään oikeasti haittaa, omantunnon asioita lähinnä jos haluaa itseään huijata ja näyttää muiden silmiin joltain paremmaltakin pelaajalta.
Mutta se että hcp tuunataan tarkoituksella suuremmaksi ja tullaan tasoituskilpailuihin viemään palkinnot rehellisemmin pelaavilta, se ärsyttää ja kovasti. Samaa omantunnon asiaa, mutta mielestäni pahemmasta huijaamisesta siinä on kysymys.
Hienoa että löytyy järjestelmiä huijareiden löytämiseen. Ja huijareita riittää. En silti usko tuo riittää, sillä selityksiä löytyy. Jotkut väittävät että ovat vain niin hyviä kilpailijoita että pääsevät aina palkinnoille jne. Järeitä keinoja ei oteta seuroissa käyttöön.
Sitten on nämä joukkuekisoissa huijaavat. Toistuvat ylivoimaiset voitot eivät vaikuta mitenkään tasoitukseen ja on helppo pitää tasoitus 10-15 pykälää pielessä. Jotkut ovat kiertäneet kisoja ympäri suomen ja keränneet palkintoja vuodesta toiseen.
Tämä. Meillä on paljon pelaajia, jotka osallistuvat vain scramble-kisoihin ollen aina top5 joukossa. Tasoituskortteja jättävät vain muutaman vuodessa, nekin yleensä huonoista kierroksista. Yksi jopa kehui kisan jälkeen (voittaneessa joukkueessa), että hän ei tasoituskierroksista piittaa, kunhan muutaman kortin jättää vuosittain. Ja peli on jotain ihan muuta kuin hcp 25 antaa olettaa.
Kaikista yrityskilpailuista ei lähetä tuloskorttia eteenpäin, kuten tehtii ennen aina. Kilpailuissa oli vielä joku cb, jos oli tulostaso tai olosuhteet haastavat.
Golf gamebook on tältä osin ongelmallisempi, syytä en tiedä. Onko pelinluonnissa, jokin asetus vakiona, ettei lähetetä tuloksia.
(Tarkoitan sitä työkalua noin 400-700 e lisenssiohjelmaa, jolla rakennetaan isompia kilpailuita.)
Kilpailu järjestetään asian mukaisesti. Ainut poikkeussääntö on yleensä, että 9 lyönnin jälkeen pallotaskuun.
Tämä ei vaikuta pistelaskuihin.
Tasoituksen tarkoituksellisen huonontamisen mahdollisuuksia voisi vaikeuttaa esim. siten, että tasoitus ei olisikaan automaattisesti tasoituslaskennan antama 8 parhaan keskiarvo 20 viimeisestä tasoituskierroksesta vaan sitä verrattaisiin 20 viimeisen tasoituskierroksen tai kaikkien viimeisen 12 kk ajalta olevien tasoituskierrosten (kumpi kattaa pidemmän ajan) 4. tai 5. parhaaseen tasoitustulokseen ja tasoituksena käytettääsiin näistä pienempää.
Tasoituskierrokset jotka eivät ole kisakierroksia voivat antaa ymmärrettävästi huonompia tuloksia kisakierroksiin nähden ilman huijaustarkoitustakin sillä paljon useammin ennen kisakierroksia käydään rangella ja otetataan chippi- ja puttituntumaa ja kisassa pelattanee yleensä enemmän varman päälle.
Tasoitukselliset kilpailut on luonteeltaan arvontoja, joten niissä ei arvokkaat palkinnot ole järkeviä.
Kaikenlainen huijaaminen on yleistynyt ja kaiken lisäksi monen mielestä se on pikku juttu, josta ei kannata välittää. Tasoitushuijausten lisäksi varsinkin pallon paikan parantaminen on todella yleistä. Esin nostetaan pallo muka tarkistusta varten ja laitetaan paremmalle makuulle takaisin, siirretään pallo pois kolosta tai lyöntijäljestä, kun sääntö omasta mielestä niin sallii, taivutetaan oksia vartalon taakse, jotta päästään paremmin lyömään, tallataan ruohoa pallon ympäriltä jne. Yleisintä huijaaminen on viikkokisoissa, kun samanhenkiset pelaajat soveltavat sääntöjä keskenään. Jopa annettuja lyöntejä olen päässyt todistamaan, kun eräs kaksikko pelasi viikkokisaa.
Kaikista kierroksista tulisi jättää kortti. Tällöin ei syntyisi polemiikkia mistään huijauksesta. Itse jätin tällä kaudella 37 korttia (valtakunnallisesti aktiivisimman 3% joukossa). Parhaan ja huonon tuloksen välinen ero oli yli 20 lyöntiä. Alkukaudesta tasoitus nousi kovinkin, mutta alkoi sitten kauden edetessä taasen laskea päätyen aika lailla samaan mitä edelliskaudella.
Heh, ja sitten viimeisellä griinillä otetaan kuusi puttia, ettei vaan tulisi tasoitusta alentavaa kierrosta. Nähty on, monesti.
Hieno homma, että tasoitushuijareita yritetään jotenkin edes saada kiinni. Mites tämä järjestelmä saataisiin joukkuekisojen tasoitushuijareitten käräyttämiseen? Eräs parivaljakko *kommenttia moderoitu* voittivat viime vuonna sekä OnGolf Tourin että WAGC kisojen matkapalkinnot räikeillä voittotuloksilla ja tänä vuonna olivat taas marssimassa molempien ”tourien” finaaliin putsaamaan palkintopöytiä, mutta kumman syystä eivät ainakaan ilmestyneet toiseen finaaliin. Ehkäpä somessa ja kisojen gamebookeissa vallinnut keskustelu näistä huijareista aiheuttivat vetäytymisen finaalista.
Voisiko miettiä jospa kisaan osallistuessa kaikki 8 tasoitukseen vaikuttavaa kierrosta eivät saisi olla 1 vuotta vanhempia?
On kyllä kurjaa kun joukossa on ns huijareita. Ja joukossa tosiaan sellaisia, jotka pelaavat vain esim scramblejä aivan väärällä tasoituksella.
Itsellekin on mukavampaa pelata kun tietää, että oma tasoitus on suurinpiirtein kohdillaan.
Jos tämä on iso ongelma, niin normi tasoituksen rinnalle jonkinlainen kilpailutasoitus jossa painotetaan kilpailuissa pelattuja kierroksia ja näistä tasoituksista parempi huomioitaisiin. Toinen vaihtoehto on, että järjestäjät voisivat vain laittaa kisoihin jonkinlaisia pykäliä kuinka usein yksittäinen pelaaja voi voittaa pääpalkinnon. Tai sitten palkinnot vain niin pieniksi, että sosiaalinen haitta on suurempi kuin taloudellinen hyöty.
Murheellista on myös, että järjestelmä antaa mahdollisuuden esim. mscorecardin tuloskortin täytön kotisohvalla, vaikka ei olisi kentällä käynytkään. Joten tasoituskierros maaten ja seuraavana päivänä isoja palkintoja pokkaamaan.
Valitettavasti huijareita riittää tähänkin lajiin. ”Liian hyvät” palkinnot houkuttelevat, joten tasoituksellisissa kisoisssa olisi parasta, että palkinnot arvotaan osallistujien kesken. Silloin jäisi turhat mutinat händärihuijareista pois. Huono puoli olisi tietysti se, että kilpailussa panoksena olisi ”vain” maine ja kunnia.
Oma peli on tulokseltaan sen verran aaltoilevaa, että välillä tulee hyviä tuloksia kilpailuissakin. Jätän kortin lähes kaikista kierroksistani, kun fleetissä on mukana joku muukin. Periaatteessa tasoitukseni on kunnossa siis, mutta silti voi kilpailussakin tulla hyvä kierros. Useimmiten kuitenkin tulos on alle 36 bogeypistettä.
Arvontapalkinnot on paras ratkaisu ja poistaa suurimmaksi osaksi tarpeen huijata. Takavuosina arvontapalkintoja oli enemmän ja olen osallistunut kinkkukisaan, jossa oli pelkästään arvontapalkintoja. Voisihan parhaat pisteet pelanneelle antaa esim logo pallon, mutta kaikki vähänkin arvokkaampi aina arvalla.
Arvonta voisi olla myös hiukan painotettu. Ihan vain hatusta vedettynä, vaikka että voittajalla olisi 10% parempi todennäköisyys saada palkinto kuin kakkosella, 20% parempi kuin keskikastin pelaajalla ja 40% parempi kuin viimeisellä.
Sitten arvotaan palkonnot alkaen pääpalkinnosta ja todennäköisyydet muuttuvat automaattisesti kun pelaajat saavat palkintoja.
Näin säilyisi edelleen tunne, että omalla suorituksella on merkitystä, mutta suurin into huijauksiin varmaan poistuisi.
Paperisten tuloskorttien aikana piti saada allekirjoitus peliryhmän jäseneltä tuloskorttiin.
Nykyään esim. Gamebookilla voi laittaa kenet vain merkitsijäksi. Peliryhmän jäsenen tai ’Hentun Liisan’.
Ei luulisi, että olisi kovinkaan vaikea tehdä sovelluksiin hyväksymismekanismia, jossa merkitsijäksi valitun henkilön tulisi hyväksyä tulos.
Näinköhän nykyisen GDPR:n aikana saa edes tietoa siitä, mitkä ja kenen tulokset olen hyväksynyt? Voinko perua hyväksynnän, mikäli olen merkitty merkitsijäksi tietämättäni?
Tämä on tärkeä aihe, hienoa että asia nostetaan esille.
Olisi kiva kuulla tästä teemasta jatkoartikkeli, miten Golfliitto tukee jäsenseurojen toimintaa? Saadaanko mukaan kommentteja Suomen suurimpien golfyhteisöjen kilpailutoimikuntien edustajilta?