Arboretumin kenttä on haasteellinen sekä pelin että kunnon kannalta.
Sloveniasta saattaa ajatella helposti, että se on Jugoslavian rauniolle syntynyt kommunismista irti pyristelevä kehitysmaa. Miten väärässä tällainen ajattelu onkaan. Uudenmaan läänin kokoinen, kahden miljoonan asukkaan Slovenia on EU:n jäsen, jossa historia ja nykyaika kohtaavat. Maan infrastruktuuri on laitettu kuntoon, matka taittuu hyväkuntoisilla moottoriteillä nopeasti ja tästä johtuen kaikki tuntuu olevan lähellä. Pääkaupungista Ljubljanasta päräyttää parissa tunnissa mihin tahansa maan rajojen sisäpuolella, joten golfaaja voi valita tukikohtansa vapaasti.
Pienten kylien vilistäessä moottoritien reunoilla tuntuu siltä, että maassa on enemmän kirkkoja kuin taloja. Joka kylässä kirkko on keskeisellä paikalla, yleensä korkeimmalla kohdalla.
Slovenia on hyvin urheilullinen maa, jossa uskomattoman kaunis luonto hyödynnetään. Pienemmissä kaupungeissa kaikki tuntuvat pyöräilevän, lenkkeilevän, soutavan tai melovan. Alppi- ja hiihtolajien tähdet ovat suomalaisille tuttuja, mutta maailman huipulla tai sen tuntumassa ollaan myös koripallossa, jääkiekossa ja jalkapallossa.
Mäkiset kentät vaativat hyvää kuntoa
Golf on Sloveniassa nuori laji, mutta viime vuosina siihen on panostettu rakentamalla uusia kenttiä, joita on yhdeksän ja puolet niistä on 9-reikäisiä. Pelaajia on maan golfliiton mukaan noin 4000, Euroopan tasolle ei ole tullut noussut huippupelaajia.
Slovenian pinta-alasta noin 60 prosenttia on metsää ja maa on vuoristoinen, vaikka paikallisten mielestä suurin osa vuorista on mäkiä. Suomalaisen silmään ne näyttävät kuitenkin vuorilta.
Slovenia jakautuu ilmastollisesti kahteen osaan. Maan keski- ja pohjoisosissa on hyvin skandinaavinen ilmasto, talvella tulee kunnolla lunta ja on pakkasta. Tällöin pelikausikin rajoittuu maaliskuusta lokakuuhun. Adrianmereen rajoittuvalla, vajaan 50 kilometrin alueella on puolestaan Välimerellinen ilmasto ja siellä voi pelata ympäri vuoden. Joulu-tammikuussa lämpötila putoaa sielläkin hieman alle 10 asteen.
Luonnonsuojelu on myös vahvasti esillä ja tämä näkyy myös kentillä, joiden rakentamiseen ei ole käytetty maansiirtokoneita. Erikoisuutena on mm. vesiesteen punainen paalu, jonka yläosa on maalattu vihreäksi. Tämä tarkoittaa, että kyseessä on suojelukohde eikä palloa saa pelata, vaikka se olisi pelattavissa.
Väylät kulkevat luonnon muokkaamassa upeassa maisemassa eikä niitä ole lähdetty maansiirtokoneilla muokkaamaan. Korkeuserot ovat suuria ja väylillä on vähän tasaisia paikkoja. Tiiauspaikalla iskee helposti epätoivo: mihin avaus pitäisi lyödä, että jatko olisi helpompaa. Kun kentän on kiertänyt kerran, alkaa kokonaiskuva hahmottua.
Luonnonmukaisuus tekee kentistä myös uskomattoman kauniita. Väylä toisensa jälkeen tarjoaa huikeat näkymät taustalla häämöttävään vuoristoon. Vaikeasta maastosta huolimatta kentät ovat hyväkuntoisia helteisenkin kesän jälkeen. Vuorten rinteiltä vesi valuu sateen sattuessa helposti alas, mutta pohjatyöt on tehty hyvin eikä vesi lillu väylillä.
Suuret korkeuserot aiheuttavat myös sen, että kenttien kiertäminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Ensimmäinen kierros kannattaa kiertää autolla, että pystyy arvioimaan, kestääkö kunto kävelemisen. Paikalliset pelaavat pääsääntöisesti kävellen.
Sisämaan kentät
Slovenian sisäosissa on kolme mainiota kenttää: Bled, Arboretum ja Otocec. Maan luoteiskulmassa sijaitsevaan Blediin on Ljubljanan lentokentältä reilun puolen tunnin ajomatka.
Slovenialaiset kutsuvat pieniä kaupunkejaan kyliksi ja sellaiselta Bled turistikauden ulkopuolella vaikuttaakin. Pienen järven ympärille kietoutunut kaupunki on ulkoilijoiden pyhiinvaelluspaikka ja siellä on viikonloppuisinkin paljon saksalaisia, itävaltalaisia ja italialaisia turisteja.
Bledin kenttä on aivan keskustan tuntumassa ja se on Slovenian kentistä tunnetuin. Viikonloppuisin on jopa pientä ruuhkaa, kun turistit valloittavat kentän 27 reikää. Klassinen puistokenttä on Slovenian vanhin, se on perustettu jo vuonna 1937. Puitteet ovat kunnossa: hyvät harjoitusalueet, komea alppityylinen klubitalo ja hyvä proshop. Ja maisemat ovat uskomattomat.
Ljubljanasta reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Arboretum ja hiihtolajeista tutun Novo Meston lähellä sijaitseva Otocec tarjoavat todellisia haasteita sekä pelillisesti että fyysisesti.
Väylät ovat kapeita ja niitä reunustaa jykevä mäntymetsä. Korkeuserot ovat suuria ja monilla väylillä on syvä notkelma ennen viheriötä. Sadasta metristä pääsee vielä lyömään viheriölle suunnilleen samalta tasolta, mutta 50 metrinen chippi lähtee reiluun ylämäkeen.
Molemmilla kentillä väylän reunat on putsattu hyvin, mutta metsien miehet joutuvat yleensä turvautumaan välilyöntiin.
Arboretumissa viheriöt ovat pieniä ja lähestymiset ahtaita. Otocecissa viheriöt ovat suurempia, mutta niillä on paljon piilokallistuksia. Ne on myös bunkkeroitu tehokkaasti. Otocecia pidetään yleisesti Slovenian vaikeimpana kenttänä ja siellä on kaikilla väylillä viisi tiiauspaikkaa.
Maasto on molemmilla kentillä sellainen, että ainakin ensimmäinen kierros on hyvä pelata autolla. Kun pulssi on 180, ei ajatuskaan tahdo kulkea pallolle tultaessa.
Adrianmeren tunnelmaa
Adrianmeren rannalla ilmasto muuttuu täydellisesti. Leppoisa merituuli hivelee ihoa ja näkymä silmää. Ei uskoisi, että ollaan edelleen samassa maassa. Alueen kiinnekohta on Portorozin turistikaupunki, ja lähistöllä on useita pieniä, historiallisia kyliä. Niistä tunnetuin on Piran, johon on vajaan 10 minuutin bussimatka.
Portoroz on hyvä tukikohta golflomalle sekä sään, lyhyiden matkojen että uskomattoman hyvän ruoan ansiosta. Vaikka lähistöllä ei ole kuin yksi slovenialainen golfkenttä, yhdeksän reiän Lipica, sieltä on ainoastaan puolen tunnin ajomatkan puitteissa mahdollisuus pelata kolmessa maassa eli Sloveniassa, Italiassa ja Kroatiassa.
Lipican kylä on tunnettu valkoisista hevosistaan, jotka ovat nousseet maailmankuuluiksi Wienin ratsastuskoulun myötä. Hevostallit ja golfkenttä ovat valtion hallinnassa ja kenttää kehitetään hevosjalostuksen ehdoilla. Tästä huolimatta Lipica on kiva pelata ja tilaa on sisämaan kenttiin verrattuna enemmän.
Luonnonsuojelun vuoksi raffit ovat pitkälti luonnontilassa. Kenttää ympäröi matala kivimuuri, joka pelastaa slaissaajan monta kertaa. Lipica tarjoaa klubipelaajalle mukavasti haasteita, viheriöt ovat isoja ja pitäviä, mutta samalla myös erittäin nopeita.
Ja talleilla järjestetään ratsastusnäytöksiä 2-3 kertaa viikossa sesongista riippuen, joten ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.
Aivan Lipican kentän tuntumassa, mutta Italian puolella, on Triesten 18-reikäinen golfkenttä. Ahnas pelaaja voi saman päivän aikana pelata sekä Triesten että Lipican, tällaisia 27 reiän paketteja on tarjolla.
Triesten kentän ensimmäiset 9 reikää rakennettiin II maailmansodan jälkeen brittiläisille joukoille ja se laajennettiin myöhemmin 18-reikäiseksi. Noin 350 metrin korkeudessa sijaitseva kenttä on miellyttävä, tilaa on reilusti ja monilla väylillä on dogleg, joten avausten sijoittelun kanssa kannattaa olla tarkkana. Kentällä on paljon golfautoja, mutta se on myös erittäin miellyttävä kävellen, siirtymät ovat lyhyitä ja väylät pääsääntöisesti tasamaalla.
Heti Kroatian rajan takana on Kempinski Golf Adriatic, championship-tason 18-reikäinen kenttä, joka on luksusluokan hotellin yhteydessä. Kempinski on paljolti samantyyppinen kuin Triestekin, mutta sen rakentamisessa on tehty pieniä virheitä ja kovien sateiden myötä muutamien väylien pelikunto vaihtelee ja sen vuoksi se jäi myös testaamatta.
Kaikilla Slovenian kentillä greenfee vaihteli pelipäivästä riippuen 40-50 euron välillä. Trieste oli hieman kalliimpi, arkisin 52 ja viikonloppuisin 62 euroa. Olut maksoi klubeilla noin kolme euroa ja hyvää ruokaa sai kympillä. Varsinainen ruokailu kannattaa kuitenkin jättää asuinkaupunkiin. Maan keski- ja pohjoisosissa noudatetaan saksalais-itävaltalaista ruokakulttuuria, lihaa ja perunaa on tarjolla eri muodoissa. Adrianmeren rannalla tarjonta keskittyy kalaan ja äyriäisiin sekä Italian läheisyydestä johtuen pastaan, risottoihin ja pitsoihin.
Golfin ohessa Slovenialla on tarjota historiallisia pieniä kaupunkeja, erilaisia kylpyläpalveluja ja lähes joka kylässä on myös kasino, jotka tulvivat italialaisia turisteja. Portorozin, Bledin ja Mariborin kasinot ovat täyden palvelun taloja, pienemmissä keskitytään konepelaamiseen.
Teksti Jari Jokinen / Kuvat Jari Jokinen ja kentät
