Rae Golf voi hyvin olla Tallinnan ja kenties koko Viron heikoimmin tunnettu golfkenttä, ainakin mitä tulee suomalaisiin. Se tunnettiin pitkään nimellä Suuresta ja ennen nykyistä muotoa käytössä oli myös X Rae -nimi.
Vaikka nimi on matkan varrella vaihtunut, on kyse samasta, Pekka Sivulan suunnittelemasta kentästä. Viime vuosina Rae Golf on ottanut pitkiä harppauksia eteenpäin. Kiittäminen on virolaisliikemiehiä Kristo Tullusta ja Indrek Kuivallikia, jotka hankkivat kentän omistukseensa vuoden 2016 konkurssin jälkeen. Golfbisnes ei ole kaksikolle uusi toimiala, sillä he omistavat myös White Beach Golfin Pärnussa.
Omistajat ovat sijoittaneet Rae Golfiin tuntuvasti. Samalla se on nostanut suosiotaan etenkin paikallisten keskuudessa. Uusin askel on Track Man range, joka avautui kuluvalla kaudella. Se on Viron ensimmäinen. Pelkästä Track Man -järjestelmän asennuksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan uusiksi meni koko range, jossa on nyt useita kohdeviheriöitä ja mittaakin niin paljon, että pitkälyöntisetkin saavat pommittaa sielunsa kyllyydestä. Lyöntikatoksessa treenaaminen on mukavaa, kehittävää ja huomattavan koukuttavaa, kun näytöltä näkee heti oman lyöntinsä arvot. Lyöntipaikkojen takana on juoma- ja välipala-automaatteja, joista saa evästä herkästi venähtäviin treenihetkiin.
TrackMan range on Viron ensimmäinen ja sen myötä Rae Golfin kenttä löytyy pian myös Track Manin simulaattorista.
Rangen oikealla sivustalla on kattavat lähipelialueet ja klubitalon edustalta löytyy sekä putti- että chippiviheriö. Suurin panostus on kuitenkin uusi, kuusireikäinen harjoituskenttä, jonka suunnittelu on Lassi Pekka Tilanderin käsialaa. Kenttä, jossa on viisi par 3 -väylää ja yksi par-nelonen, avataan 26. heinäkuuta.
Toistaiseksi harjoituskentälle pääsevät pelaamaan vain greencard-kurssilaiset, joita Rae Golfissa näkyi tuikitavallisena keskiviikkona usean ryhmän verran. Kenttä on suunniteltu siten, että väylät voidaan avata lähes mistä vain, eli tiipaikkoja voidaan siirtää melkein minne tahansa. Viheriöillä on runsaasti muotoja eikä bunkkereiden määrässä tai koossa ole säästelty.
Kun kaikki uudistukset on otettu käyttöön, on Rae Golf todennäköisesti koko maan paras harjoituskeskus. Olosuhteet näkyvät myös suosiossa. Jäseniä on jo kuutisensataa, jotakuinkin sama määrä kuin Estonian Golf & Country Clubilla. Lisäksi niin sanottuja kandidaattijäseniä, eli ensimmäistä tai toista kautta pelaavia, on nelisensataa.
Raessa on panostettu etenkin omiin jäseniin ja pelioikeutettuihin. Matkaa Tallinnaan on vain 19 kilometriä, joten kenttä on huomattavan lähellä pääkaupungin keskustaa. Samalla markkinointi ulospäin, esimerkiksi Suomeen, on jäänyt vähäiseksi. Tämä on huomattu Raessa ja ensi kaudeksi suunnitteilla on nykyistä enemmän erilaisia play & stay -paketteja. Tällä hetkellä tarjolla on oikeastaan vain Raen ja White Beachin yhteispaketti. Kenttien välillä on matkaa lähes 150 kilometriä, joten paketti ei ole houkutteleva, ellei suunnittele muutenkin lomailevansa Tallinnan lisäksi Pärnussa.
Takaysi on ilmeikkäämpi ja haastavampi kuin etulenkki. Monin paikoin sekin on huomattavan tasainen.
Strategia on järkevä ja osittain olosuhteiden sanelema. Siinä, missä Viron kärkikentät keräävät palkintoja kansainvälisissä rankingeissa, on Raen kenttä suunniteltu perusharrastajan tarpeita varten. Kenttäsuunnittelun tai visuaalisuuden suhteen se ei yllä samalle tasolle kuin vaikkapa Pärnu Bay tai EGCC. Huono kenttä Rae Golf ei kuitenkaan ole.
Luonteeltaan kenttä on kaksijakoinen. Entisillä peltomailla kiertelevä etuysi on tasainen ja puistomainen. Sille istutettiin viitisen vuotta sitten lähes kaksisataa puuta, mutta tilaa on edelleen yllin kyllin. Esittelytekstissä mainittua links-henkeä ei sanottavammin ole, sillä maapohja, väylien muotoilu tai bunkkerointi eivät luo linksmäistä vaikutelmaa. Väylillä on mukavasti tilaa ja pallo pysyy useimmiten pelissä vähän huonommankin avauksen jälkeen.
Vaikeus syntyy etenkin vesiesteistä ja paikoitellen väylät ovat etenkin draivin oletetun alastulokohdan kohdilta varsin kapoisia. Kentän bunkkerointi on maltillista, eivätkä esteet ole erityisen syviä tai hankalia. Bunkkerointi voisi olla tiukempikin ja esteet saisivat näkyä paremmin tiipaikoille.
Etenkin viheriöiden kunto on erinomainen ja nopeus nopeahko mutta harrastajaystävällinen. Paikoitellen griineillä on muotoa mukavasti, muttei niitä erityisen vaikeina voi pitää.
Takalenkillä pujahdetaan harvaksi hakatun mäntymetsän siimekseen, ja maastossa on enemmän pinnanmuotoja. Ne on onnistuttu hyödyntämään hyvin. Vettä on edelleen, mutta lyönnin on oltava reilusti vino ennen kuin se tulee peliin. Poikkeuksen tekee kentän päätösreikä, jossa veteen on helppo lyödä, etenkin lipun ollessa edessä.
Lassi Pekka Tilanderin suunnitteleman kuusireikäisen harjoituskentän viheriöillä on runsaasti muotoja ja bunkkereissa kokoa.
Koko 18. griini on rakennettu uudestaan. Muotoilu on etenkin viheriön keskellä ja etulaidassa olevan ”kulhon” kohdalla varsin rohkeaa, mutta lipunpaikkana juuri tämä on kaikkein kiehtovin. Pitkäksi menneen lyönnin pelaaminen takaisin ”kulhoon” ei nimittäin ole ihan helppo juttu. Kaikkinensa päätösreiän griini reuna-alueineen ja bunkkereineen on kentän paras muistuttaen samalla siitä, että pienellä kasvojenkohotuksella olisi tehtävissä paljon hyvää muillakin griineillä.
Rae Golfissa parasta ovat hulppeat treenimahdollisuudet. Treeni-intoiselle golflomalaiselle se sopii hyvin kokopäiväkohteeksi. Kenttä on melko anteeksiantava ja sopii siksi erityisen hyvin harrastuksensa alkutaipaleella oleville golfareille. Kenttä on suhteellisen pitkä, keltaisilta reilut 5700 metriä, joten draiveria saa paukuttaa tiiltä usein ilman suurempaa riskiä. Kun tilaa on pääosin hyvin, kenttä suorastaan kutsuu siihen.
Lue seuraavaksi: EGCC:ssä rakennetaan uutta kenttää – myös Sea Course on trimmattu takavuosien loistoon
Tullus on pa, Indrekin rahat on kiinni kentässä.