Lykia Links sijatsee sivussa Belekin muista kentistä. Matka kuitenkin kannattaa.
Turkin Belek on suomalaisten suosikkikohteita. Selitys on ilmeinen: kohtuurahalla tarjolla on takuuvarmaa parempaa keskitasoa niin kentissä kuin hotelleissakin. Mutta on Belekin kenttätarjonnassa toivomisen varaakin. Varsin moni kentistä nimittäin on vähän kuin samasta muotista veistetty. Jokunen kaavasta sentään eroaa.
Belekin peruspaketti on rakennettu niin, että kaikki tai yhtä vaille kaikki kierrokset pelataan saman klubin kentällä tai kentillä. Monia mietityttää aiheellisesti kysymys siitä, että jos pakettiin kuuluu tai siihen voi sisällyttää kierroksen tai kaksi jollakin muulla kentällä, mikä kenttä kannattaisi valita?
Lykia Links eroaa Belekin muista kentistä linksmäisen luonteensa ansiosta.
Yksi hyvä vaihtoehto on Lykia Links. Omaan makuun se on itse asiassa vaihtoehdoista paras jo yksistään siksi, että kenttä eroaa niin paljon Belekin muusta tarjonnasta. On makuasia, minkä Belekin kentistä rankkaa parhaaksi. Ehkä Lykiä ei edes ykköseksi nouse, kärkikolmikkoon kuitenkin, mutta poikkeuksellisen mukava pelattava se on.
Viheriöillä on mukavasti muotoja.
Se on Belekin kentistä ainoa, joka sijaitsee selvästi muista sivussa. Ajomatkaa kertyy reilut parikymmentä minuuttia ja menopaluukyyti maksaa pari kymppiä.
Suurin ero Belekin muihin kenttiin se, että Lykia Links on nimensä mukaisesti hyvin lähellä linksiä. Tietenkään ruoho ei ole sitä samaa kuin Britteinsaarten kentillä, mutta kentän tyyli ja pelattavuus ovat hyvin lähellä ehtaa links-golfia. Eikä tätä nyt kannata ottaa links-golfin ylistyslauluna, siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että Lykia Links eroaa loistavalla tavalla Belekin alueen muista kentistä linksmäisen luonteensa ansiosta tarjoten vaihtelua ja hiton hauskan golfkokemuksen.
Lykia Links on Perry Dyen suunnittelema. Nimi Dye on golfarkkitehtuurista puhuttaessa kunnioitusta herättävä kirjainyhdistelmä. Perry ei ole kuuluisin ja arvostetuin Dye, vaan maailmankuulun Pete Dyen vanhin poika, joskin edesmennyt jo hänkin.
Kutosreiän takatiiltä reikä on todella paljon pidempi kuin keltaiselta tiiltä.
Vaikka ei ylläkään isänsä saavutuksiin, on Perry Dyen suunnittelupöydältä lähtenyt monta erinomaista golfkenttää. Lykia on yksi niistä ja 2008 avattu kenttä on kerännyt ison läjän erilaisia palkintoja.
Lykian parasta antia ovat viheriöalueet sekä kentän visuaalisuus etenkin lähestymislyöntien kohdalla. Itse puttipinnat, joilla on keskimäärin kokoa noin kuusisataa neliötä, ja niiden ympäristöt on muotoiltu taiten. Griineillä on reilusti muotoja eikä griinien reuna-alueiltakaan tasaista kohtaa helposti löydy. Lähipelilyönnit vaativat pohdintaa ja mielellään laajaa lyöntivalikoimaa, sillä peruschipillä Lykiassa pärjää vain satunnaisesti.
Puttaaminen on oma lukunsa. Vaikka griinit links-kentille tyypilliseen tapaan eivät ole salamannopeita, piisaa niillä haastetta, koska kallistuksia, ja koko lailla tuntuvasti myös greiniä, piisaa. Huonona puttipäivänä kolmiputtisia tulee takuulla.
Tiiltä kenttä on hallittava. Pitkälle draivaavat saavat usein sijoittaa pallonsa kapenevaan väylän kohtaan, mutta jos tyytyy vähän maltillisempaan lyöntipituuteen, tilaa on yleensä hyvin. Avaus on kuitenkin vasta maistuva alkupala, lähestymislyönnit ovat kuumana höyryävä pääruoka.
Griinille on syytä osua, ja jos tulosta mielii tehdä, mieluusti vielä lähelle lippua. Muuten edessä on suurella todennäköisyydellä katkera jälkiruoka, eli kalteva putti, kenties pieni harjanteen ylityskin. Lykiassa puttaajalta vaaditaan herkkiä käsiä ja hyvää griininlukutaitoa.
Takalenkillä monella väylällä on iso waste-alue. Ratkaisu nopeuttaa pelaamista ja antaa väylille ilmettä.
Links-kentällä kun ollaan, bunkkerit ovat hankalia. Varsinaisista pot-bunkkereista ei voida puhua, mutta syvistä ja etureunaltaan lähes poikkeuksetta jyrkkäpiirteisistä, inhottavan haastavista hiekkaesteistä kylläkin.
Bunkkerit ovat kentällä myös visuaalinen elementti. Hiekkarinteiden tukemisessa on käytetty ratapölkkyjä. Ne muodostavat komeita näkymiä lähestymislyönteihin ja antavat kentälle erityisen ilmeen. Bunkkereiden lisäksi hiekkaa on waste-alueilla etenkin kentän loppupään väylillä. Tämäkin ratkaisu on toimiva. Wastesta pallon löytää ja peliä pääsee jatkamaan.
Vettä kentällä on pelissä vain kahdella reiällä, seiskalla ja kasilla. Etenkin ensin mainitulla vesi on pelissä ja toimii hienosti. Links-puritaaneja saattaa lammen lisäksi kammoksuttaa sekin, että kentälle on jätetty muutama puu vaikuttamaan peliin. Nekin puoltavat paikkaansa ja toimivat hyvin.
Etulenkin mieleenpainuvimmat väylät ovat jo mainittu seiska sekä sitä edeltävä kuutonen, jossa avaus lyödään kapeasta laaksosta hiekkadyynien välissä. Väylän takatiiltä näkymä on upea! Takatiiltä pelaamista kannattaa kuitenkin miettiä kahteen kertaan. Se tarkoittaa Lykiassa yli 7000 metrin mittaa, joten avauspelissä on syytä olla riittävästi ruutia tai kenttä on pitkä kuin nälkävuosi.
Pallo on päätynyt griinibunkkeriin reiällä 17. Edessä on pitkä ja vaikea bunkkerilyönti ja kaksi puttia.
Takalenkillä on muutama hieno näkymä, mutta koko kentän mieleenpainuvin reikä on 17. Se pelattiin aluksi par-kolmosena, mutta nykyään 17 palvelee alkuperäistä pidempänä ja par-nelosena. Muutoksen seurauksena kentän par on 73. Avausta voi hyvin yrittää lyödä päälle, mutta viheriöalue on sen verran kinkkisesti muotoiltu, että edessä on eagle-puttia todennäköisemmin hyvin haastava lähipelilyönti. Järkevää draivaaminen ei ehkä ole, mutta vaikea houkutusta on vastustaa.
Kävi reiällä miten kävi, ensimmäinen ajatus on: tämä olisi kiva pelata uudestaan! Sama pätee koko kenttään, ja se on hyvän kentän merkki.
Pelasin Lykia Linksin 6 kertaa pari viikkoa sitten. Mikään väylä ei jäänyt mieleen. Kaikki samanlaisia.
Griinit olivat liian nopeat siihen nähden että tuuli todella kovaa. Pallo ei pysynyt griinillä. Tuuli vei sen ulos. Putin jälkeen piti juosta perässä että ehti merkata ennen kuin tuuli vei. Ei mitään järkeä.
Asuttiin myös siellä ja hotellikolossi oli kiinni ja asuttiin golfhotellin puolella. Ei ollut ruokailukaan saman tasoista kuin Belekin hotelleissa. Ei jatkoon.
Olen pelannut Lykian kuusi kertaa, viimeisin pari vuotta sitten. Ihana kenttä. Mielestäni paras Belekin kentistä, mutta ei välttämättä pelikavereideni mielestä. Tuloksenteko haastavaa, mutta mahdollista. Tuulisena päivänä aikamoinen monsteri. Mutta kaunis ja selkeä kenttä yhtä sokkoavausta lukuunottamatta….
ja kaikki tietävät Lykian kupeessa olevan hotellin surkean tason, sinne ei pidä mennä. Toki joku on kehunut sitäkin, koska niin halpa…
Kyllä Lykia on iso pettymys. Se, että se on erilainen muihin verrattuna, ei tee siitä hyvää. Vähän outo kirjoitus kaiken kaikkiaan.