Itävalta: Hieno myös golfmaana - Golfpiste.com

21.–28.6. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[19][33]
KilpailuaSuomalaista
Matkailu

Itävalta: Hieno myös golfmaana

Wilder Kaiserin upeat maisemat.

Wilder Kaiserin upeat maisemat.

Matkustimme rahtilaivalla Helsingistä Rostockiin. Meillä oli kulkuvälineenä oma auto, jolla ajoimme aluksi reilun sadan kilometrin päähän Fleesenseelle. Pelasimme siellä kolme päivää, minkä jälkeen matkamme jatkui kahdeksi pelipäiväksi Tšekin Karlovy Varyyn (jossa varmojen huhujen mukaan myös marsalkka Mannerheim on muinoin golfannut). Sieltä palasimme Saksaan ja pelasimme neljänä päivänä Bad Griesbach Golf Resortin eri kentillä.

Pelaamamme Saksan ja Tšekin kentät olivat ”ihan kivoja”, mutta mitään suuria elämyksiä emme niistä saaneet. Muutamat kentistä olivat niin mäkisiä ja joka suuntaan kallellaan, että niillä pelaaminen ei ollut edes mikään erityinen nautinto. Nyt halusimme kohti lämmintä etelää, mutta minne? Monien Internet-hakujen jälkeen päädyimme valitsemaan seuraavaksi matkakohteeksemme Itävallan eteläisimmän osavaltion Kärntenin, lähinnä koska siellä tarjottaviin golfpaketteihin sisältyy myös Italian ja Slovenian kenttiä. Niinpä päätimme lyödä monta kärpästä yhdellä iskulle ja ajoimme hyviä moottoriteitä pitkin lähelle Itävallan etelärajaa Veldeniin.

Golfland Kärnten

Kärntenin osavaltio mainostaa itseään näkyvästi ”golfmaana” (Golfland), jossa on tarjolla yhteensä 13 lähellä toisiaan sijaitsevaa kenttää, 10 itävaltalaista, kaksi italialaista (Grado ja Tarvisio) ja yksi slovenialainen (Bled). Alueen hotellit tarjoavat erilaisia golfpaketteja, joista jokainen voi valita mieleisensä. Me päädyimme hotelli Engstlerin tarjoamaan viikon pakettiin, johon sisältyi yöpymisten lisäksi puolihoito ja neljä kierrosta valitsemillamme golfmaan kentillä. Lisäksi lisäkierroksia sai alennettuun hintaan (-20 %), minkä tarjouksen vauhtiin päästyämme myös hyödynsimme.

”Järvihotelli” (Seehotel) Engstler on erikoistunut palvelemaan golfin pelaajia, ja samaan aikaan hotelli järjesti kolmatta kertaa viikon pituisen hyväntekeväisyysturnauksen naisille. Niinpä hotellissa ei tuolla viikolla tainnut olla ketään muita kuin himogolfareita. Hotelli sijaitsee upealla paikalla aivan Wörther-järven rannalla. Meitä suomalaisia ilahdutti suuresti kunnon rantasauna, josta pääsi pulahtamaan puhtaaseen ja vielä riittävän lämpimään järveen. Hotellissa oli lisäksi kaksi sisäsaunaa uima-altaineen. Puolihoitoon sisältyi joka ilta viiden (!) ruokalajin illallinen, joka tuntui välillä jopa liian suureelliselta. Paketin hinta oli 699 euroa hengeltä, mitä pidimme hotellin ja kenttien tasoon nähden aivan kohtuullisena. Hotellissa hallitaan myös asiakaspalvelu, sillä toisen meistä (Jukan) syntymäpäivänä aamiaispöytään kannettiin kuohuviinit, kakkupalat kynttilällä ja pikku lahja.

Golfmaan kenttien normaalit greenfeet vaihtelivat 39 eurosta 75 euroon. Hotellin isäntää jututettuamme päädyimme pelaamaan hintahaarukan yläpään kentillä, joten kovin halpaa ei Kärntenissä pelaaminen ilman erikoispakettia ole. Kentät sijaitsevat 7-83 kilometrin päässä Veldenistä lukuun ottamatta Gradoa, jonne on matkaa melkein 200 kilometriä. Koska pääosa matkoista on moottoritietä, sujuvat ne varsin nopeasti. Kustannuksia tosin lisäävät tieverotarrat eli vinjetit (vignette), jotka ovat pakollisia Itävallan, Slovenian ja Tšekin moottoriteillä. Itävallassa halvin 10 päivän vinjetti maksoi 15 euroa ja Sloveniassa 7 päivän vinjetti 8 euroa. Lisäkustannuksista huolimatta vinjetit on syytä hankkia, koska muilla kuin moottoriteillä ajaminen on pitkillä vuorten välissä kulkevilla siirtymillä vähintäänkin hankalaa ellei suorastaan mahdotonta. Tarroja myös syynättiin pariin kertaan, joten ilman niitä ajava voi joutua pulittamaan sakkoina moninkertaisen summan.

Pelasimme Kärntenin kentistä Velden-Köstenbergin, Moosburg-Pörtschachin ja Schloss Finkensteinin. Vaikka kaikki kolme kenttää sijaitsevat 600-700 metriä meren pinnasta, ne ovat profiililtaan erilaisia. Velden-Köstenberg on vuoristokenttä melkoisen jyrkkine ylä- ja alamäkineen. Muutamaa lähes pelikelvotonta väylää lukuun ottamatta se on kuitenkin selvästi mukavampi kuin Bad Griesbachin samankaltaiset kentät. Tällaisilla kentillä klubipelaajalle aiheuttaa lisähaastetta se, että tiiauspaikkoja lukuun ottamatta ei juuri koskaan pääse lyömään tasamaalta vaan aina johonkin suuntaan kallellaan.

Moosburg-Pörtschach on hyvä puistokenttä, jonka muutamaa väylää on hankaloitettu jättämällä niiden keskelle puu. Niinpä tavanomainen suora ja pitkä avaus ei välttämättä olekaan strategisesti paras valinta, koska pallo saattaa kopsahtaa ikävästi puuhun tai joutua sen katveeseen. Lisäksi raffit olivat ainakin meidän pelatessamme tiheitä ja jäykkiä, joten niitä olisi kannattanut välttää.

Golfmaan suosikkikentäksemme osoittautui Schloss Finkenstein, jonka sitten pelasimmekin kahteen kertaan. Kenttä on hyvin pelattava ja avara leveine väylineen, joita on vaikeutettu todennäköisiin pallon putoamispaikkoihin sijoitetuilla hiekkaesteillä. Yhteistä vesiestettä kiertävät väylät 16-18 muodostavat vaativan mutta samalla onnistumisesta palkitsevan päätöksen kierrokselle. Viheriöt ovat salakavalasti kallistettuja, joten linjojen tarkka lukeminen on vielä tärkeämpää kuin yleensä. Totesimmekin kokemuksesta, että birdie on helpompi tehdä chippaamalla kuin puttaamalla.

Olimme päättäneet käydä pelaamassa Kroatiassa ja Italiassa, joten vietimme siellä pari päivää, minkä jälkeen palasimme pohjoista kohti. Kärntenistä saamiemme hyvien kokemusten jälkeen halusimme pelata Itävallassa vielä lisää, joten ajoimme Tiroliin, jota meille saksalainen pariskunta oli suositellut yhteisellä golfkierroksellamme.Schloss Finkenstein -kentän 18. viheriö.

Wilder Kaiser, Tiroli

Tirolin osavaltion runsaasta golftarjonnasta valitsimme kohteeksemme Golfclub Wilder Kaiserin lähinnä sen hyvän sijainnin ja edullisten golfpakettien perusteella. Kenttä on saanut nimensä 2344 metriä korkeasta Wilder Kaiser –vuoresta, joka seistä jököttää aivan kentän vieressä. Näkymät ovat muutenkin todella upeat, sillä Wilder Kaiserin lisäksi kenttä on joka puolelta parin kilometrin korkuisten vuorten ympäröimä. Itse kentän korkeus meren pinnasta on reilut 800 metriä.

Asuimme Lanzenhofissa, joka on pikemminkin majatalo (Gasthof) kuin hotelli: huoneet ovat suhteellisen vaatimattomia ja ravintola sijaitsee erillisessä rakennuksessa. Myös Lanzenhofissa meillä oli puolihoito, mikä näyttääkin olevan Keski-Euroopan golfpaketeissa lähes standardi, varmaankin kovasta kilpailusta johtuen. Golfpaketin hinta oli 325 euroa hengeltä, mitä pidimme todella edullisena, sillä siihen sisältyi neljän yön majoitus (5.-9.10.), neljä aamiaista ja illallista, rajoittamaton pelioikeus Wilder Kaiser –kentällä, ilmaiset rangepallot sekä eväspaketti jokaiselle pelipäivälle. Illallinen oli nyt paremmin mitoitettu kuin hotelli Engstlerissä, kun siihen kuului vain kolme ruokalajia. Miinuksena on mainittava, että pääruokien vaihtoehdot olivat kovin yksipuolisia: pelkkiä liharuokia (joista osalla oli paikallinen ja meille täysin tuntematon nimi). Kaikki annokset kuitenkin söimme viimeistä murua myöten, vaikka kala- tai kasvisruokaa välillä kaipasimmekin.

Wilder Kaiserissa on kolme yhdeksän väylän kenttää, joita voi pelata erilaisilla yhdistelmillä. Pelasimme tasapuolisesti kaikkia kenttiä, yhtenä päivänä ne kaikki kolme putkeen. Kentät olivat sopivasti vaihtelevia ja erinomaisessa kunnossa. Ne ovat profiililtaan avaria puistokenttiä, ilman suuria korkeuseroja. Väylille on saatu vaikeutta muutamalla hankalasti sijoitetulla vesiesteellä ja salakavalalla bunkkerilla. Normaali 18 väylän greenfee on 69 euroa, joten golfpaketin rajoittamaton pelioikeus on erinomainen keino pelata paljon ja halvalla. Myös ilmaiset rangepallot osoittautuivat eduksi, joka kannatti hyödyntää.

Yleisestikin meistä vaikutti siltä, että Keski-Euroopan kentillä rangella käynti ei ole niin halpaa huvia kuin Suomessa: esimerkiksi Wilder Kaiserilla pelkkä range maksaa 10 euroa ja yksi 39 pallon satsi rangepalloja 2 euroa. Monilla kentillä oli range lisäksi sijoitettu hankalaan paikkaan, ja tarjolla oli vain mattoja ja rupuisia palloja. Hinta ja laatu eivät myöskään kohtaa vuokrakärryissä, ja laskeskelimmekin, että mukanamme kulkeneet omat kärryt hankkivat tällä reissulla jo puolet hinnastaan takaisin.

Tirolissa on tarjolla kymmeniä eritasoisia majoitusvaihtoehtoja ja golfpaketteja. Me halusimme pitkän reissaamisen jälkeen pelata vaihteeksi koko ajan samalla kentällä, mutta toinen vaihtoehto olisi pelata ns. golfpassilla (Alpin pass) kaikilla Tirolin ja sen lähialueiden 39 kentällä. Seuraavalla kerralla, joka varmasti tulee, otammekin täyden ilon irti koko golfpassin tarjonnasta.

Ellei halua ajaa omalla autolla Tiroliin, on sinne helppo matkustaa vaikkapa lentämällä Müncheniin ja vuokraamalla sieltä auto. Tällöin ajoaikaa esimerkiksi Wilder Kaiserin alueellle jää vain reilu tunti. Innsbruck ja Salzburg ovat vielä lähempänä, noin 80 kilometrin päässä.

Lopuksi

Itävallassa on kaikkiaan noin 150 golfkenttää, joten ehdimme matkamme aikana pelata niistä vain pienen murto-osan. Mieleenpainuvinta olivat upeat, postikorttimaiset vuorimaisemat, joita ei Suomessa näe. Vielä lokakuun alkupuolella sää oli mitä mainioin golfin peluulle, ja Wilder Kaiserilla pelatessamme suorastaan kesäinen: joka päivä aurinkoista ja 22-24 astetta lämmintä. Upeaa säätä ihmetellessämme meille kerrottiin sen olevan siellä aivan normaalia, joskin jo elokuussa saattaa toisaalta sataa lunta – onneksi vain vuorille eikä golfkentälle.

Pelaajia oli kentillä paljon, joten Itävallassa huippusesonki näyttää jatkuvan pitkälle lokakuuhun. Saimme kuitenkin aina (ehkä varaamiemme golfpakettien ansiosta) peliajat aina pyytämässämme haarukassa. Vaikka pelaajia oli eniten Wilder Kaiserilla, veti kenttä erinomaisesti kolmen 9-väyläisensä ansiosta.

Vaikka jotkut pelaamistamme kentistä olivat varsin mäkisiä, pystyimme pelaamaan ne aivan hyvin kävellen. Niin näytti tekevän suurin osa muistakin golfareista, joten takaa päälle puskevista autoista ei ollut riesaa. Pesupaikat olivat joka kentällä todella monipuoliset: käytettävissä oli paineilmapuhaltimia, kenkäharjoja, sähkökärryn pesureita ja erilaisia mailanpesuvälineitä joka tarpeeseen. Ellei muussa, niin tässä Suomen kentät voisivat ottaa mallia Keski-Euroopasta.

Teksti ja kuvat Anne ja Jukka Paakki

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje