Miesten ja naisten maajoukkueiden pitkä osallistumissarja golfin MM-turnauksissa päättyi, kun Suomi ei päässyt Singaporessa pelattaviin kisoihin.
Suomen miesten ja naisten maajoukkueita ei nähdä lokakuun alkupuolella Singaporessa käytävissä amatöörien MM-joukkuekilpailuissa. Miesten Eisenhower Trophyssä sekä naisten Espirito Santo Trophyssa on paikka 36 maalle, eikä Suomea mahtunut mukaan kumpaankaan kisaan.
Paikat jaettiin kahden kriteerin perusteella: edellisten eli vuoden 2023 MM-kisojen kymmenen parasta maata saivat automaattisesti joukkuepaikan ja loput paikat jaettiin amatöörien maailmanrankingin perusteella kunkin maan kahden parhaan pelaajan sijoituksen mukaan. Lisäksi Singapore pääsi mukaan isäntämaana.
Suomen miehiltä olisi voinut kesän arvoturnausten perusteella odottaa hyvää panosta MM-kisoissa. Joukkue otti heinäkuussa parhaan EM-sijoituksensa vuoden 2018 voittoisan turnauksen jälkeen yltämällä Irlannissa kuudenneksi. Lisäksi Sakke Siltala saavutti Ruotsin henkilökohtaisissa EM-kisoissa pronssia ja Veikka Viskari venyi kesäkuussa The Amateur Championshipin välieriin.
Siltala on tällä hetkellä amatöörien WAGR-listalla sijalla 121, ja Niilo Mäki-Petäjä toiseksi parhaana suomalaisena sijalla 288. June Weckman on naisten listalla 415:s ja Henni Mustonen 477:s.
Sinivalkoiset värit uupuvat ensimmäisen kerran miesten kilpailun osallistujaluettelosta sitten vuoden 1984 Hongkongin MM-joukkueturnauksen. Naiset pelasivat yhtäjaksoisesti 15 turnausta vuosina 1994−2023.
Suomi ei ole aiemmin joutunut jäämään MM-kisoista ulos urheilullisten kriteereiden perusteella. MM-turnausten ensimmäisinä vuosikymmeninä poisjääntejä oli useitakin, mutta nämä johtuivat siitä, ettei Suomen Golfliitto lähettänyt joukkueita kilpailuihin. Naiset debytoivat MM-viheriöillä Sveitsissä vuonna 1982. Miesten joukkue osallistui kaikkien aikojen ensimmäisiin MM-kisoihin St Andrewsin Old Coursella Skotlannissa vuonna 1958.
Naisten maajoukkue sijoittui edellisissä MM-kilpailuissa Abu Dhabissa 25:nneksi kolmikolla Katri Bakker, Henni Mustonen ja Emilia Väistö. Elias Haaviston, Markus Luoman ja Jesse Saareksen muodostama miesten joukkue jakoi 31. sijan.
Miesten paras sijoitus on peräisin vuoden 1998 kisoista Chilestä, jossa tuli viides tila. Miehet ylsivät kolmessa peräkkäisessä turnauksessa top 10:een vuosina 1996–2000. Suomen ainoa MM-mitali on vuodelta 2012, jolloin naisten joukkue jakoi pronssin Australian kanssa Turkin kisoissa.
Lue seuraavaksi: Suomi venyi parhaimpaansa naisten MM-kisojen päätöspäivänä
Kävi kuin Suomen keihäänheitolle!
Nyt on aika herätä. Golf on kasvattanut harrastajien määrää ilahduttavasti. Tästä kiitos seurojen ja golfyhtiöiden hyvän työn paikallisella tasolla. Klubikisatkin vetävät hyvin porukkaa. Harrastelijagolf voi siis hyvin.
Golf urheilulajina on kääntynyt laskusuuntaan. Meillä on nyt Sami, Oliver ja Tapsa. He ovat nousseet huipulle omalla työllä ei liiton huippu-urheiluputkesta.
Onko Liitto vain seuroja varten vai onko tavoitteena nostaa suomalaisten kilpagolffareiden tasoa lähemmäksi esimerkiksi muita Pohjoismaita?
Eiköhän Sami ja Oliver ole olleet liiton valmennus kuvioissa mukana junnuvuosista lähtien.
Totta. Saiko Oliver ja Sami hyvän tuen kun he siirtyivät kansainvälisille kentille?
Hyvä juttu.
https://golfpiste.com/henkilot/sami-valimaki-talentista-tahdeksi/
”Klubikisatkin vetävät hyvin porukkaa. Harrastelijagolf voi siis hyvin.”
Ongelmana on vaan se, että tuolla ei ole hcp-scramble-sarjaa, siinä meillä voisi olla sanamme sanottavana!
Harrastelijagolf voi hyvin. Harrastelijoiden kasvava määrä auttaa klubeja ja yhtiöitä selviämään taloudesta Kilpagolf on jotain muuta.
Joku sanoi aikanaan: Kun kierrät kotikentän keskiarvolla -5, voit harkita ammattilaisen uraa ja aloittaa systemaattisen harjoittelun.
PS. HCP sarjat tuovat kilpailemisen lähelle kaikkia harrastajia
Harrastus ja kilpagolf ovat kaksi eri asiaa. Chip Greensidekin varmaan ymmärtää sen.
Hienoa, että golfharrastus kasvaa. Toivottavasti kilpagolfissakin tapahtuu hyviä asioita
Tämä kertoo paljon Golfliiton valmennusjärjestelmän tehottomuudesta. Seurat ohjaavat liiton kautta valmennukseen huomattavia varoja, mutta kuluvan vuoden tulokset ovat heikkoja, erityisesti naisten ja poikien osalta. Pelaajapohja kapenee etenkin tytöissä ja naisissa, jos nykyinen epätasainen ja huono kohtelu jatkuu. Esimerkiksi tytöt saavuttivat ainoina MM-kisapaikan, mutta heitä ei lähetetty lainkaan EM-kilpailuihin.
Golfliitto ohjaa hyvin vähän tuloistaan kilpaurheiluun, se ei ole kilpaurheilu liitto, kuten monissa muissa lajeissa on. Liitto touhuaa kaikkea mahdollista ja myös organisaatio on iso, mikä tietenkin syö tuloja joita jakaa.
Voihan tietenkin ajatella, että liiton asia ei ole viedä kilpaurheilua eteenpäin, vaan keskittyä harrasteluun. Muualla on kehitetty erilaisia malleja, ja se näkyy, Suomesta tuskin tulee viiteen vuoteen yhtään pääkiertueiden pelaajaa.
Kunnon edellytyksia ei oikein ole kun yksityisiäkään akatemioita ei ole, rahan puute lienee oleellisin syy.
Olisi mielenkiintoista tietää paras polku junnusta pääkiertueelle vaikka nyt nykyisten Pohjjoismaisten pääkiertuepelaajia tarkastellen. Kuinka moni on kulkenut US yliopistogolfin kautta? Kuinka moni kotimaisen akatemien kautta yliopistogolfiin? Jne. Käsittääkseni esim Hovland ja Åberg ja suurin osa ruotsalaisista naisammattilaisista ovat hyvien golfiin keskittyneiden yliopistojen kasvatteja. Monipuolinen laji- fysiikka- ja mentalvalmennus isoilla resursseilla luo vahvaa pohjaa ja jatkuva kilpailu tiimissä luo kovuutta. Esim Timo Karvinen on tietääkseni mielellään ohjannut suomalaisia ja eestiläisiä tälle reitille. Voi olla, että tulevaisuudessa Samin ja Oliverin kaltaiset polut ovat harvinaisempia.
Tämä on juuri se reitti, jota pitkin valtaosa (70–80 %) maailman kärkipelaajista miehissä kulkee, ja hieman pienempi osuus naisissa. Strategian pitäisi olla yksinkertainen: tukea lahjakkaita junioreita pääsemään collegegolfiin stipendillä. Siellä he saavat monipuolisen valmennuksen, kovaa kilpailua ja resurssit, joihin Suomessa ei ole vastaavia mahdollisuuksia. Myös tämän kauden menestyneimmät amatöörimiehet ovat nousseet esiin juuri collegegolfin kautta – eikä liiton omalla valmennuksella ole ollut ratkaisevaa merkitystä tässä kehityksessä.
Valitettavasti liiton valmennusorganisaatiosta puuttuu tällä hetkellä lähes täysin ymmärrys ja tuki tälle polulle.
Kyllähän Suomalaisia nuoria on paljon college-golfia pelannut vuosien saatossa. Lähtökohtaisesti pelaajien taso ei kuitenkaan riitä kovatasoimpiin kouluihin eikä todennäköisyydet ammattilaisuuteen ole korkeat. College-golf pelaajia on tuhansia ja vain murto-osa pääsee ammattilaiseksi. College-golfin kautta ammattilaiseksi tulevat pelaajat ovat jo huippuja kouluun mennessään ja monelle tämä on hyvä testi siitä riittävätkö rahkeet isommille areenoille.
Tottakai collegeissa pelaa tuhansia lahjakkuuksia ja kisa on kivikova parhaisiin paikkoihin. Vain huippulahjakkuuksista voi tulla menestyviä ammattilaisia. Mutta väittäisin, että vielä vaikeampi polku on ns itseopiskelun / paikallisen valmennuksen kautta toureille. Sopii jollekin toki, ei kaikkia voi samaan muottiin sovittaa. Onko todella niin, ettei Suomessa (Golfliitossa) olla valmiita oppimaan ja soveltamaan muualla Pohjois-Euroopassa hyväksi koettuja malleja? Vai pitäisikö toimia kuten E. Lehto alppihiihdossa, treenata menestyvän maan maajoukkueen kanssa?
Näin se menee, yliopistoputken kautta tulee nykyään valtaosa pääkiertueiden pelaajista. Olennaista onkin, mitä tapahtuu 12 – 18 vuoden aikana, kuinka hyviä pelaajat ovat kun yliopistoon mennään, tai ylipäätään halutaan.
Tanskalaisia ja Ruotsalaisia on ollut yliopistoissa moninkertainen määrä ja se näkyy kaikkien tourien pelaajamäärissä, onneksi ero on hiukan tasoittunut kun tietyt valmentajat ovat olleet aktiivisia asiassa ja auttaneet.
Mahdollista on toki nousta ilman yliopistopolkua. Maailmalla valmennuksen taso ja fasiliteetit paranevat kokoajan juuri tuossa juniorivaiheessa, on laadukkaita akatemioita ja mahdollisuuksia harjoitella ammattimaisesti vuoden ympäri, se tarkoittaa että taso kovenee ja meilläkin pitäsisi olla laadukas polku lahjakkaille jos haluamme pysyä mukana.
Tilanne tulee muuttumaan paremmaksi heti, kun liiton ihmiset oppivat kysymään näillä palstoilla miten asiat pitää järjestää. Valistuneita neuvoja saa täältä kyllä pyytämättäkin.
Mites mulla on sellainen olo, ettei yksikään suomalainen päätoureilla esiintynyt miespelaaja käynyt jenkkicollegea? Itsestäänselvää on myös, ettei liitolla tietenkään voinut olla osaa eikä arpaa heidän pelaajapolussaan muuten kuin kantamalla kiviä rattaisiin.
Näinhän se on Sergio, eivät ole college polkua käyneet. Mutta olisiko tulevaisuuteen parempi benchmark löydettävissä pienen Suomen ulkopuolelta?
Niin, ei Alexander Stubbistakaan tullut ammattilaisgolfaria vaikka valitsi tuon yliopistoreitin. Kun Alex huomasi ettei hänestä omilla eväillään tule huippugolfaria, niin hän vaihtoi politiikkaan. Mutta on julkisesti todennut että golftaustasta on ollut hyötyä nykyisessä tehtävässä.
Minusta jotenkin tuntuu että 1) turha on syyttää golfliittoa ihan kaikesta, ja 2) ei taida ollla syytä huoleen. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. Silti, olisihan se kiva jos suomalaiset pelaajat pärjää maailmalla.
Moikka
Täällä joku kysyi onko liitto seuraja varten? Minusta on ,nimenomaan seuroja sekä amatöörejä varten. Kun lähdetään noille toureille ja otetaan mahdollisesti rahaa palkinnoksi se on ammattilaisuutta,ja sen askeleen ottamisen pitäisi olla harkittua, kuten Mikot Ilonen ja Korhonen tekivät, heillä oli selkeä suunnitelma ja tahto päästä eteenpäin. Miksi kansallisen liiton pitäisi auttaa niitä jotka lähtevät HARJOITTAMAAN AMMATTIAAN??!!! Mikäli amatööri pärjää ja on menossa kv. kilpailuihin ,silloin on liiton hyvä astua kuvaan mukaan tietyssä määrin,ei kuitenkaan siten ,kun nykypäivänä on tapana odottaa , JOKU hoitaa kaiken ja sitten vaan pelataan. Minusta tuo tie on kuljettu ja nähdään monissa muissakin lajeissä ,eipä ole Suomipoikia liikaa missään ammattilaisena Jääkiekkö,Jalkapallo, Koripallo jne yms
Niin tämä on vain minun mielipiteeni
Mr. Titleist: ”eipä ole Suomipoikia liikaa missään ammattilaisena Jääkiekkö,Jalkapallo, Koripallo jne yms”
Eipä ole Suomipoikia liikaa muutenkaan: Euroopan väestöstä vain n. 1%, maailman väestöstä 0.06%. Noista on vaikea ammentaa parempaa, varsinkin kun esim. golfissa ilmasto-olosuhteetkaan lajin harrastamiselle eivät ole parhaat mahdolliset. Hyvä, että meillä on edes nykyinenkin määrä pelaajia maailman toureilla.
Mikä mahtaa olla Tanskan malli? Suomen kokoinen valtio asukasluvultaan, mutta golftasoltaan aivan eri sfääreissä.