13.–20.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][4]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf - Masters

Augusta Nationalilla kokemus on valttia, sillä lähes kaikki on selvitettävä itse

Tiedot, joita Augusta Nationalin yardage bookista löytyy, ovat murto-osa siitä, mitä PGA Tourin kisakentistä normaalisti annetaan.

Pelaajat ja caddiet joutuvat Augustassa lujille, koska käytössä ei ole läheskään yhtä tarkkoja tietoja kentästä kuin muissa kilpailuissa.

Kun pelaajat kilpailuissa suunnittelevat caddiensa avustuksella seuraavaa lyöntiään, tukeutuvat he hyvin pitkälti yardage bookin tarjoamaan tietoon mitoista, korkeudenvaihteluista ja kallistuksista. Yardage book -termiä ei voi sellaisenaan kääntää suoraan suomeksi, mutta kyse on väyläoppaasta tai mittakirjasta, jonne on merkitty suuri määrä mittoja väylillä.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä mitoista, vaan kirjasesta löytyy tiedot kentän korkeudenvaihteluista ja kallistuksista. Tai siis näin on normaalitapauksessa ­– Augusta National on toista maata. Sen yardage bookissa tietoja on hyvin niukasti.

Käytännössä tilanne on se, että kokeneet pelaajat saavat Augustasa valtavasti etua, sillä heillä on ollut aikaa rakentaa yardage bookkinsa tarkasti omia havaintoja hyödyntäen. Ensikertalaisille Augusta on vaikea kenttä, eikä debytantti ole juhlinut siellä voittoa kertaakaan sitten vuoden 1979 kilpailun.

Kuva PGA Tourin tavallisesta yardage bookista, jossa mittoja on huomattavasti enemmän kuin Augustassa.

Normaalisti yardage bookiin on merkitty kymmeniä mittapisteitä kaikilla väylillä. Mittapisteiden paikallistamisen helpottamiseksi kirjaseen on merkitty kaikki kentän kastelulaitteiden kannet. Niiden kohdalla on laatikossa luku, joka löytyy kastelulaitteen kannesta.

Lisäksi yardage bookissa on lukuisia muita pisteitä, joiden kohdalta löytyy tieto siitä, kuinka pitkä matka kyseisestä kohdasta on griinin etulaitaan. Se on merkitty suurimmalla fontilla ja tämä luku kiinnostaa caddiea ja pelaajaa, mutta juuri kastelulaitteiden kansien perusteella caddiet pystyvät selvittämään, missä kohtaa väylää he ovat.

Ammattilaiset eivät ole kiinnostuneita mitasta griinin keskelle, kuten me harrastajat olemme, vaan heitä kiinnostaa tieto etäisyydestä griinin eteen. Kun tähän lukuun lisätään erillisestä ”pin sheetistä” löytyvät tieto lipun paikasta kyseisellä reiällä, saadaan jäljellä oleva lyöntimatka.

Ihan niin yksinkertaista homma ei kuitenkaan ole, sillä yhtälössä on muitakin muuttujia kuten tuuli sekä mahdollinen ylä- tai alamäki. Tieto korkeudenvaihteluista löytyy onneksi yardage bookista, jossa se on merkitty + ja – merkein. Eli jos viheriö on vaikkapa kolme metriä mittapistettä korkeammalla, on luvun oikealla puolella merkintä +3.

Muttei tietenkään Augustassa! Siellä korkeudenvaihtelut on osattava arvioida.

Harjoituskierroksilla pelaajat saavat Augustassakin käyttää laseretäisyysmittareita, ja niissä saa hieman yllättäen myös hyödyntää ylä- tai alamäen suuruuden ilmaisevaa slope-toimintoa. Koko kenttää treenipäivinä ei kuitenkaan kukaan pysty mittaamaan, korkeintaan muutamat tärkeimmät paikat. Käytännössä paljon jää siis tässäkin kohtaa pelaajan ja caddien kilpailutilanteessa tapahtuvan arvion varaan.

Monet pelaajat tekevät caddiensa kanssa tarkkoja muistiinpanoja Augustan väylistä (kuvassa Ian Poulterin muistiinpanot). Vuosien saatossa tieto kumuloituu ja auttaa pelaajaa kentällä.

Ylä- tai alamäen lisäksi yardage bookista löytyy suuren luvun vasemmalta puolelta luku, joka kertoo etäisyyden kyseisestä kohdasta tiipaikan takalaitaan. Sitä pelaaja voi hyödyntää tiipaikalla pohtiessaan avaustaan. Jos pelaaja esimerkiksi tietää, mihin hän pyrkii pallonsa lyömään, löytää hän yardage bookista tiedon siitä, minkä mittainen lyönti häntä odottaa.

Siis normaalitapauksessa: tätäkään tietoa ei Augustassa ole tarjolla. Sen yardage bookista ei löydy kuin yksi luku; etäisyys kyseisestä kohdasta griinin etulaitaan.

Yardage book on kuitenkin vain puolet siitä tiedosta, joka pelaajilla ja caddieilla on käytössään kierroksella. Toinen puoli on green-reading book eli viheriön muodot hyvinkin tarkasti kertova opasvihkonen kentän griineistä. Nämä opukset jakavat mielipiteet, ja moni kriittisesti niihin suhtautuva asiantuntija, osa pelaajistakin, toivoisi niiden olevan kiellettyjä, jolloin puttaaminen olisi enemmän vaistonvaraista ja siinä korostuisi pelaajan kyky lukea viheriötä ja arvioida sen kallistuksia.

Toistaiseksi oppaat ovat kuitenkin laajassa käytössä – mutta arvasit oikein, Augustassa on toisin.

Green-reading book tarjoaa erittäin yksityiskohtaiset tiedot viheriön pinnanmuodoista ja kallistuksista. Augustan viheriöistä sellaista ei ole tehty.

Augusta Nationalin yardage bookissa griineille ei juuri korkeuskäyriä ole piirrelty. Varsinaista green-reading bookia kentästä ei edes ole olemassa. Niinpä puttaaminen siellä on monella tapaa haastavampaa kuin tarkemmin nuotitetuilla kentillä. Moni pelaaja piirtää caddiensa kanssa yardage bookiin viheriöille omia merkintöjä, jotta puttaaminen Augustan kunnioitusta ja jopa pelkoa herättävillä viheriöillä olisi seuraavana vuonna edes hieman helpompaa.

Collin Morikawa kertoo videolla tarkemmin siitä, miten hän valmistautuu caddiensa kanssa Mastersiin harjoituspäivinä.

Lähde: Golf Digest

Lue seuraavaksi: Amen Corner – Augustan ikoninen kolmen reiän jakso murskaa unelmia

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje