Panu Kylliäinen oli 90-luvun jälkipuoliskolla ja vielä vuosituhannen vaihduttua suomalaisen golfin kuumia menestyjiä. EM-hopea Itävallasta Carl Petterssonin ja Graeme McDowellin välissä tuloksella 20 alle parín oli uran huippuhetki. Kylliäinen oli jäätävän hyvä voittajatyyppi ja pelikenttien luonnonlapsi vuosien ajan. Monet pitivät häntä ikätoverinsa Mikko Ilosen tasoisena kykynä, jopa parempana.
Ammattilaiseksi siirtyminen oli iso askel Kylliäiselle, menestystä ei enää tullutkaan amatöörikisojen tapaan.Vuonna 2005 hän pelasi mainiosti Ruotsin Tourilla, sai kortin seuraavalle vuodelle CT:lle.
”Siellä alkuvuosi meni oikein hyvin, loppukaudesta ote katosi. Sen jälkeen on tullut muita kiireitä, perheessä on kaksi lasta, rakensimme vaimon kanssa talon”, Kylliäinen luettelee syitä siihen, että hän on ollut poissa otsikoista. Viimeiset kisansa hän pelasi 2009, päättynyt kausi jäi rakentamisen takia tyystin väliin.
Pelaaminen ja menestyminen kiinnostavat 32-vuotiasta Kylliäistä edelleen. Samoin tulevaisuudessa opettaminen. Elanto on tullut viimeisten vuosien aikana isän rakennusfirman tililtä.
”Rakennuksilla olen töitä tehnyt. Nyt nekin ovat vähissä. Olen tässä käytännössä työn haussa. Tienhaarassa sikäli, että toivoisin pystyväni tekemään jotain golfiin liittyvää”.
Itävallan EM-kisojen ratkaisuhetket hän muistaa hyvin, päätöspäivänä lopulllinen voittaja Carl Pettersson ja kolmanneksi jäänyt Graeme McDowell olivat samassa ryhmässä.
”Jotain he ovat kaiketi tehneet oikein ja minä en, kun melkoisen suuri ero on tilinauhassa. Kyllähän sitä pyörittelee monenlaisia mietteitä päässään siitä, että minäkin voisin olla tuolla pelaamassa. Varsinkin kuluvalla kaudella kun Mikko Korhonen ja Roope Kakko raivasivat tiensä Tourille”, Kylliäinen myöntää.
”En ole pilvilinnoja rakentamassa tauon jälkeen, silti olisi kiva päästä Finnish Tourille pelaamaan alkavalla kaudella. Sinne minulla ei ole pelioikeutta, mutta jos riittävän hyvin kauden edetessä pelaa, niin eiköhän sellainenkin aukene”, hän toivoo lopuksi.
Green Golfilla juhlavuosi
Vermon hallin kaaduttua tuuleen ja Hernesaaren harjoituskeskuksen taloudellisiin ongelmiin, on Malmin Green Golf lähimpänä Helsingin keskustaa sijaitseva golfarien kokoontumispaikka. Kuplahalli on avoinna kymmenettä kauttaaan. Konsepti on yksinkertainen, isäntä ja omistaja Seppo Pulkkanen hyörii ja pyörii toiminnan moottorina, työvoimana on lisäksi perheenjäseniä ja pari palkattua.
Lyöntipaikkoja on 14, simulaattori, pieni puttialue sekä sekä tila chippaamiseen.
”Väkeä on ollut oikein hyvin, kevättä kohden tietysti vilkastuu. Illat ja viikonloput ovat erittäin kiireisiä, päivällä on enemmän tilaa”, Pulkkanen kertoo pallonkeruun välissä.
Kovan talven johdosta lämmituskustannukset ovat nousseet, öljyn hinta on lisäksi pompannut viimeisten viikkojen aikana lähes viivasuoraan ylös.
”Mutta ei kustannuksia voi viedä suoraan hintoihin, se olisi lyhytnäköistä. Vuosittain tulee myös investointeja, palloja, kalusteita ja mattoja uusitaan. Paikat täytyy pitää kunnossa”, Pulkkanen tietää.
Hinta-laatusuhteessa Malmin halli on varsin hyvä. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin irtotunnin hinta sisältäen pallot on 15 euroa, arkena päivällä 12 euroa. Hallissa on reilu tekemisen meininki, aiemmin aneeminen puttiviheriökin on saanut uuden kehuja saaneen pinnan.
Teemu Tyry