Sandell sanoo olevansa etuoikeutettu, että pääsi kiertämään tarunhohtoista alppihiihdon maailmancupia. Nyt hän katsoo, mitä muuta elämässä voi tehdä.
Marcus Sandellin, 30, ura ja samalla koko elämä oli lähellä päättyä harjoituksissa sattuneessa onnettomuudessa Itävallassa vuonna 2009. Sandell laski vauhdilla rinteen vieressä olleeseen kivikkoon. Kaikkien onneksi hänet saatiin tarpeeksi nopeasti sairaalaan.
Sandell kertoi toukokuussa lopettavansa uransa. Koko lopetusprosessin ensimmäinen tahti lyötiin Itävallan loukkaantumisen jälkeisinä aikoina. Tuolloin Sandellin kroppa muuttui, eikä enää kestänyt samalla tavalla rasitusta kuin aikaisemmin.
”Tavallaan tiesin jo silloin, että uran suhteen pelaan yliajalla. Yritimme tietenkin kontrolloida kaikkea mahdollisimman hyvin, mutta ne päivät jolloin kroppa toimi niin kuin pitäisi, vähenivät koko ajan. Jollain ihmeen tavalla pystyin pitämään tasoni”, Sandell kertoo Helsingin Töölönrannassa sijaitsevan kahvilan terassilla.
Epätasapainoisesta rasituksesta Sandellin vartalossa kertoo muun muassa se, että kilpailukausien jälkeen hänen oikeassa ja vasemmassa jalassaan oli voimantuotossa 20 prosentin ero. Kesät kuluivat palauttaessa tilanne normaaliksi ennen uuden kauden alkua.
Kaksi vuotta sitten Sandell joutui loukkaantumisten takia jättämään kauden kesken, ja tuolloin se kolahti kovaa.
”Se tuntui pahalta silloin. Olisin halunnut olla meiningeissä mukana. Silloin tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että ehkä tämä loppuu aikaisemmin, mitä olin ajatellut.”
Sandell joutui viime kaudella jättämään toisen kerran kauden kesken ja lopettamispäätös alkoi kypsyä kohti konkreettisia toimia. Pahimman vastoinkäymisen uran päättymisen suhteen hän oli käynyt jo kaksi vuotta sitten, joten lopullinen päätös oli hänen omien sanojensa mukaan suhteellisen helppo.
”Minulla oli tiukkana kriteerinä aina se, että mitä loukkaantumisia tulee uran aikana, ne eivät saa häiritä loppuelämää. Se olisi pahinta, jos ei pystyisi urheilemaan enää ollenkaan. Vaikka tällä hetkellä on vähän ongelmia kropan kanssa, niin ei ole mitään suurempaa, mikä estäisi tulevaisuudessa urheilun. Tavallaan olen voiton puolella, ja se tuo iloa.”
Itävallan vakava loukkaantuminen muutti Sandellin ajatusfilosofiaa radikaalisti.
”Ennen sitä isoa loukkaantumista olin aika naiivi ja luulin pystyväni tekemään mitä vaan. Luin enemmän mitä minusta kirjoitettiin. Nuorilla urheilijoilla on tapana hakea hyväksyntää tulosten kautta, ja olin ihan samanlainen. Oli koko ajan fiilis, että pitää saavuttaa jotain ja tyydyttää muita. Jos epäonnistui rinteessä niin lentokoneessa matkalla kotiin mietin, että uskallanko nyt istua tähän. Vähän niin kuin hävetti, mikä oli aivan älytöntä.”
”Kun kävin pahan loukkaantumisen läpi, niin tuollainen hävisi. Tajusin, että epäonnistumisia vaan tulee. Samaa tasoa ei voi pitää päivästä toiseen. Pitää katsoa kokonaisuutta, eikä yhtä laskua tai yhtä virhettä. Se ei määritä sua ihmisenä millään tavalla.”
Ensikosketus golfiin Englannissa
Sandellin perhe muutti hänen isänsä töiden perässä Lontoon eteläpuolelle vuonna 1996. Jalkapalloa pelanneelle Sandellille se oli tietenkin hienoa, koska jalkapallon EM-kisat pelattiin tuolloin saarivaltiossa.
Alppihiihtoa nuori Sandell harjoitteli pari kertaa viikossa muovimäessä, joka oli hänen mukaansa sama kuin jos golfia treenaisi sählymailalla.
Englannissa Sandell löysi ensimmäistä kertaa tiensä golfkentälle.
”Olen aina ollut kiinnostunut eri lajeista. Päätimme faijan kanssa sitten kokeilla golfia. Siellä perehdyimme vähän tekemiseen, sääntöihin ja tekniikkaan, mutta kyllä se sellaista itse opittua oli. Meillä oli ensimmäisellä kerralla pelaamaan mennessä kolme mailaa ja kolme palloa. Aika äkkiä sitten hoksattiin, että ainakin palloja pitää olla enemmän”, Sandell nauraa.
Ei se paljoa kiinnostanut, miten kierros meni, kunhan yritti koko ajan sitä mahdotonta.
Kolmen vuoden Englannin reissun jälkeen Sandellit asettuivat Kauniaisiin. Golfista oli jäänyt kipinä kytemään, joten isä ja poika Sandell suorittivat green cardit Vuosaari Golfissa. Golfissa alppihiihtoa koko ajan päälajina harrastanutta Sandellia kiehtoi sen haastavuus. Sandellista muodostui golfarina mitään pelkäämätön riskinottaja.
”Golfissa koin aina ongelmaksi, että yksi kierros kestää niin pitkään. Tiesin etten pysty pelaamaan niin paljoa, että kehittyisin. Niinpä se meni siihen, että koitin nauttia ja ottaa riskejä niin paljon kuin mahdollista. Jos oli pienikin mahdollisuus lyödä puiden yli reikään, niin aina yritettiin. Ei se paljoa kiinnostanut, miten kierros meni, kunhan yritti koko ajan sitä mahdotonta. Ehkä siinä on se yksilöurheilijan vietti ja halu ylittää itsensä.”
Alppihiihtouran aikana Sandellin kierrokset jäivät muutamaan vuodessa. Vuoden 2013 selkäongelmien jälkeen, hän ei ole päässyt golfia pelaamaan, mutta tulevaisuudessa hänellä on tarkoitus harrastaa monipuolisesti eri lajeja golf mukaan lukien. Sandellin hienoin golfmuisto on noin kymmenen vuoden takaa.
Golfissa 30-vuotias kauniaislainen pitää itseään vauhtilajeihin tottuneena riskinottajana.
”Teimme yhteen golfjulkaisuun haastattelua Jukka Leinon (alppihiihtäjä) kanssa Vihdissä. Minulla kävi aivan karmea munkki. Tai siis pelkkää taitoahan se oli. Chippasin 40 metristä suoraan kuppiin. Katsoin Leinoa ja sitä toimittajaa, että tämähän oli hyvään hetkeen hyvä tsägä!”
Mitä uran jälkeen?
Sandellin lopettamispäätöksestä on kulunut vasta vähän aikaa, joten todellisia tuntemuksia uran jälkeisestä elämästä hänellä on vielä hankala sanoa. Tähän saakka aika on kulunut rauhallisesti ja totutellessa elämään alppihiihdon ulkopuolella.
”Olen elänyt systemaattista elämää ja yhtäkkiä onkin vapautta tehdä ihan mitä vaan. Se on tervetullutta, mutta samalla se vaatii sitä, että ohjelmoi itseään uudestaan ja hyväksyy tiettyjä juttuja. Paljon on sitä, että koittaa tällä hetkellä löytää se seuraava intohimo, joka toisi iloa samalla tavalla kuin alppihiihto.”
Sandell on saanut ennen muuta henkistä tukea muilta urheilijoilta ja päässyt vaihtamaan heidän kanssaan ajatuksiaan. Kaikki tämä on tapahtunut vasta lopettamispäätöksen jälkeen.
”Esimerkiksi Palanderin Kalle soitti ja kysyi, että miksi hemmetissä en soittanut hänelle ennen päätöstä. Olen pärjännyt itse niin hyvin tämän prosessin kanssa, että minulla ei ollut sinänsä tarvetta siihen.”
Omasta urastaan Sandell on silminnähden kiitollinen. Harva pääsee kilpailemaan olympialaisissa, MM-kisoissa ja maailmancupissa.
”Sen loukkaantumisen jälkeen tajusin myös, että urheilu-ura on aika lyhyt ja olen todella etuoikeutettu saadessani olla mukana. Tiedostin, että harrastuksesta on muodostunut jotain vähän enemmän. Yritin ottaa siitä kaiken irti.”