AGK:n ja LG:n välisellä kamppailulla on merkittävä rooli seurojen kilpagolfin historiassa.
Aulangon Golfklubi ja Lahden Golf perustivat reilut 60 vuotta sitten seurojen välisen klubiottelun. Ensimmäistä kamppailua isännöi Aulanko, jonka vierasjoukkue kaatoi yhden pisteen erolla. Pian hämäläisseurat päättivät nimetä parhaat pelaajansa joukkueisiin, joiden kohtaamisesta muodostui ajan myötä käsite.
Menneinä vuosikymmeninä kotimaassa ei ollut kilpapelaajille erikseen omaa ykköstason kiertuetta. Lyöntipelin SM-turnauksen ja Erkko Trophyn ohella pelattiin muutamia karsintakisoja, joissa annettiin näyttöjä tuleviin EM- ja PM-joukkuekilpailuihin.
Jokainen kohtuullisen etäisyyden päässä ollut tasoitukseton kilpailu veti puoleensa parhaita kilpapelaajia, mutta Aulangon ja Lahden välinen seuraottelu haki vertaistaan: siinä oli kaivattu mahdollisuus saada kosketuspintaa match playn säännöin käytyihin kovatasoisiin foursome-otteluihin ja kaksinpeleihin.
Aulangon Golfklubin joukkueen vakiokasvoihin aktiiviurallaan kuulunut Jouni Vilmunen kertoo, että klubiottelu koulutti erinomaisella tavalla pelaamaan foursomeja ja singeleitä, kun toisella puolella oli etevä vastustaja.
”Olihan siitä melkoisesti hyötyä EM-kisoissa ja vastaavissa arvoturnauksissa, kun oli Lahti-otteluissa omaksunut, miten reikäpeliä kuuluu taktisesti pelata. Match playn luonne on kuitenkin niin erilainen kuin lyöntipelissä.”
AGK ja LG kohtasivat ensimmäisen kerran seuraottelussa Aulangolla vuonna 1961. Kuva: Aulanko Golf
Pelaajavalinnat joukkueisiin tekivät seurojen kapteenit. Kun kummassakin seurassa vallitsi jo 70-luvulla vahva kilpapelaajakulttuuri, ei 12-miehisissä joukkueissa ollut pulaa taitavista pelureista.
”Meillä jossain vaiheessa tavoiteltiin paikkaa joukkueeseen karsintojen kautta. Kukaan ei olisi halunnut jäädä rannalle, sillä kyseessä oli yksi kauden kohokohdista”, Lahden Golfia lukuisissa Aulanko-otteluissa edustanut Harri Leino sanoo.
Taktiikkapalaveri Tuuloksen ja Lammin välillä
Tulevaan kamppailuun alettiin valmistautua hyvissä ajoin, ja pelaajat sparrasivat harjoituskierroksilla toisiaan keskinäisin match play -otteluin. Pelipäivän aamuna vierasjoukkueilla oli tapana pitää matkan varrella taktiikkapalaveri jossain Tuuloksen ja Lammin välillä sijanneessa kahvilassa, jossa punottiin juonia vastustajan pään menoksi.
Aulangolla nimilista oli pitkälti sama kuin tasoitusluettelon kärkitusina, ja pelaajista monet lahtelaisten tavoin mestaruuksia ja SM-mitaleita saavuttaneita maajoukkuetason golfareita, joista osa kilpaili myöhemmin ammattilaisena.
Miesten ottelun rinnalle perustettiin 70-luvulla junioreiden seuraottelu, joka pelattiin varsinaisen kamppailun yhteydessä.
”Se oli hieno ratkaisu, sillä molemmissa seuroissa oli pitkät junioriperinteet ja loistavia nuoria pelaajia. Silloin junioreina pelattiin ihan hullun lailla, ja se olihan hienoa päästä taistelemaan aulankolaisia vastaan”, Leino jatkaa.
Junioriottelu jäi 80-luvun alkupuolella pois, kun vauhdilla kehittyneet nuoret alkoivat ottaa vanhempien pelaajien paikkoja miesten joukkueissa.
Lahden Golfin kenttäyhtiön puheenjohtajana nykyään toimiva Leino muistuttaa, että vaikka seuraottelussa pelattiin ”melkein kuin maailmanmestaruudesta”, vallitsi kamppailun taustalla tukevasti ystävyysottelun leima.
”Kaikki tunsivat toisensa muista kisoista, ja oltiin myös kavereita. Mutta ei seuraottelua kukaan halunnut hävitä – kyllä se takaisku oli, jos tappio tuli. Hävinneen joukkueen pelaajat joutuivat sitten kuuntelemaan voittajajoukkueen pelaajien kuittailua seuraavaan otteluun saakka.”
Molemmilla joukkueilla oli kotiotteluissa etua omintakeisesta kentästään.
Vilmunen sanoo, että seuraottelu pelattiin aikoinaan kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Kun kausi oli saatu käyntiin klubin parilla sisäisellä kilpailulla, tuli jo Lahti-ottelun vuoro.
”Joskus syksyllä meinasi tulla klubiottelun kanssa kiire, kun kilpailukausi oli jo päättynyt ja sää enteili talven tuloa. Pelattava kuitenkin oli, vaikka mittarissa ei aina paljon lämpöasteita ollut.”
Molemmilla joukkueilla oli kotiotteluissa etua omintakeisesta kentästään. Lahdessa pelattiin ensimmäiset vuodet Hollolan puolella vanhalla lentokentällä sijainneella ysireikäisellä, josta siirryttiin Mukkulan kaupunginosaan vuonna 1966 avatulle kentälle.
Aulankolaiset ovat olleet vuosien varrella hieman niskan päällä. Kuva: Marika Patronen
”Aulangon ja Mukkulan ysireikäisistä oli kiistatonta hyötyä kotijoukkueille, sillä pelaajat tunsivat kenttänsä kuin omat taskunsa”, Mukkulan kentän vieressä monen muun LG:n joukkueen pelaajan tavoin asunut Leino sanoo.
Jos lahtelaiset menivät pyörryksiin Aulangon kaltevien griinien kanssa, niin aulankolaisilla oli samankaltaisia reaktioita Mukkulan kentän viimeisillä väylillä, jossa mentiin edestakaisin ylä- ja alamäkeä. Ottelut pelattiin backtiiltä, mikä aiheutti pelaajille varsinkin kapeimmilla ja vaativilla väylillä kylmiä väreitä tiukimmissa matseissa.
Seuraotteluihin muodostui myös vakiintuneita pelipareja. Ykkös- ja kakkospelaajat laitettiin tyypillisesti vastakkain, mutta ajan kuluessa kehkeytyi myös muita ”kiveen hakattuja” pareja. Tässä revanssilla oli ainakin kohtalainen vaikutus asiaan.
Rantakivistä griinille
Usein kevään seuraottelun kanssa samaan aikaan Hämeenlinnassa järjestettiin Aulanko-juoksu, jonka reitti kulki kentän vieressä ja osittain sen sisällä olevilla hiekkateillä. Tämä sai jotkut pelaajat tekemään erikoisratkaisuja ykkösväylällä, jotta palloja ei olisi ajautunut rantatielle juoksijoiden ja katsojien sekaan.
”Muistan kun eräs joukkueemme pelaajista onnistui varotoimenpiteestä huolimatta lyömään pallonsa ykkösen vasemmalla puolella olevan järven rantakiviin, josta se kimposi uskomattomalla onnella griinille. Siitä tuli vielä reikävoitto”, Vilmunen kertoo.
Seurojen välinen 50-vuotisjuhlaottelu pelattiin muutaman vuoden viiveellä syyskuussa 2014. Kuva: Aulanko Golf
Ottelun puolivälissä pidetyn lounastauon jälkeen osa varttuneimmista pelaajista halusi lisäjännitystä lyömällä vetoa keskinäisistä matseistaan.
”Toisinaan pelit ja vedonlyönnit jatkuivat vielä seuraottelun jälkeenkin. Vetosummia huudeltiin klubilla salailematta, ja meno muuttui illan tullen sen verran railakkaaksi, että jotkut vierasjoukkueen pelaajat joutuivat kotimatkan sijaan majoittautumaan kentän vieressä olevaan hotelliin. Tämänkaltaiseen toimintaan ei golfkentillä enää käytännössä törmää.”
Seuraottelu pelattiin Mukkulassa viimeisen kerran syksyllä 1985, kun Lahden Golfin kenttä muutti Takkulaan. Aulangon puistokentällä pelattiin tämän jälkeen vielä 20 vuotta, sittemmin AGK on isännöinyt koitotteluitaan lähinnä 18-reikäisellä Everstillä.
Nykyisin kevyemmällä otteella
AGK:n ja LG:n väliset kamppailut muuttuivat 90-luvulla luonteeltaan kevyemmiksi eikä joukkueisiin enää nimetty seurojen absoluuttisesti parhaita pelaajia. Nykyään kerran vuodessa käytävän seuraottelun joukkueet koostuvat eri tasoitusluokkiin kuuluvista toimikunta-aktiiveista.
”Vaikka seuraottelut eivät ole enää yhtä kiivaita kuin ne joskus olivat, on niissä kuitenkin säilynyt samanlainen mukava henki. Ja kyllä voitosta vieläkin ihan kunnolla taistellaan”, Leino sanoo.
Ensi vuonna Aulangon Golfklubi ja Lahden Golf pelaavat järjestyksessään 70. seuraottelunsa Lahdessa, jossa voittoa puolustaa kotijoukkue. Merkille pantavaa on, että ensimmäisen seuraottelun voittaneesta LG:n joukkueesta kaksi pelaajaa, Pertti Huotari ja Lassi Tilander, olivat mukana 54 vuotta myöhemmin Aulangolla pelatussa M80-ikäluokan SM-lyöntipeliturnauksessa.
Seuraotteluun ilmestyi pokaali vasta vuonna 1969. Tuolta kaudelta puuttuu kuitenkin kaiverrus, joten voittajasta ei ole tietoa. Kaiverruksia pokaalissa on yhteensä 61, merkkinä AGK:n 35:sta ja LG:n 21:stä voitosta. Tasapeliin ottelu on päättynyt viidesti.
”Meillä on nyt kahden ottelun voittoputki, joten suunta on oikea”, sanoo Lahden Golfin toimitusjohtaja Tommi Nikunen.
Itsekin kahdesti seuraottelussa pelannut Nikunen nousi ratkaisevaan rooliin Aulangon Everstillä eräänä vuonna käydyssä tasaisessa kamppailussa.
”Upotin 17. reiällä chipin raffista ja laitoin viimeisellä griinillä kuusimetrisen putin sisään. Nämä onnistumiset toivat meille voiton Lahteen”, hän kertoo.
Kömmähdys Golfgaalassa
Vuoden 2016 Golfgaalassa sattui kömmähdys, kun Kokkolan Golf ja Oulun Golfkerho vastaanottivat Vuoden Golftapahtuma -palkinnon Suomen vanhimpana seuraotteluna. Aulangon Golfklubin ja Lahden Golfin edustajat huomasivat virheen ja kertoivat seurojen pelanneen klubiottelua vuodesta 1961 lähtien eli neljä vuotta aikaisemmin kuin KoG ja OGK.
Asia korjaantui seuraavana vuonna, ja Suomen Golfliitto jakoi 60-vuotisjuhlatilaisuudessaan vastaavan palkinnon aulankolaisille ja lahtelaisille. Kokkolan Golf ja Oulun Golfkerho ovat joka tapauksessa tunnustuksensa täysin ansainneet, sillä heidän keskinäinen koitoksensa on Suomen vanhin avoin seuraottelu.