16.7.–23.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[13][18]
KilpailuaSuomalaista
Golfkentät

Oululainen talkoohenki pitää kentän siistinä ja mielen vilkkaana

Risto Rönkkö (vas.) ja Jukka Rissanen vetävät Oulun Golfkerhon Metsäveljet -talkooryhmää.

Vapaaehtoisista koostuva Metsäveljet -porukka tekee arvokasta työtä Oulun Golfin kentillä.

”Tuokin joenvarsi me on raivattu monta kertaa, mutta eihän sitä enää huomaa, kun se kasvaa niin nopeasti takaisin. Kyllä näillä kentillä raivattavaa riittää”, heittää Metsäveljien nokkamies Risto Rönkkö Sanginjokea osoittaen.

Rönkön heitossa on faktaa ja huumoria, aivan kuten Metsäveljien toiminnassakin. Varttuneemmista Oulun Golfkerhon jäsenistä koostuva talkooporukka kokoontuu ennen muuta keväisin ja syksyisin kentän alueille siistimään sen tarpeessa olevia paikkoja. Joskus ”toimeksianto” saattaa tulla keskellä kesääkin, mutta ne kerrat ovat harvemmassa.

Metsäveljien ydinporukkaa ovat työelämästä eläköityneet, jotka ovat muuttaneet esimerkiksi omakotitalosta kerrostaloon, ja ovat tottuneet koko elämänsä tekemään käsillään monenlaista. Omaa pihaa ei ole enää hoidettavana, mutta erilaisilla työkaluilla olisi silti kiva tehdä jotain. Tähän Metsäveljet antaa mukavan mahdollisuuden.

”Nyt ollaan saatu tuota nuorisojäsentä mukaan, mikä on hyvä ja tuo toiminnalle jatkuvuutta”, Rönkkö iskee jälleen tarkoittaen reilu 60-vuotiaita kanssaveljiään.

Talkoilla on pitkä historia

Ymmärtääkseen Oulun Golfin tämänhetkistä talkoohenkeä, on tiedostettava mistä on aikoinaan lähdetty liikkeelle. Oulun ensimmäinen kenttä rakennettiin talkoovoimin muutaman kilometrin päähän keskustasta Oritkarin alueelle vuonna 1964. Sieltä kenttä siirtyi tilanpuutteen vuoksi väljemmälle Kaukovainiolle, jossa talkoita edelleen jatkettiin resurssien puutteen takia. Nykyisille sijoilleen Sankivaaraan OGK muutti 1992.

Tuolloin seuran kapteeni Martti Kalliokoski teki talkootyönä esimerkiksi kentän väylätaulut ja opasteet. Omalla ajallaan hän karsi väylien reunoja. Hiljalleen mukaan tuli muitakin ja syntyi niin sanottu puskatoimikunta. Vuosituhannen taitteesta ryhmää on koordinoitu enemmän, ja se toimii nykyään kenttämestareiden löyhässä ohjauksessa pitkälti oma-aloitteisesti.

Vaikka enää ei tarvitse tehdä tunnin verran talkoita pelaamaan päästäkseen kuten Oritkarissa 60-luvulla, iskostettiin silloin seuraan talkookulttuuri, jota Metsäveljet pitää voimissaan.

Sielun- ja kentänhoitoa

Metsäveljien listoilla on nelisenkymmentä nimeä, joista talkoihin pääsee yleensä yli puolet. Talkootyötunteja kertyy vuosittain noin tuhat. Ulkopuolisena palveluna ostettuna summa olisi sen verran suuri, ettei siihen riittäisi Oulussa rahkeita.

Rahanarvoinen työ ei silti ole merkittävin asia Metsäveljien toiminnassa.

”Kaikista parasta tässä on luomukuntoilu ja sosiaalinen kanssakäyminen. Kaikki kelpuutetaan mukaan ja jokainen tekee hommia oman jaksamisen puitteissa. Jos ei jaksa lähteä savottaan, niin voi tulla vain nuotiolle istuskelemaan. Siellä käydään läpi seuran, kaupungin, maan ja maailman asiat”, Rönkkö sanoo.

Risto Rönkkö kertoo turvallisuuden olevan raivaushommissa tärkeää, vaikka erään kerran yksi mies vesiesteestä nostettiinkin ylös.

Vapaaehtoisena jäsenmaksuna Metsäveljiin on pullo Veterano-brandyä, josta nuotiolla otetaan snapsit. Sen voimin jaksaa talkoilla ja hengen mukaisesti pitää pilkettä silmäkulmassa.

”Veljellinen kuittailu on välittämistä”, nauraa OGK:n entinen toimitusjohtaja ja nykyinen metsäveljeläinen Jukka Rissanen.

Rissanen tuo kokemuksellaan näkemystä kenttään liittyvissä asioissa. Porukassa riittää toki johtoportaan katsantokantoja, sillä mukana on muitakin OGK:n entisiä toimitusjohtajia ja hallituksen puheenjohtajia. Täysin puskista ei siten tarvitse miettiä, mikä kentän alue tarvitsee raivaussahaa.

”Tässä on oppinut katsomaan kenttää laajemmin, eikä vain sillä perinteisellä putkinäöllä, missä väylä menee. Meidän hommien jälkeen, pelaajat eivät edes huomaa siellä jonkun käyneen, kun alue siistitään kunnolla”, Rönkkö sanoo.

Talkoiden lisäksi Metsäveljet pelaavat oman parikisansa, vaihtelevalla pelimuodolla. Parhaille on tarjolla erinomaiset palkinnot. Voittajat kuittaavat uudet työhanskat. Samoin toiseksi ja kolmanneksi tulleet. Kulmahampaat irvessä palkinnoista ei siitä huolimatta taistella.

”Se on sellainen leppoinen hupikisa. Syyskauden päätämme keilailun parikisaan ja jouluisin syödään lounas yhdessä. Yhdessä pidetään kaikista huolta”, Rönkkö tähdentää.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje