Pinnan alla ratkaistaan se, miltä golfkenttä näyttää ja millainen se on pelata.
Vihreä tasainen ruohomatto on golfarin unelma. Jos ruohopeite viheriöillä on laikukas, karisee peli-ilo nopeasti. Väylillä pälvipaikkoja saatetaan alkukaudesta suvaitakin, mutta viimeistään kesäkuussa ruohopeitteen odotetaan olevan kunnossa, ainakin viheriöillä. Golf vaatii olosuhteilta paljon, ottaen huomioon, että kyseessä on ulkoilmalaji.
Suomi on pohjoinen maa, jossa kentänhoito on haastavaa. Välillä sataa päivät pääksytysten, välillä on viikkokausia kuivaa. Keskikesällä lämpötila voi painua hallarajalle ja toisinaan aurinko paistaa niin, että nahka punoittaa. Kun luonto oikuttelee, golfkenttä on kovilla ja kenttämestarin stressitasot koholla. Paineet helpottuvat, jos kentällä on toimiva kastelujärjestelmä.
Kastelujärjestelmä on golfkentän verenkiertoelimistö, joka kuitenkin tulee tiensä päähän kahdessa–kolmessa vuosikymmenessä. Silloin pallolaajennukset eivät auta, vaan koko systeemi on uusittava. Se on kallis remontti, joka valtaosalla kentistämme on joko tehty tai pian edessä.
Täysimittaisen kentän kohdalla puhutaan vähintään muutaman sadantuhannen ja todennäköisesti lähemmäs miljoonan euron urakasta. Esimerkiksi Sipoossa sijaitseva Golf Talma päätti kevään yhtiökokouksessaan varata kahden kenttänsä kastelujärjestelmän remonttiin kaksi miljoonaa euroa. Hintaan vaikuttaa eniten se, miten laajalle alueelle kastelu halutaan ulottaa ja miten tehokas järjestelmän halutaan olevan, eli miten nopeassa ajassa kenttä halutaan pystyä kastelemaan.
Moni Suomen kentistä on rakennettu 1980- tai 1990-luvulla. Niissä kastelujärjestelmä on yleensä rakennettu yhteen linjaan. Väylän keskellä kulkee runkolinja, josta haarautuu sivuille pienempiä vesijohtoja, joiden päässä on sadetin. Nykyaikaisessa, kaksilinjaisessa järjestelmässä runkolinjat ovat väylän sivuilla. Huollettavuus on parempi, järjestelmä tehokkaampi ja kasteltava ala laajempi.
Modernilla järjestelmällä kentän kasteleminen voi hoitua muutamassa tunnissa, kun vanhoilla järjestelmillä kastelemiseen kului koko yö. Pahimmillaan kentän pinta jäi aamulla märäksi, mikä sekä haittasi pelaamista että heikensi kulutuskestävyyttä.
”Ennen pitkään jatkuneiden kuivien jaksojen tai helteiden aikaan kastelu lähti päälle illalla kello kahdeksan ja päättyi aamulla kello kuusi. Silti väylien kastelusta piti nipistää, jotta griinit saatiin pidettyä kunnossa. Nyt kastelu lähtee päälle keskiyön jälkeen ja päättyy jo ennen aamukuutta. Kastelu ei siis häiritse enää myöskään iltapelaajia, joilta saimme aikaisemmin asiasta palautetta”, kertoo Pielis-Golfin toimitusjohtaja ja kenttämestari Juha Holopainen.
Nurmeksessa sijaitsevan Pielis-Golfin kastelujärjestelmä remontoitiin kokonaan toissakesänä.
Yhteen, kahteen vai kolmeen linjaan?
Jos järjestelmään halutaan vielä lisää laajuutta tai tehoa, voi linjoja olla enemmänkin kuin kaksi.
”Yhdysvalloissa kolme- tai neliriviset kastelujärjestelmät ovat jo standardi. Suomessa Kytäjällä tehtiin heti 3–4-rivinen järjestelmä, eli siellä voidaan kastella kaikki raffitkin. Se onkin tärkeä syy sille, miksi Kytäjä näyttää niin hyvältä”, kenttäarkkitehti Lassi Pekka Tilander kertoo.
Laaja, monirivinen järjestelmä ei tarkoita sitä, että sitä on jatkuvasti käytettävä koko laajuudessaan. Päinvastoin golfalalla on maailmanlaajuisesti yleistymässä suuntaus, jossa hoidettavaa,ja siten myös kasteltavaa, pinta-alaa pyritään pienentämään. Laaja kasteluverkko takaa kuitenkin sen, että mahdollisuus kastelulle on olemassa, jos vettä laajasti tarvitaan.
”Jos se minusta olisi kiinni, suunnittelisin aina 3- tai 4-rivisen kastelujärjestelmän, mutta se on tietenkin kustannuskysymys”, Tilander sanoo.
Tärkeä tekijä on myös toimintavarmuus. Ikääntyneet järjestelmät alkavat olla alttiita vioille.
”Kastelujärjestelmämme oli vuodelta 1990 eli alkuperäinen. Sille ei missään vaiheessa ollut tehty minkäänlaista päivitystä. Viimeisinä vuosina oli jo ongelmia ja alkoi hieman pelottaa. Olisi painajaismainen tilanne, jos pahimpien helteiden aikaan tulisi isompi vika ja järjestelmä olisi 1–2 viikkoa pois käytöstä”, Holopainen kuvailee.
Kuva: Getty Images
Kastelujärjestelmä on paljon muutakin kuin kentällä näkyvät sadettimet, joita golfkentällä on sata-, jopa tuhatmäärin. Nurmen alla risteilee kilometreittäin kasteluputkia ja kymmenittäin erilaisia sensoreita. Taivaalta tietoa saadaan satelliittien välityksellä. Uudet järjestelmät ovat ominaisuuksiltaan ihan toista kuin menneiden vuosikymmenten systeemit. Materiaalit ovat kestävämpiä ja pitkäikäisempiä. Siinä missä vanha PVC-muovinen putki kesti 25–30 vuotta, uudet PE-muoviset putket kestävät kaksi kertaa pidempään. Myös huoltovarmuus on parempi.”Hyvin harvassa vanhassa järjestelmässä on mahdollista vaihtaa väyläsadetinta ilman, että katkaisee veden 3–4 reiältä. Uusissa taas pystyy helposti katkaisemaan veden yhdeltä väylältä”, kastelujärjestelmiä myyvän Rain Birdin projektimyyntipäällikkö Martin Railila kuvailee.
Kaikkein eniten uudet järjestelmät eroavat vanhoista automatiikan osalta. Kastelujärjestelmää ei enää säädetä käsipelillä, vaan tarkasti ja hallitusti tietokoneen välityksellä. Tai oikeammin niin, että tietokone hoitaa homman itsenäisesti. Pinnan alla työtään tekevät sensorit mittaavat maan kosteutta ja kasvin vedentarvetta, ja säätävät kastelun määrän sopivaksi.”Nykyään on mahdollista ohjata jokaista sadetinta erikseen. Kenttämestarin on mahdollista saada oikea määrä vettä juuri sinne, mihin halutaan. Järjestelmät ovat tietokoneohjattuja, ja niitä on mahdollista ohjata etänä esimerkiksi tabletista tai puhelimesta”, Martin Railila vahvistaa.
Pielis-Golfissa on huomattu ero vanhaan.
”Kastelun säätäminen on uudella järjestelmällä paljon tarkempaa. Ennen se oli hyvin suurpiirteistä, kun aikaa säädettiin ohjauskeskuksen seinällä olevilla ’munakelloilla’, joiden tarkkuus oli vähän sinne päin. Uusi järjestelmä on myös tehokkaampi, vaikka sähkönkulutus on pienempi”, Holopainen kertoo.
Vanhoissa järjestelmissä samassa linjassa saattoi olla koko väylä tai jopa useampia, joten kastelu kohdistui aina koko alueelle.
”Modernien järjestelmien edut ovat merkittäviä: 25–30 prosentin säästö vedenkulutuksessa, 40 prosentin säästö energiankulutuksessa ja työtäkin säästyy”, Rain Birdin aluemyyntipäällikkö Jimmy Sandison kuvailee.
”Tulevaisuuden järjestelmät ovat autonomisia ja kastelevat kenttää tarkasti sen verran kuin on tarpeellista. Kehitys kulkee sitä kohti vauhdilla”, hän jatkaa.
Mihin vesi kuluu?
Yhdysvaltojen Golfliiton, USGA:n, vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan golfkentän kastelussa eniten vettä kuluu väylien ja raffin kasteluun. Molemmat vievät kokonaisvesimäärästä noin 40 prosentin osuuden. Jos vedenkäyttöä halutaan vähentää, väylien ja etenkin raffien kastelusta voi nipistää. Vaikutukset ilmeeseen ja layoutiin pitää kuitenkin huomioida. Joissain kohdissa raffi on pelillisenä elementtinä niin tärkeä, että sen kastelusta kannattaa maksaa. Toisissa kohdissa heinän voi jättää luonnon oman kastelun varaan.
Väylien tai tiipaikkojen ja etenkään viheriöiden kohdalla samanlaista oikomista ei ole mahdollista tehdä. Niiden kohdalla vedenkäytöstä ei voida tinkiä, jos pelattavuus halutaan pitää hyvällä tasolla.
Vesitalous ei ole vähäpätöinen seikka edes Suomessa, mutta se korostuu lämpimillä alueilla, kuten Etelä-Euroopan maissa, joissa vedestä on monin paikoin huutava pula.
Ja on vesi loppunut golfkentiltä jo Suomessakin. Viime vuosien ennätyskuumat kesät yhdistettynä pitkiin sateettomiin jaksoihin ovat kuivattaneet golfkenttien kastelualtaat, joihin kasteluvettä varastoidaan. Sen jälkeen usean kentän on ollut pakko ostaa elämän eliksiiriä suoraan vesijohtoverkosta. Suomessa moinen sentään on mahdollista, mutta kalliiksi se tulee. Täysimittainen golfkenttä käyttää Suomessa vettä kasteluun noin 40 000–300 000 litraa päivässä. Kuutio vettä maksaa paikkakunnasta riippuen 2–7 euroa. Nopealla laskutoimituksella selviää, että golfkentän kasteleminen vesijohtovedellä maksaa viikossa useita tuhansia euroja. Se on viimeinen keino. Siksi kastelu on suunniteltava niin, ettei vettä tuhlailla.
Jos kasvi on heikompi esimerkiksi kastelun puutteen takia, se on alttiimpi taudeille.
Golfkentillä kasvaa monia heinälajikkeita. Niistä osa on toivotumpia kuin toiset. Esimerkiksi kentillämme hyvin yleinen kylänurmikka hyötyy yksivuotisena lajina runsaasta kastelusta muita lajeja enemmän. Sen määrää ei kuitenkaan pyritä lisäämään vaan hillitsemään. Jos viheriö saa liikaa vettä, voi kylänurmikka ottaa vallan vaikkapa rönsyrölliltä, jota griineillämme ehkä yleisimmin käytetään. Monivuotisena lajina rönsyrölli kasvattaa kylänurmikkaa tukevamman ja imukykyisemmän juuriston, eikä se siksi tarvitse niin paljon vettä.
Kaikkein vähimmällä kastelulla heinälajikkeista pärjäävät nataheinät. Ne ovat helppohoitoisia lajeja, mutta eivät kestä kulutusta yhtä hyvin kuin moni muu laji. Etenkään viheriöillä ne eivät siksi ole yleisiä.
Nataheinä on tyypillinen heinä esimerkiksi Britteinsaarten links-kentillä.
”Linkseillä ei välttämättä kastella nataväyliä juuri lainkaan. Toki Briteissä sataakin luontaisesti aika usein, eli kastelujärjestelmiä ei tarvita niin paljon. Griineillä kastelu tietenkin on”, Tilander kertoo.
Heinälajien valinta vaikuttaa kasteluun, ja kastelu vaikuttaa heinälajikkeisiin. Yhtälöstä puuttuu vielä kasvukerros eli maaperä.
Savi on ongelma
Suomalaisista golfkentistä harmittavan moni on rakennettu vanhoille pelloille. Savinen peltomaa ei ole golfkentänhoidon kannalta ihanteellinen kasvualusta.
”Väylillä saattaa olla vain viisi senttiä varsinaista kasvualustaa, joka ei keskustele alla olevan savikerroksen kanssa. Ylhäältä päin tuleva vesi jää helposti kahden kerroksen rajapintaan, ylempi kerros menee muhjuiseksi ja lätäköt ilmestyvät pinnalle. Savimaa pidättää vettä tehokkaasti, mutta vesi on tiukasti sitoutuneena pieniin huokosiin, eikä se ole kasville saatavilla. Samoin kapillaarinen vedennousu ei tapahdu toivotusti”, golf- ja urheilukentistä vastaava myyntipäällikkö Saila Innanen Berneriltä kertoo.
Savimaata on siis kasteltava usein, muttei paljon kerrallaan.
Innanen muistuttaa, että pelkkä kentän kasteleminen ei itsessään riitä, vaan maaperä on osa vesitaloutta. Pelkällä kastelujärjestelmän remontoimisella ei siksi pystytä kaikkia ongelmia ratkaisemaan, jos maaperä ei ole kunnossa. Onneksi tämä huomioidaan kentillä jo laajasti. Vaikka kasvukerrosta ei kastelujärjestelmän remontoinnin yhteydessä vaihdettaisikaan, osataan se vähintäänkin ottaa huomioon kokonaisuutta suunniteltaessa.
”Aika paljon minua on konsultoitu vesitaloudesta kastelujärjestelmäremonttien yhteydessä. On tärkeää huomioida se, miten vesi saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ei riitä, että vesi tulee johdosta. Se pitää saada perille asti kasviin”, Innanen sanoo.
Jos kastelu ei pelaa kunnolla, kenttä kuivuu. Maan pinta voi muuttua kovaksi kuin kivi ja ruoho kellastua. Paitsi pelillinen ongelma, se on riski myös kasvien talvehtimiselle.
”Jos kasvi on heikompi esimerkiksi kastelun puutteen takia, se on alttiimpi taudeille, ja myös ravinteiden hyödyntäminen jää heikommaksi”, Innanen kertoo. Etelä-Suomen talvet ovat kentänhoidolle kasvava haaste. Lämpötilat sahaavat, ja kun lumikerros vuoroin sulaa, vuoroin jäätyy, on heinä kovilla. Mitä paremmassa kunnossa kasvi on, sitä paremmin se tätä rasitusta kestää.
Hyvä vesitalous korostuu lähitulevaisuudessa entisestään, sillä EU:n tasolla suunnitteilla oleva kasvinsuojeluaineiden käyttökielto tulee todennäköisesti estämään monien nyt yleisessä käytössä olevien kemikaalien hyödyntämisen kentänhoidossa. Toimivan ja tehokkaan kastelun sekä kuivatuksen merkitys tulee siksi korostumaan.
Kastelu ja kuivatus ovat yhtä tärkeitä
Jos kastelujärjestelmä on golfkentän valtimo, kuivatusjärjestelmä on laskimo. Vesi ohjataan sen avulla kastelulampiin, joista se otetaan takaisin hyötykäyttöön. Kastelu- ja kuivatusjärjestelmät muodostavat kokonaisuuden, mutta molempien uusiminen yhtäaikaisesti on harvinaista. Kyse on lähes aina kustannuksista, mutta myös siitä, että jos molemmat järjestelmät uusitaan samanaikaisesti, häiriintyy kentän pelattavuus merkittävästi.
Se on niin monimutkainen ja omanlaisensa homma, että sitä eivät useimmat kenttäarkkitehditkaan tee.
Usein päädytään siihen, että kastelujärjestelmän remontin yhteydessä uusitaan kuivatus vain kaikkein kriittisimmissä kohdissa. Tähän ratkaisuun päädyttiin myös Pickalan Seaside-kentällä, jonka kastelujärjestelmä remontoitiin hiljattain. Remonttia ei kuitenkaan tehty yhdellä rysäyksellä, vaan suunnitellusti ja hallitusti usean vuoden aikana.
”Seasiden perusparannus aloitettiin vuonna 2014, jolloin ensimmäiset väylät uusittiin. Viheriöitä uusittiin noin kaksi vuodessa, jolloin samalla uusittiin niiden kastelu. Kaksi kolmasosaa remontista toteutettiin vuosina 2021–2023”, Pickalan kenttämestari Markus Suojoki kertoo.
Vaikka remontteja ei tehtäisi samanaikaisesti, kentänhoidon muut järjestelmät ja vaatimukset on huomioitava. Kastelujärjestelmä on suuri investointi. Sen varassa kentän kastelu on seuraavat 25–30 vuotta.
Nykyaikaisen kastelujärjestelmän käyttäminen on paljon helpompaa kuin vanhojen järjestelmien. Se ei tarkoita, että niiden suunnitteleminen olisi helpompaa – päinvastoin.
”Se on niin monimutkainen ja omanlaisensa homma, että sitä eivät useimmat kenttäarkkitehditkaan tee. Sen sijaan käytetään siihen erikoistuneita ammattilaisia”, kenttäasiantuntija Jari Koivusalo Suomen Golfliitosta kertoo.
”Tänä päivänä kasteluasiantuntijat ovat äärimmäisen tärkeitä, ja heillä on suuri rooli kentänhoidossa. Se on jotain ihan muuta kuin sadettimien vaihtamista. Heidän tehtävänään on varmistaa, että kentänhoitokustannukset pysyvät aisoissa, kun kesät pitenevät ja veden saatavuus on rajallinen – eli miten kenttä selviää ja mitkä pelipinnat uhrataan ensin”, Jimmy Sandison naulaa.
Martin Railila muistuttaa, että kentän kehittämisen suuntaviivat pitäisi löytyä yleistason suunnitelmasta eli master planista. Kun se on olemassa, suuntaviivat ja rajaukset kastelujärjestelmän uusimiselle on helpompi vetää. Pickalassa työtä tehdään Martin Ebertin ja Pielis-Golfissa Lassi Pekka Tilanderin laatiman master planin pohjalta.
Kastelujärjestelmällä on iso vaikutus kentän yleisilmeeseen ja layoutiin. Kääntäen, jos kastelussa on puutteita, kenttää ei voi peluuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, eikä se näytä siltä, miltä sen on suunniteltu näyttävän. Pelkästään siksi kenttäarkkitehdin on tärkeää olla mukana myös silloin, kun kentän remontoimista suunnitellaan.
Kastelujärjestelmän remontointi on myös luonteva mahdollisuus vaikuttaa kentän layoutiin. Ajan saatossa suunnittelun mahdolliset puutteet tulevat esille, ja muutostöihin kasteluremppa tarjoaa parhaan mahdollisen, ja usein käytännössä ainoan, ikkunan.
Kastelun ja vesitalouden merkitys on kasvanut, ja se korostuu tulevaisuudessa entisestään. Golfin kannalta eletäänkin tärkeitä vuosia, kun moni kenttä piirtää pinnan alle tulevaisuuden suuntaviivoja useaksi vuosikymmeneksi.
Artikkeli on julkaistu Golflehdessä 3/ 2023