-
JulkaisijaArtikkelit
-
Palattuani 1,5 viikon pituiselta pelimatkalta (75% links, 25% puistokenttiä) Skotlannista, törmäsin heti ylivoimaisesti eniten omaa peliä sotkevaan ”ropleemaan” nimeltä pelinopeus. Tasoitus parani matkan aikana -1,5 ja paluun jälkeen vastaavista lukemista on ihan turha uneksia.
On se vaan kumma, kun Skotlannissa lähes täysillä kentillä kolmi- ja nelipallot selviä primetime aikoina kierroksesta <=3,5 tuntiin ja täällä meillä 4 tunnin alitukset on harvinaisia ja pääsääntöisesti pitää varautua 4.25=> kierroksiin. Golfin synnyinmailla ohituslupa annetaan lähes välittömästi, eikä omasta paikasta pidetä jääräpäisesti kiinni.
Huom! Kyllä täällä meilläkin kierroksesta selviää kolmessa tunnissa … kukonlaulun lähdöillä.
On se vaan kumma, kun Skotlannissa…
Kumma on. Johtunee golfkulttuurin vaatimattomasta iästä täällä koto-Suomessa. Jahka mennään 200 vuotta eteenpäin, niin meilläkin kenties pelataan noita reilusti alle neljän tunnin kierroksia.
Voisiko olla niin, että Skotlannissa on keskimääräin parempia pelaajia kuin täällä. 10 lyöntiä per kierros 4 pelaajalle kullekin tekee helposti vähintään 20 minuuttia lisää kierrosaikaan. On toki muitakin tekijöitä, kuten lukemattomia kertoja on todettu, mutta lyöntimäärä ratkaiseen paljon.
Pelinopeus ei ole tasoituksesta kiinni vaan kyvystä valmistautua lyöntiin ajoissa, etenemisvauhdista ja ymmärryksestä nostaa pallo, jos lyöntejä on jo selvästi liikaa. Harjoituslyöntejä ei välttämättä tarvitse tehdä ennen jokaista lyöntiä ja readygolfia pelaamalla ei tarvite turhaan odotella. Vieläkin yllättäen jotkut pitävät kiinni puttaus- ja tiiausjärjestyksestä.
Yksi helppo muutos myös auttaisi. Vaikka väylällä ja greenillä pelatessa vauhti olisi sopiva, unohtuu ajankäyttö usein tiiauspaikalla. Saattaa kestää useita minuutteja ennenkuin ensimmäinen ryhmästä on edes siirtynyt lyömään avauslyöntiä. Keskittyä saa ja pitää, mutta sen voi aloittaa heti tiiauspaikalle tullessa.”As an example of this form of condition, a Committee may decide that a group of three playing stroke play should not take more than 1 hour 45 minutes to complete nine holes and stipulate that if they exceed this limit, and are out of position, all three players are subject to a penalty of one stroke. In addition, the condition may state that if they fail to complete the second nine holes in the prescribed time and are still out of position all three players are subject to a further penalty of two strokes.” Golffin säännöt
Miksi tämä on niin vaikea toteuttaa suomessa?
Tässä muutama havainto.
1. Liian moni pelaaja hakee kentältä sen sosiaalisen kanssakäymisen, joka sopii paremmin klubitalolle kuin kentälle.
2. Liian monet pelaajat ovat itsekeskeisiä ja ei välitä takana tulijoista, ”minä olen tärkein, muut saa hypätä järveen”, jotka myös haluaa pelata ennen pimeän tuloa.
3. Liian usein mennään metsään etsimään palloa, ilman että päästetään takana odottavat ohi. Miksi tämä niin vaikeata?Kenttä joka kunnioittaisi golfin sääntöjä ja takaisi 3.5 tunnin kierroksia, olisi vahvoilla kiristyvillä markkinoilla.
Muuten kyllä pingin kanssa samoilla linjoilla, että pelaajista ja heidän asenteistaan on pelinopeus kiinni, mutten lainkaan ymmärrä miten golfin sääntöjen kunnioittaminen tulee tässä mukaan kuvaan. Tuo englanninkielinen lainaushan on vain esimerkki siitä miten kilpailun (!!!) toimikunta voi järjestää pelinopeuden mittaamisen ja rangaistukset (nk. Check point -systeemi), ei siis mikään sääntö. Sosiaaligolfiinhan moinen ei mitenkään sovi, koska systeemin valvomiseen tarvitaan ihmisiä ja koska rangaistuslyöntejä on pikkaisen hankala laittaa seurustelupeliä pelaavan pelaajan korttiin, puhumattakaan että se jotenkin heilauttaisi ko. henkilöä.
Se vain on niin, että pelinopeus lähtee kulttuurista ja meiltä Suomesta oikeanlainen kulttuuri vielä puuttuu. Osittain tässä lienee historian painolastia, osakkaat kun olivat ennen kuninkaita kentällään ja liian monet kuvittelevat edelleen olevansa sitä. Myöskään kentällä ei käsitetä sitä, että sujuva eteneminen on kaikkien etu ja ettei niitä 30-senttisiä putteja ihan oikeasti tarvitse putata sisään, jos kyseessä ei ole tasoituskierros (eikä joka reiällä silloinkaan). Lisäksi niitä omia juttujaan voi vallan mainiosti tehdä toisen pelaajan lyöntivuorolla, ei niiden linjojen tutkailemista ja mailan bägistä kaivamista (tai hanskan käteen pujottamista…) tarvitse aloittaa vasta sitten, kun sen toisen pelaajan lyömä pallo on pysähtynyt.
En ole lainkaan optimistinen pelinopeuden kohenemisen suhteen niin kauan kuin kentiltämme puuttuvat pätevät valvojat. Ei se hidas muista piittaamaton pelaaja ymmärrä mitään muita asioita kuin pakotteita, se on valitettavasti nähty ja aivan liian moneen kertaan. Tuo on niin syvällä niin monen suomalaisen luonteessa ja näkyy kaikessa arkipäivän toiminnassakin.
Itselläni lienee heikko englannin kielen ymmärrys, mutta mielestäni tuossa viitataan golf klubiin, ja ei yksittäiseen kilpailuun.
Niin tai näin, milestäni olisi ihan tervettä muistuttaa pelaajia, että heidän tulisi kunnioittaa lopetus aikaa yhtä paljon kuin tee off aikaa.
Kuten sanoin, ylimääräisten lyöntien lisääminen seurustelugolfia pelaajan tulokseen ei mitenkään vaikuta tuon pelaajan pelinopeuteen. Jollain brittiklubilla asialla voi kenties olla merkitystä, joskaan en ole kuullut moisesta käytännöstä sielläkään kilpailujen ulkopuolella. Pitääpä vähän tiedustella sieltäpäin.
Oma kokemus millä nelihenkinenkin ryhmä pääsee noin 3 tunnin kierroksiin (kunhan kentällä vaan on tilaa):
1. Pidä huolta, että olet valmis lyömään heti kun on oma vuorosi – pelin nopeuttamiseksi myös muu kuin kauimpana oleva voi pelata palloaan kunhan se ei vaaranna tai häiritse muita
2. Katso mihin kaverin avaus / väylälyönti päätyy
3. Griinillä vie bägi valmiiksi lähtösuuntaan – samalla voi usein lukea kallistukset
4. Kävele ripeästi – juosta ei tarvitseNäillä rutiineilla jää vielä aikaa harjoitussvingeihin, puttilinjojen tiirailuun, alastulojälkien korjaamiseen ja bunkkerien haravointiin. Ja jutellakin ehtii sopivissa väleissä.
Ja se oleellisin juttu – vaikka itse pelaisitkin ”ihanneajassa” – jos edessä on tyhjä väylä ja takana tuleva nopeampi ryhmä joutuu yhtään odottamaan niin päästä heidät ohi – AINA.
EDIT: ripeä pelaaminen edellyttää tosiaan kulttuurin muutosta, mutta myös hyvän pelisilmän omaava valvoja edesauttaa asiaa. Siellä missä siihen on ”varaa”.
Kohta 5: pelaa alle 85 lyöntiä.
Kohta 6: pelaa sellaiselta tiiltä, että pääset alle 85 lyönnin. Älä siis mene takatiille, vaikka kerran oletkin lyönyt yli 220-metrisen draivin.Golf-kulttuuri on vanhempaa Skotlannissa..Siellä on pelattu jo paljon ennen TV:n keksimistä..
– meillä liian moni on löytänyt oppinsa telkkarista ammattilaisten rutiineita katsellen.
– kaiken lisäksi on heiltä otettu oppia täysin vääriin asioihin ja niistä joista ihan oikeasti tulisi ottaa mallia ei ole ymmärretty sitä tehdä.Huonot ja aikaa vievät rutiinit ensin..
Hidas greenipeli, jossa tavallisten pelaajien ei todellakaan tarvitse harjoituskierroksillaan merkkailla ja nostella pallojaan joka jumalan puttia/puttivuoroa varten.
– kun neljän hengen ryhmällä nostellaan ja tähtäillään jokaisella greeninillä yhteensä jopa 20 kertaa niin siihen palaa aikaa.
– kaiken lisäksi monet tekevät nämä merkkaukset, pallon pyörityksen, pari askelta taaksepäin, uudellaan merkkaus ja pallon pyörittäminen vasta juuri ennen omaa puttivuorio.Harjoituskierroksilla pallon voi jättää nostamatta jos se ei ole toisen pelaajan linjalla tai sitten todellakin puhdistuksen tarpeessa.
– kilpailuissa pelataan muutenkin hitaammin jotes siellä sopii tehdä kaikki TV:stä opitut ammattilaisten ”kiemurat” vaikka useampaa kertaankin.Kun 4 pelaajan ryhmä jättää pois turhat rutiinit greeneillä niin säästyy helposti hieman reilun minuutin/greeni.
Siitä kertyy yhteensä n. 20 minuuttia säästettyä peliaikaa per kierrosJa sitten ne turhat rutiinit, joita ”wannabe tour-pelaajat” eivät ole ymmärtäneet jättää pois. Sekä kopioida huippuammattilaisilta oikeaa suoritustapaa.
Pallon lyöminen tiiboksista ja väylältä..
Hyvin harva ammattilainen suorittaa näissä tilanteissa useampia harjoitussvingejä.
– kun pallo makaa tiiattuna tai tasaisella väylällä, ammattilainen asettuu pallolle, tekee muutaman pienen heilahduksen ja lyö pallonsa saman tien.
– tuollaisessa tilanteessa ei tarvita harjoitusvingejä (ne on lyöty rangella jo miljoona kertaa)
– eikä kukaan ammattilainen ikäänkuin ”jäädy” 20-30 sekunniksi pallonsa viereen ennen varsinaista lyöntiään.On täysin ymmärrettävää jos pallo makaa raffissa tai muuten huonossa asemassa niin silloin pitää tietenkin mallata lyöntiä harjoitussvingeillä jne. Mutta, normaalimakuusta kannattaa opetella lyömään ilman tarpeettomia ja ylimääräisiä rutiineita. Se parantaa varmasti lyönnin laatua ja tuloksia.
Kun 4 pelaajan ryhmä jättää pois turhat rutiinit em.lyönneistään niin säästyy helposti hieman reilun minuutin/pelattu väylä.
Siitä kertyy yhteensä n. 20 minuuttia säästettyä peliaikaa per kierros.Näitä em. esimerkkejä huomioiden 4 pelaajan kierros sujuu jopa 40 mimuuttia nopeammin.
Klubit voisivat kokeilla nopean pelaamisen kampanjapäivää yhden kerran/kerran viikossa/kahdessa viikossa/kuussa, jolloin kaikkien järkevien pelin nopeuttamiseen johtavien etukäteisohjeiden avulla ja niitä noudattamalla tavoiteltaisiin koko päivälle selvästi alle 4 h kierroksia.
Gloffare, arvostan toki harkittuja kirjoituksiasi, mutta mielestäni saatat hieman turhaan kategorisesti arvioida että pallonpyörittelyllä tuhlataan paljon aikaa. Väittäisin että viivan asettamisessa tulee myös nopeaksi ja itse puttaaminen lähtee empimättä kun linjaa ei enää mietitä. Ainoastaan voimaa. Sitten jos ei vielä osaa asettaa viivaa ripeästi, tai vielä pahempi ettei luota viivaansa ja ämpyilee puttiasennosakin suuntaa niin saattaahan siinä aikaa kulua turhaan. Yksi putti on nopeampi kuin kaksi.
Jos puttiin ei aiota panostaa parastaan, niin sama kai olisi antaa kaikki greenipallot kahdella lyönnillä kaikille?
Rutiineista sen verran, että minä ainakin pelaan ihan samalla rutiinilla kisoissa ja ns. harjoituskierroksilla. En keksi miksi en yrittäisi hyvää tulosta joka lyönnillä aina kun pelaan? Samalla rutiinit tulevat tutuksi ja nopeammiksi.
Mielestäni tärkein pelinopeuteen vaikuttava asia on kuitenkin liike. Pallo lähtee boxista ilman kummia paskanpuhumisia ja kun lyöjä on havainnoinut pallon tippuvan kuitenkin väylälle niin väistytään ja lyödään bägi selkään. Seuraava tulee takaa pallo ja tii nyrkissä omaan suoritukseen. Kun viimeinen pallo on irronnut lavasta ja taas todetaan että löytyy väylältä kohta, niin lähdetään liikkeelle ennenkuin pallo on edes maassa. Joko siirrytään reippaasti tai joku lyö palloa. Varsinkin sen, jonka palloa seuraavaksi lyödään, on syytä keskittyä vain seuraavaan lyöntiinsä ja mennä pallolle. Varsinkin jos pelaajan rutiinina on ihmeellinen kolme täyttä harkkaswingiä, niin on syytä kipittää sinne pallolle kiukulla.
Readygolfia kannatan kyllä, mutta lyöntivuorosäännöthän ovat kai kuitenkin alunperin tehty selkeyttämään sitä, että kenenkään ei tarvitse erikseen miettiä ja käyttää aikaa siihen, kenen vuoro on. Vuorossa olevan tulee vaan huolehtia siitä, että saa sen pallon matkaan niin ettei muiden tarvitse odotella.
Jos haluaa edetä rauhallisesti, niin on syytä avata pisimmälle, ja lyödä pallo lähimmäksi lippua greenille.
KL1:n 85 tai seuraavaan boxiin on kyllä ajatuksena kutkuttava. Jossain kirjassa sanottiin, että jos ei pelaa kenttää toisinaan paariin, niin on väärässä boxissa. Ihan noin radikaalia ajatusta en kyllä laajemmalti toivo.Olen Shankin kanssa pääosin samaa mieltä. Nuo rutiinit ehtii hyvin tehdä kunhan on valmiina lyömään kun oma vuoro tulee. Ja liike on tärkeintä. Liike ei tarkoita hätäilyä vaan sujuvuutta.
Readygolfia kannattaa harrastaa erityisesti niissä tilanteissa jos / kun pelivuorossa oleva ei ole vielä syystä tai toisesta vielä pallollaan ja lyönti ei vaaranna / häiritse / hidasta muita. Erityisesti näin voi tapahtua griinin ympäristössä tai kun ollaan eri puolella väylää.
Lyöntien määrä korreloi sangen huonosti pelinopeuden kanssa. Hitaita pelaajia mahtuu todella paljon myös singelien joukkoon. Muilla tekijöillä on kuitenkin niin paljon isompi merkitys pelinopeuteen.
Lyöntien määrä korreloi sangen huonosti pelinopeuden kanssa.
Vain sen osalta, että hyväkin pelaaja voi olla hidas. On aivan selvää, että vähemmän lyöntejä lyövä pelaaja selviää kierroksestaan lyhyemmässä ajassa kuin enemmän lyövä, jos kumpikin käyttää jokaiseen lyöntiinsä saman verran aikaa. Se tarkoittaa puolestaan sitä, että vähemmillä lyönneillä on helpompi päästä lyhyempään kierrosaikaan.
Aivan liian moni pelaa liian pitkää kenttää ja se näkyy kierrosajoissa.
Ja samaa mieltä kaikkien kanssa:
Vähemmän lyöntejä = mahdollisuus nopeampaan peliin. Ja myös, Sekä hidasta että sujuvaa pelaamista esiintyy toki kaikissa tasoitusryhmissä.Havainto vielä boxin valinnasta, että jos kentällä, jota on paljon pelannut esim keltaiselta tiiltä, siirtyy kokeilemaan punaiselta, niin tulos/nopeus ei usein juurikaan kerrasta muutu. Mutta kun pelaa vaikka kolme kierrosta etutiiltä niin alkaa tapahtua. Ensin tulee pelattua helposti liian agressiivisesti kun tuntuu että on mahdollisuus hyökätä par4:sia päälle. Uusia esteitä ja outteja tiedossa monesti.
On aivan selvää, että vähemmän lyöntejä lyövä pelaaja selviää kierroksestaan lyhyemmässä ajassa kuin enemmän lyövä, jos kumpikin käyttää jokaiseen lyöntiinsä saman verran aikaa.
Näinhän se matematiikka menisi JOS… mutta käytännössä 100 lyönnin pelaaja pystyy täysin pysymään 80 lyönnin pelaajan 3 tunnin tahdissa kunhan noudattaa kohtien 1-4 periaatteita. Enemmän lyöntejä lyövä kipittää pallolleen hieman ripeämmin ja lyö kun muut ovat vasta matkalla omille palloilleen.
Kotikentällä omat kierrokset menevät noin +/- 5 minuutin toleranssissa ryhmän kokonaislyöntimäärästä riippumatta jos 1) ei jouduta odottamaan edellä menevää ryhmää ja 2) ei tarvitse etsiä sivuun menneitä avauksia (joihin usein syyllistyvät pitkälle lyövät singelit).
Kierrosajat alkavat venyä erityisesti siinä vaiheessa kun palloja aletaan etsiä tai ryhmässä on yksi tai useampi henkilö, joka ei ole valmiina lyömään kun oma vuoro tulee.
Näinhän se matematiikka menisi JOS… mutta käytännössä 100 lyönnin pelaaja pystyy täysin pysymään 80 lyönnin pelaajan 3 tunnin tahdissa kunhan noudattaa kohtien 1-4 periaatteita. Enemmän lyöntejä lyövä kipittää pallolleen hieman ripeämmin ja lyö kun muut ovat vasta matkalla omille palloilleen.
Sen ihmeen kun joskus näkisi 😀
Golfauton käyttäminen lyhentää kierrosaikaa kaikkein eniten, onhan golfauton nopeus vähintään kolminkertainen ripeään kävelyyn ja vähintään viisinkertainen hitaaseen kävelyyn verrattuna. Golfautolla ajaen aikaa säästyy helposti tunti per kierros, löntystelijöillä jopa kaksi. Mielestäni pelaaminen ilman golfautoa tulisikin sallia vain lääkärintodistuksella.
Mihin tuo säästynyt aika sitten käytetään? Kuntoiluun tietysti. Kierros golfautolla + kunnon lenkki (hiki pintaan) raikkaassa ulkoilmassa edistää terveyttä paljon enemmän, kuin saman ajan vievä kierros ilman golfautoa.
Myös harkkasvingit nopeuttavat monen klubituupparin peliä. Kun lyö vasta sitten, kun harjoitusheilahdusten antaman informaation perusteella on valmis, huonojen lyöntien määrä vähenee. Harjoitusheilahduksiin käytetty aika on monin verroin pienempi, kuin pallojen etsimiseen käytetty aika. Joillekin vasta kolme-neljä harkkasvingiä per lyönti saattaa olla riittävä määrä. Pienemmällä määrällä peli hidastuu..
NimetönNäinhän se matematiikka menisi JOS… mutta käytännössä 100 lyönnin pelaaja pystyy täysin pysymään 80 lyönnin pelaajan 3 tunnin tahdissa kunhan noudattaa kohtien 1-4 periaatteita. Enemmän lyöntejä lyövä kipittää pallolleen hieman ripeämmin ja lyö kun muut ovat vasta matkalla omille palloilleen.
Olen nähnyt singelipelaajia jotka keskittyy jokaiseen lyöntiin minuutin eli vaikkapa 30sek enemmän kuin muut. Siitä voi laskea kauanko se kierros kestää vaikka lyöntejä on vähän. Kun kaikki odottaa, tulee helposti puolituntia lisää, enemmänkin. Jos pallossa on kaksi tälläistä hidasta keskittyjää, se on siinä, se 4h. Me 90-100 lyöntiä lyöjät kierretään normaalisti 3h15min jos päästään omaa vauhtia menemään.
Onhan niitä hitaita käppäilijöitäkin, jäädään greenille ja sen viereen laiskasti liikkuen.
golftintti
Pelinopeus ei ole tasoituksesta kiinni vaan kyvystä valmistautua lyöntiin ajoissa, etenemisvauhdista ja ymmärryksestä nostaa pallo, jos lyöntejä on jo selvästi liikaa. Harjoituslyöntejä ei välttämättä tarvitse tehdä ennen jokaista lyöntiä ja readygolfia pelaamalla ei tarvite turhaan odotella. Vieläkin yllättäen jotkut pitävät kiinni puttaus- ja tiiausjärjestyksestä.
Yksi helppo muutos myös auttaisi. Vaikka väylällä ja greenillä pelatessa vauhti olisi sopiva, unohtuu ajankäyttö usein tiiauspaikalla. Saattaa kestää useita minuutteja ennenkuin ensimmäinen ryhmästä on edes siirtynyt lyömään avauslyöntiä. Keskittyä saa ja pitää, mutta sen voi aloittaa heti tiiauspaikalle tullessa.golftintti tiivistää pelinopeusproblematiikan erittäin hyvin. ArnoldPalmer, gloffare ja Shank tuovat kommenteissaan lisää järkevää ja käytännön näkökulmaa asiaan.
Askarruttava asia minulle on golfpallossa oleva viiva. Siinä on joskus myös nuoli viivan päässä. Havainnoin pelaajan ryhmässä asettavan palloa siten, että viiva osoittaa viheriön reikää tai suunnilleen sinne päin. Siinä voi sitten mennä 5 tai 10 sekuntia kun palloa käännetään oikeaan asentoon.
Minulla rutiini on aika simppeli. Menen pallon taakse, katson linjan ja matkan, kallistukset ja sen karvan pallon edessä (20-50 cm). Ei harkkaheilutuksia, ei silmäyksiä tai katsetta reikään ja pum.
PG: Myös harkkasvingit nopeuttavat monen klubituupparin peliä. Kun lyö vasta sitten, kun harjoitusheilahdusten antaman informaation perusteella on valmis, huonojen lyöntien määrä vähenee. Harjoitusheilahduksiin käytetty aika on monin verroin pienempi, kuin pallojen etsimiseen käytetty aika. Joillekin vasta kolme-neljä harkkasvingiä per lyönti saattaa olla riittävä määrä. Pienemmällä määrällä peli hidastuu..
Paljon useammilla pelaajilla harjoitussvingit hidastavat pelaamista. Toisekseen kun lyö kentällä ylimääräisiä divotteja oikein urakalla niin pääsee melko pian kenttämestarin mustalle listalle. Range on oikea paikka harjoitteluun.
– ilmaan huidotuilla ei ole mitään virkaa..niillä vain totuttelee itseään lyömään väärin.
– tiedän muutamia pelaajia jotka tekevät näitä heilahduksia- Samalla he valittavat sitä että svingi muuttuu heti huonommaksi kun lyödään palloon.
– kun lyö aina osumaa palloon ei tule juurikaan tuollaisia ongelmia. Svingi on se mikä on ja pallo lähtee niin kuin lähtee..
– joskus lähtee hyvin ja joskus huonosti – ja ikävä kyllä silloin tällöin hyvin huonosti.Eri asia on jos pallo makaa huonossa paikassa (kaltevassa rinteessä, syvällä raffissa jne.) silloin on paikallaan hieman ”mallata” osumista.
Suosittelen ottamaan esimerkkiä ammattilaisista, heistä suurin osa pelaa pallonsa normaalista makuusta ilman mitään ylimääräisiä ”harjoitussingejä”. Ja, jos he jostain syystä lyövät sellaisen niin se on yleensä samanlainen täysi lyönti (divotteineen päivineen) kuin varsinainen palloon osuva lyönti.
– aivan kuten tuhannet ja taas tuhannet harjoituslyönnit rangella.
– käytännössä on paljon helpompaa lyödä pallo kerralla, kuin se että vartavasten opettelee ylimääräisen ja pelaamisen kannalta huonosti toimivan ilmaanlyömisrutiinin.Tämä nyt vain ajatuksena..tottakai jokainen saa lyödä palloa, tai pallonsa ohitse, juuri niin kuin parhaakseen näkee.
Peruspelaaja: Askarruttava asia minulle on golfpallossa oleva viiva. Siinä on joskus myös nuoli viivan päässä. Havainnoin pelaajan ryhmässä asettavan palloa siten, että viiva osoittaa viheriön reikää tai suunnilleen sinne päin. Siinä voi sitten mennä 5 tai 10 sekuntia kun palloa käännetään oikeaan asentoon.
Minulla rutiini on aika simppeli. Menen pallon taakse, katson linjan ja matkan, kallistukset ja sen karvan pallon edessä (20-50 cm). Ei harkkaheilutuksia, ei silmäyksiä tai katsetta reikään ja pum.
Juuri näin..
Tällaisen sippelin ja perusasioihin pohjautuvan pelitavan voi opetella ja harjoitella. Lisäksi sen oppii paljon helpommin kuin kaikenlaiset ihmeelliset ylimääräiset jutut.
Minun ajatuksissani greenin ja puttilinjan ”lukeminen” on ensimmäinen ja tärkeä asia. Toinen ja tärkein juttu on pallon saattamien (=puttaaminen) katsotulle linjalle, sopivalla vauhdilla/voimakkuudella.
– vain kaksi (joka kerta erilaista) asiaa ja ne tehdään juuri tuossa järjestyksessä.
– kumpikin juttu tehdään huolella, eikä ”hajoteta ajatuksia” mihinkään muuhun.
– koskaan en merkkaa tai nosta palloa jollei siihen ei ole todellista aihetta.Kaikki muut puttisuoritukseen liittyvät asiat ovat joka kerta samanlaisina toistuvaa ja etukäteen tuhansia ja tuhansia kertoja harjoiteltua rutiinia. Otetaan vielä yksi ajatus samanlaisesta logiikasta:
– harjoitusgreenillä puttaan vain yhtä palloa ja jokainen putti kerrallaan, aina eri paikasta.
– eihän pelissäkään saa kuin yhden suorituksen paikastaan.
– tällä opettaa itselleen sen lähtökohtaisen perusajatuksen että jokainen putti on se ainoa mahdollisuus, sillä pitää onnistua.Minä uskon että omalla tavallani saan aikaan parhaan tuloksen. Enkä myöskään tuhlaa peliaikaa turhaan säätämiseen.
Mutta kuten olen jo edellä moneen kertaan sanonut. Jokainen saa tehdä juuri niin kuin parhaakseen näkee.P.S.
Vaikka tiettyinä hetkinä pitää keskittyä huolellisesti, niin se ei tarkoita mitään ”hampaat irvessä” vääntämistä. Pelaamisen pitää jo luonnostaan olla hauskaa ja leppoisaa tekemistä.Me 90-100 lyöntiä lyöjät kierretään normaalisti 3h15min jos päästään omaa vauhtia menemään.
Niin, yksin pelatessanne. Kolmen tai neljän ryhmässä tuo on päiväunta.
Golfauton käyttäminen lyhentää kierrosaikaa kaikkein eniten, onhan golfauton nopeus vähintään kolminkertainen ripeään kävelyyn ja vähintään viisinkertainen hitaaseen kävelyyn verrattuna. Golfautolla ajaen aikaa säästyy helposti tunti per kierros, löntystelijöillä jopa kaksi.
Hitaimmat ryhmät ainakin omalla kotikentälläni ovat neljän pelaajan ryhmät kahdella autolla. Perin harvassa ovat ne, jotka oikeasti osaavat ottaa hyödyn autolla liikumisesta. Tosin harvalla kentällä on niin paljon tilaa, ettei edestä päin tule porukkaa selkä edellä vastaan. Silti nämä kahden auton poppoot ovat lähes järjestään jäljessä edellä menevää ryhmää.
-
JulkaisijaArtikkelit