Olen nyt seitsemänä peräkkäisenä vuonna korkannut golfkevääni Turkin Belekissä. Samalla niin sanotulla Buddha-matkalla kautensa on avannut yhteensä reilut 200 ihmistä. Tulimme takaisin eilen. Pieni mutta nautiskelukykyinen joukko palasi kotimaahan täynnä virtaa ja yhteisöllistä iloa.
Mitä eroa on tällaisella filosofialtaan armollisella pistäytymisellä golfparatiisiin ja niin sanotuilla tavallisilla golfmatkoilla? Jonkin verran. Tavalliset golfmatkat perustuvat ajatusvirheeseen, että kaikki golfaajat, myös me tuupparit, haluamme ehdottomasti henkilökohtaiseen tuloskorttiin merkityn todisteen jokaisesta suorituksesta, jonka olemme golfkentällä tehneet. Emme halua, ainakaan kaikki meistä.
Osa golfaajista nauttii eniten, kun heidän satunnaisten onnistumistensa määrää ei koko ajan verrata ryhmän muiden jäsenten satunnaisten onnistumisten määrään. On totta, että urheilu menettää suuren osan mielenkiinnostaan, jos se ei perustu kilpailemiseen. Mutta kun meidän tuuppareiden golfia on turhan mahtipontista edes kutsua urheiluksi. Urheilu on nuorison tapa turvottaa egoaan; suositeltavaa, terveellistä ja golfin kyseessä ollen myös nöyryyteen kasvattavaa. Tuuppaaminen on liikuntaa, mielenrauhaa ja hauskanpitoa. Jos tuuppari haluaa kilpailla, hän saa usein parhaat kiksinsä joukkuepeleistä: scramblesta ja sen variaatioista.
Siinä se ero. Taas kun oli oltu monta kuukautta pelaamatta, tämä viikon annos yhteisiä elämyksiä palautti uskomme itse asiaan ja muistutti, mitä golf oikein on: kiehtovaa keskittymistä, mielenhallintaa ja henkisten henkseleiden hellää bodaamista. Golf on kuin tehty buddhamaisuuden ylistämiseen.
Tällä matkalla hymyiltiin paljon. Hymy on rentouttava ilme, joka sulattaa jännityksen. Pelasimme hienoilla kentillä, söimme hyvin ja nautimme mukavasta seurasta. Pelien ja pelimatkojen fiilis on osallistujista kiinni. Tälle jengille ei tarvinnut hauskanpitoa tuputtaa. Osasivat ihan luonnostaan. Emme stressanneet emmekä kiukutelleet. Kun onnistuimme, olimme voittajia kaikki. Kun mokasimme, säilytimme huumorintajumme. Oli erittäin sallittua, jopa ihanaa, olla epätäydellinen.
Koska ainakin Etelä-Suomen kentät ovat jo auki, tästä on hyvä jatkaa. Vaikken kitkarenkaita vielä pois vaihdakaan, taitaa tulla kesä.
Seppo Palminen
Aika hyvä tsäkä, ettei tullut lähdettyä Buddhan golfreissulle. Tekstistä huokuu ajatus, että Buddhan tapa ajatella ja pelata on ainoa oikea. Ne jotka haluavat pelata oikeaa golfia (esim scramblen sijasta) ovat jotenkin tyhmiä tai ainakin vääräuskoisia. Kaikien on ilmeisesti pakko ylistää ja kumartaa isä aurinkoista, joka ajattelee olevansa aina oikeassa. Olen ollut usein golfreissuilla ja niillä on ollut mahdollisuus pelata kukin omalla tavallaan. Toiset tykkää kisata, jotkut taas scramblätä – mutta kaikki nämä ovat ok. Hieman siis avarakatseisuutta myös Buddhallekin
hyvä veli joissakin lippiksissä on mahdollista löysätä takaa pari napsua. hyvää kevään jatkoa.
Kunnon tuuppari pystyy kilpailemaan itsensä kanssa, siinä koko tuupparigolfin idea, ainakin meille monille. Joukolla tuupittavat pelimuodot, scramble tms ovat hauskoja välipaloja mutta eipä niitä kokonaista viikkoa jaksa pelata. Niitä kyllä tarjoillaan välipaloina buddhattomillakin reisuilla, enkä kyllä muutenkaan ole havainnut kovin kovaa ryppyotsaisuutta, vaikka tämäjumalainen hahmo ei ole ollutkaan siunaustaan jakamassa.
Tässä Palmisen ajattelutavassa on erikoista, että hän haluaa kovasti lokeroida ja luokitella meitä golfareita ja määritellä, mikä on oikein ja mikä ryppyotsaista. Ekassa kirjassaan hän paheksui golfareita, jotka harjoituskierroksilla siirtävät palloaan parempaan paikkaan, mutta tässä ylistää scramblea, missä joka väylällä pallojen paikkoja parannellaan. Miksi tuloskortin käyttö on muutoin syntiä ja ryppyotsaista kilpailua, mutta scramblessä se on taas ihan hyväksyttävää. Voisiko ”isä aurinkoinen” luokitella myös muut pelimuodot ja samalla myös muut urheilulajit. Jos ajatellaan mitä tahansa vapaa-ajan peliä, esimerkiksi tikanheittoa, ei se tee lajista sen ryppuotsaisempaa, jos laskee taulusta myös tulokset eikä vain heittele huvikseen jonnekin taulun suuntaan. Entä vapaa-ajan kalastus, muuttuuko se siltä seisomalta vääräksi, jos pilkkireissun jälkeen laskee, montako kalaa tuli saaliiksi. Sama pätee golfiinkin, johon tuloksen laskelminen kuuluu ihan yhtä luonnollisena osana kuin tikkatulos tai ahvenien määrä.
Phra BUDHA puhuu silkkaa asiaa. Naurettavia tietyt matkat, kilpaillaan, pidetään palkintojen ja sitten drinksub voittanut tunari julkaisee palkintonsa naamakirjassa. Taitaa tälläiset matkat olla enemmän ryhmänjohtajan pätemistä ja esintymisviettiä varten.
Seppo, kun kohderyhmäsi ovat suomalaiset lukijat, miksi käytät jatkuvasti otsikoissasi englantia?
Pistebogikisathan on lähtökohtaisestikin leikkejä, melkeinpä vitsejä? Se, jolla väärin tasoitus todennäköisesti voittaa. Mutta oma hyvä peli, tai kehittyminen, tuo tyydytystä. Jos siihen lisää ennakolta paremman pelaajan voittaminen ilman tasoitusta, niin on se vielä hauskempaa. Vain ja ainoastaan pelkkä läpsiminen ja jotenkin sen määrän maksimointi tekee ihmisestä suuren onnellisen voittajan? Kolina on itseisarvona tärkeintä kukin tyylillään.
Matkatoimisto Kerää porukan, lennät, asut, pelaat, turkissa dokaat ja syöt veloituksetta, ja vain siksi että on ihmisiä jotka eivät osaa itse järjestellä golfmatkojaan.Sen lisäksi joutuvat kuuntelemaan ”luentojasi” ja ostamaan kirjojasi! Yäk!
Hei haloo, annetaan tämän ”sisällöntuottajan”tienata leipänsä tällä tavalla. Rajoittuneet ihmiset ovat suvaitsevaisia vain omassa karsinassaa!
Hyvä Seppo Kiitos että tuot tähän golfiin uusia lähestymistapoja ja näkökulmia. Golf on iloinen asia meille kaikille. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Niille epäilijöille jotka laittavat tuloskortin taskuun ennen kierrosta, annan vinkin – jätä se kortti klubille ja pelaa golfia siitä nauttien.