Tilander tuulettaa |
20.10.2018

Väki vähenee, mutta miksi?

Ikioma lajiliittomme menetti tänä vuonna 3.417 aktiivista harrastajaa eli reilut kaksi prosenttia. Luku ei ole suuren suuri ja golf pysyy edelleen isona lajiliittona, mutta suunta on tietenkin huolestuttava. Luku on suuri, jos ottaa huomioon kaiken sen työn mitä kentällä on tehty uusien harrastajien mukaan saamiseksi − työtä joka ainakin näiden numeroiden valossa näyttää lievästi sanottuna melko tehottomalta.

Tiedän, että myös suuressa maailmassa on tehty paljon asioita saman asian edistämiseksi, mutta tulokset ovat kaikkialla samansuuntaisia. USA:ssa on syydetty miljoonia miljoonien perään ohjelmaan nimeltä ”First Tee”, jolla nuoria ja lapsia on yritetty herätellä mukaan, mutta väki sen kuin vähenee. Siellä, nyt uudestaan päätään nostavan ”Tiger Woods -ilmiön” odotettiin jo kauan sitten tuovan lisää väkeä kentille, mutta siinäkin petyttiin vuosi toisensa jälkeen. Tiger veti väkeä niin katsomoihin kuin televisioiden ääreen, mutta ainoat hyötyjät olivat muut ammattilaiset, jotka rikastuivat entisestään ja tietenkin Tiger Woods itse. Golf ei lajina näytä ilmiöstä juurikaan hyötyneen, ellei sellaiseksi sitten lasketa tämän kaikkien aikojen pelaajan maailmalaajuista tunnettavuutta.

Tämän esipuheen jälkeen palaan asiaan, josta olen aika ajoin kirjoitellut ja puhunut. Tiedän, että maastamme löytyy useita satoja tuhansia eläkeikää lähestyviä ihmisiä, jotka miettivät mitä alkaisivat tehdä, kun vihdoinkin olisi aikaa harrastaa, eikä rahastakaan ole isompaa puutetta. Minusta jopa meidän velvollisuutemme on kertoa näille ihmisille lajista, joka takaa heille paljon terveemmän ja huomattavasti pitempään kestävän vanhuuden. Ei se tietenkään helppoa ole, sillä lajimme huono imago tökkii vastaan kerta toisensa jälkeen, mutta uskon, että räväköillä toimenpiteillä voisimme saada aikaan todellisen kansanliikkeen. Liitto on pari vuotta sitten kehittänyt tähän tarkoitukseen +55-ohjelman, joka on sinänsä hyvä idea, mutta vähän sisäänlämpiävänä huonosti uutta väkeä tavoittava. Sitten meillä on tietenkin yhdistys nimeltä Suomen Golfseniorit, joka kuitenkin keskittyy lähinnä omien jäsentensä hyvinvointiin, jättäen kaiken uusrekrytoinnin muiden haltuun.

Tarkoittamaani kohderyhmää pitää luonnollisesti lähestyä monella tapaa ja vanhana mainosmiehenä ehdotan esimerkiksi seuraavanlaista, jopa tieteellisesti oikeaksi todettua otsikkoa ilmoituksiimme ja esitteisiimme: ”Golf takaa sinulle terveen vanhuuden ja ainakin 5 aktiivista lisävuotta elämääsi.”

Mielestäni on inhimillistä, että liitto tekee mieluummin töitä kilpapelaajien ja nuorten keskuudessa, eikä kovin helposti innostu siitä, että harrastajien keski-ikä hipoo kohta kuuttakymmentä. Olen kuitenkin varma siitä, että lajimme lähivuosien maksumiehet piileskelevät juuri näissä kuvaamissani ikäryhmissä.

Kommentit

Iloa kentälle
Tuon nyt yhden näkökulman tähän keskusteluun. Golf tuntuu olevan vielä kovin kilpailuhenkinen laji. Ei kaikki seniorit jaksa enää kilpailla. Golfin pitäisi olla hauskaa yhdessä oloa, ulkoilua ja liikuntaa. Ei pitäisi tuijottaa jokaiseen pikkuseikkaan, vaan katsoa vähän sormien lävitse. Jos pallo ei nouse kentältä asetettakoon se tiin päälle tai jos pallo ei nouse punkkerista, niin heitettäköön se pois sieltä. Tämä ei varmaan haittaa ketään kun pelataan omaa peliä ja ei olla kilpailussa mukana. Tämä myös nopeuttaa peliä. On myös niitä, jotka haluavat kilpailla hampaat irvessä, mutta annetaan heidän pelata ja me pelataan omaa peliämme pidetään hauskaa. Kilpailuhenkisyys ja pikkutarkka sääntöihin tuijottaminen voi olla yksi syys aloittamiseen ja lopettamiseen. Tämä tuntuu olevan ainakin jonkun mahdollisen uuden pelaajan mielessä. Matkojen järjestäjät voisivat tehdä ns. harrastematkoja, joissa pelaisivat ilman turhia kilpailuja. Minullekaan ei ole selvinnyt Golfseniorit ja Golf 55+ järjestöt Golfliitossa. Mitä eroa niillä on? Kumpikin tekee samanlaisia omia juttujaan samalle ikäryhmille. Onko tämä liitossa joku sisäinen valtataistelu sieluista vai mikä?

Golfin säännöissä (myös uusissa 5.6.b) kehoitetaan pelaamaan ripeästi (prompt) ja suositellaan päästämään nopeammat ohitse. Myöskään taukojen pitäminen ei ole sallittua jos pelataan sääntöjen mukaisesti.

En suosittelisi golfin aloittamista vasta eläkeikää lähestyttäessä. Itse olen pelannut 20 vuotta ja aika usein pelannut aloittelijoiden kanssa. Pelinopeus kentällä on aika reipas ja kuten nimimerkki Hymyssäsuin sanoo:”Nykyinen tahti kentillä vie mehut jo ensimmäisillä väylillä.” Siinä voi into golfin harrastamiseen kadota saman tien. Parannusehdotusta minulla ei ole, mutta tässä pari ideaa:
1) Lopetaan jatkuva ”hitaan” pelaamisen mollaaminen ja alle kolmen tunnin pelinopeuksien ihastelu. 4 t 15 minuuttia on aivan hyvä peliaika neljän ryhmälle. Tässä yhteydessä haluan lähettää kiitokset Peuramaan Valvojalle. Vuosi sitten sanoimme valvojalle, että meinaamme jäädä takana tulevien jalkoihin. Valvoja totesi, että olemme pelanneet ihan aikataulun mukaisesti ja hänpä kehottaa takana tulevia pitämään pienen tauon. Tämä golf ei ole mikään juoksukilpailu. 2) Pyritään tekemään kentälle tasaiset ryhmät. Pelirytmi menee sekaisin, jos on neljän ryhmiä, sitten kahden ryhmiä ja vieläpä autolla pelaavia kahden ryhmiä.

Ripa 58, hyvä kirjoitus, samoin myös muut kannanotot tähän kirjoitukseen kertovat että harrastajilla on ajatuksia. Nyt olisi aika lähteä opintomatkalle Ruotsiin ja
tutustua tähän Golfstar-toimintamalliin se olisi SGKY:n tehtävä. Meillä Golfliitto keskittyy liikaa organisaation paisuttamiseen ja byrokratia lisäämiseen. Toiminnan
kehittäminen on tiukasta taloudesta kärsivien golfyhtiöiden ja seurojen varassa. Kaikki vaikuttavat kaikkeen. Ruotsin matkan lisäksi, nyt olisi korkea aika kutsua
kaikki golfin kanssa toimivat järjestöt, liitot ja muut aktiiviset toimijat ja keksiä ”pyörä nimeltä Suomen golf” uudestaan!

Vaan Ruotsissa on kaikki toisin; harrastajamäärät ovat kääntyneet kasvuun kaikissa pelaajaryhmissä: juniorit, seniorit, naiset ja miehet. Liki puoli miljoonaa pelaajaa. Kesän aikana kävin useasti Bromman rangella harjoittelemassa, lyöntipaikkoja noin 60 kpl ja aina ruuhkaa, nuoria näkyy tosi paljon, kundit tuovat tyttöystäviään kokeilemaan lajia jne. Tukholman kaduilla kantobägejä kantavat nuoret aikuiset jokapäiväinen näky kesäaikaan. Monille kentille pääsee bussilla.

Uudet liiketoimintamallit golfkenttien ympärillä lisäävät pöhinää: GolfStar hallinnoi 14 kenttää Tukholmassa ja yhtä Barcelonassa. 800 euron vuosimaksulla kuittaat pelioikeuden ja jäsenmaksun, sillä sai rajattoman pelioikeuden kaikille GolfStarin kentille. Erilaisia pienempimuotoisia pelioikeuksia esim. tietyille viikonpäiville on useita, joten jokainen löytää kyllä itselleen sopivan jäsenyyden. Jäseniä on kuulemma jo yli 50000, kuitenkaan kentille ei ole vaikea saada lähtöaikoja. Yhtiö omistaa myös golfkenttiä ympäröiviä maita ja harjoittaa kiinteistöjen rakentamista niille yhdessä Tukholman kaupungin ja ympäristökuntien kanssa.

Vain harvat kentät vaativat pukeutumisetikettiä, farkkuja ja t-paitoja näkee paljon. Lisäksi lähes kaikilla kentillä saa kuljettaa koiraa mukanaan (täällä kuten Suomessakin koirien määrä on kasvanut kovasti), muutoin koiranomistajat olisikin suljettu lajin ulkopuolelle, koska täällä laki määrää, ettei koira saa olla tiettyä tuntimäärää enempää yksin. Näin se golf elää täällä lahden toisella puolella ajassa mukana, koskas Suomi ehtii mukaan?

Hymyssäsuin, täysin samaa mieltä, hyvä kirjoitus!
Golfkursseja kansalaisopistoihin. Niille on osallistumiskynnys matala, kavereita löytyy vaikka olisi yksinäinenkin ja sitä kautta peliseuraa. Jokainen klubien senioritoimintaan osallistuva voisi ottaa uuden seniorin vastaan ja esitellä muille. Kun lopulta mukaan uskaltautuu huomaakin olevansa ulkopuolinen, tuskin edes vaivaudutaan tervehtimään saatikka esittäytymään. Juu, mene itse itsesi esittelemään – helppo sanoa, jos itsetunto sen sallii – useimmilla ei.
Golfliiton Seniorit keskittyvät, ei mielestäni niinkään vaatteisiin, vaan ulkomaanmatkoihin. Joskus aikanaan kun golf oli kallista, harrastajiksi ei hakeutunut tavallisia eläkeläisiä, mutta tänä päivänä on toisin. Ei senioreilla ole rahaa tehdä eksoottisia matkoja, eikä oikeastaan hirveästi kiinnosta saman poppoon tekemät jokavuotiset muutamat matkatkaan, joita esitellään. Seniorilehden jutut antavat täysin väärän kuvan tämän päivän pelaajista ja harrastajista.
Olen muutaman kerran antanut sinne palautettakin, mutta sama tahti jatkuu. Järjestäkää seniorimatkoja Suomen kentille!
Ja, niinkuin Hymyssäsuinkin kirjoitti, kohdelkaa meitä senioreita kuin aikuisia. Omalla kotiseurallani ei ole juniori- eikä senioritoimintaa, ei liioin naistoimikuntaa. Kaikki ovat samalla viivalla kun järjestetään tapahtumia, yhteisistä asioista kaikki uskaltavat puhua, klikit puuttuvat.
— Kiitos kuitenkin niille seuroille, joilla vaikkapa senioritoiminta on aktiivista. Lähikentälläni näin on, muunkaan ikäisiä ei suljeta ulkopuolelle. Ainoastaan olisin toivonut tuntevani oloni hieman enemmän tervetulleeksi kun ryhmään liityin, ensimmäisten kierrosten peliseurakin hakeutui omien kavereidensa pöytään pelin päätteeksi. Onneksi aina löytyi joku joka huomasi yksin istuvan ja tuli seuraksi samaan pöytään!

Hyvä ulostulo!

Näin eläkkeellä olevana, juuri eläkkeelle lähtiessä aikoinaan suoritettu green card sekä 18 vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisena pelaajana voinen ottaa tähän kantaa.

1.) Eläkeläisiä saatte mukaan, kun järjestätte heille omat kurssit, joihin kutsutte eläkeläisjärjestöjen ja vaikkapa terveyskeskusten ilmoitustaulujen kautta henkilöitä. Aikuisopistojen ohjelmistossa on ollut ”eläkkeellelähtö”-kursseja, olisiko tässä yksi vihje?

2.) Suurin osa eläkeläisistä ei ole varakkaita, joten lähtökohta on, ettei osakkeita tai suuria pelioikeusmaksujakaan ole varaa ostaa.

3.) Myös edelleen ilmassa oleva osakkeenomistajien ja muiden välinen hajurako on saatava pois. Kaikilla aikuisilla lienee eläkeikäisiä tuttavia, joten kutsukaapa heidät mukaan ja olkaa oikeita golfkummeja. Kun lapsi on pieni, innokkaita auttajia löytyy. Mummo tai vaari on jossain mielessä samassa jamassa.

4.) Eläkkeellä olevat ovat hitaampia, harkitsevampia ja usein ”rentoutumassa” pelatessaan. Nykyinen tahti kentillä vie mehut jo ensimmäisillä väylillä. Joten tiiaus-aikoja voisi olla harvemmassa edes joinakin aikoina. Viimeksi mainittu auttaisi myös kotiäitejä/isiä mukaan (lastenhoito toki järjestettävä). Yhdeksän reiän kierrokset auttavat myös. Entä sukupolvigolf?

5.) Hyvin moni eläkeläinen luopuu autostaan (jos ei ole esim. mökkimatkoja) ja käyttää julkisia kulkuvälineitä huvituksiinsa. Tämä on hyvin olennainen ongelma: ”millä pääsen kentälle”? On tosi vähän kenttiä, joille on ”taksimatka”- mahdollisuus, julkisilla pääsee tuskin mihinkään.

6.) Senioritoiminta on hyväksi, mutta miksi se aina muuttuu sisäpiiritoiminnaksi? Samat ihmiset pääsevät matkoille, samat kiertävät talvipäiviä ja samat kymmenien vuosien rituaalit elävät.

Mitä minä, eläkeläisnainen, toivon: kohdelkaa meitä kuin aikuisia. Me emme ole alkava sudenpenturyhmä tai koululuokka, joka aloittaa muutaman vuoden välein opettajalla, joka on kyllästynyt aiheeseensa ja läpisee rutiinilla opetuksensa. Kun green card on suoritettu, ei näy tukea missään muodossa. Seuran ns. kummit loistavat poissaolollaan ja hyvin pian olet omillasi. Ei ketään kiinnosta lähteä seuratoimintaan mukaan, jos jo ovella tunnet olevasi ”liikaa”.

Eläkeläisillä on muutakin elämää. Joillakin lapsenlapsia; joillakin mökki Espanjassa, hyvin monella Suomessa. Moni alkaa lyhyistä kuntoiluista: uiminen, boccia, voimistelu, sauvakävelyt jne. Harvalle tulee mieleen lähteä monen tunnin kierrokselle, jos ei ole jotain tuntumaa asiaan.

Yleensä jokin uudistuu kun aloitetaan pohjalta. Lapsissa on maailman tulevaisuus. Nyt kun koululiikuntakin alkaa muistuttaa ankkakävelyä, voisi oikea ja rohkea teko olla se, että seurat alkavat tarjota kunnille liikunta-apua: talvella halliharjoittelua, kuntovoimistelua golfjumpalla (sopii aikuisillekin) ja sitten kuljetuksia kentälle. Kaikki maksaa vaan löytyisikö sponsoreita kuten joillekin kentille, joita hoidetaan firmojen tuilla? Kummasti erilaiset lasten- ja nuorten urheiluseurat pystyvät toimimaan vanhempien osallistuessa suurella (”ilmais”)panoksella asiaan.

Hyvä artikkeli. Lassi otti esille Suomen Golfseniorit, kyllä sen hallitus keskittyy sisäpiirin ”pukeutumiseen” ja muuhun hyvinvointiin. Ei nykyisellä toiminnalla uusia harrastajia hankita. Golfliitossa vuosia on puhuttu golfin markkinoinnista koulujen liikuntamuodoksi, mutta nämä johtajat panostivat pedakookisen koulutuksensa lompakkonsa lihottamiseen ja omaan pelaamiseen! Tulevaisuus näyttää mihin nykykyvyt
pystyvät. Laji kuihtuu monista eri syistä.

”Golf takaa sinulle terveen vanhuuden ja ainakin 5 aktiivista lisävuotta elämääsi.” Lieneekö kansantalouden kannalta toivottavaa, että ihmiset eläisivät vielä 5 vuotta pidempään. Eläkemenothan siinä kasvavat huomattavasti.

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.