Kun on hanget korkeat nietokset tai jäinen vesikeli, niin golfari ilahtuu jokaisesta uudesta talviharjoituspaikasta, joka pystyyn pistetään. Kevään edetessä harkkapaikat täyttyvät ja into tiivistyy. Paljon lienee mielipiteitä myös siitä, millainen on hyvä harjoituspaikka.
Monenlaista onkin tarjolla areenahalleista golfkauppojen taustalle luotuihin pieniin harjoitustiloihin. Lyödään milloin muutaman metrin päässä olevaan verhoseinään, milloin valtavaan maisemakuvaan ja oikean näköiselle kentälle.
Esimerkiksi simulaattoritarjonta kasvoi taas yhdellä, kun Eagle Club avasi ovensa Pasilan Konepajalla. Toistaiseksi simulaattorit eivät ole olleet meikäläisen juttu, jos kohta havainnotkin niistä ovat vähäisemmät.
Pieneksi kokemissani harjoituspaikoissa on pulmansa. Jos verho, jota kohden lyödään, on liian lähellä tai lyöntipaikat liian tiheässä tai väkeä paljon, tulee tunne, että maila osuu muihin harjoittelijoihin tai pallo sinkoaa takaisin jonkun otsaan. En uskalla silloin lyödä vapautuneesti eikä synny mitään kelvollista. Tiedän, että nuo tuntemukset ovat korvienväliongelma, mutta minkäs teen.
Pasilaan lienee kuitenkin piipahdettava tutustumaan. Jos simulaattori yllättää iloisesti, mielelläni pyörrän aiemman mielipiteeni Björn Lindebladin hittikirjan otsikkoa mukaillen: Saatoin olla väärässä.
Toistaiseksi tykkään kuitenkin edelleen enemmän areenakeikoista. On kokoa ja ilmatilaa. Korona-aikana se on tuntunut miellyttävän turvalliseltakin.
Iso tila ja riittävän etäällä oleva laaja kenttämaisemakuva ovatkin olleet suurin syy siihen, että olen menneinä talvikausina kuluttanut mieluiten Vuosaaren Planmeca Areenan lyöntipaikkoja. Ei tule ahtaanpaikankammoa.
Jos lyöntipaikat ovatkin siellä kelpoiset, niin puttialueista olen mielessäni motkottanut. En kokoa mutta puttaustuntumaa. Hankala hahmottaa vauhteja ja kallistuksia. Jonkin verran harjoitusrauhaa on häirinnyt myös putti- ja chippialueiden vierekkäisyys.
Kaikkiaan Itä-Helsingin halli ajaa kyllä hyvin asiansa, mutta viihtyisämpikin se voisi olla ja kahvilan tarjonta laajempi. Tämän tiedostin erityisesti, kun vertailukohdaksi ilmaantui Season Golf Areena pääkaupungin länsipuolelle. Autoiluni väheni jälleen mukavasti, kun harjoituspaikka löytyi lähempää kotia.
On mainiota, että kilpailu lisääntyy. Se yleensä petraa kaikkien toimintaa, tarjontaa, hinnoitteluakin.
Kun olen nyt muutamaan otteeseen siirtänyt bägini Season Golfiin, ovat kokemukset olleet myönteisiä, tuloaulasta alkaen. Miljöö on väljä mutta viihtyisä. Sinne jää ihan mielikseen kahvittelemaan tai jopa lounassopalle harjoittelun jälkeen.
Moni tulija on ensikertalainen ja päiväsaikaan usein seniori, joten selvitettävää riittää hallin toimintatavoissa, maksuissa ja eduissa. Ystävällinen palveluhenki vallitsee, siitä jää tervetullut olo.
Yläkerrasta varattava lyöntipaikka maksaa Season Golfissa muutaman euron ja pallokorilliset päälle.
Erityisen mukavaa kuitenkin on, että etenkin arkisin päiväsaikaan lyöntipaikka löytyy helposti alakerrasta. Se on ilmainen eikä tarvita ennakkovarausta. Tämä sopii ex tempore -luonteelleni. Voin ampaista siltä istumalta liikkeelle, kun tulee harjoitusolo.
Itseäni miellyttää myös se, että maksan pallokorillisista, en tuntihintaa lyöntipaikasta palloineen. Se kun kovin vaihtelee, mitä milloinkin haluan tehdä. Usein koko tunti lyöntipaikalla on minulle liikaa. Lyöminen menee mekaaniseksi, keskittyminen horjuu ja laatu laskee. Minulle riittää yksi maksullinen korillinen ja sen jälkeen lähipeliharjoitteluun.
Mutta makuasiahan tämä on ja riippuu myös siitä, mitä ja miten paljon eri harjoitteita jaksaa vetää läpi.
Season Golfia voi kehaista puttigriinin aitouden kokemuksesta. Alakerran griinin nopeus tuntuu klubituupparille sopivalta ja pallon meno loogiselta.
Yläkerran PGA Tour -nopeuksinen griini näyttää suositummalta. Sinne en ole vielä mahtunut kokeilemaan. Putin syväanalyysi houkuttelee kyllä. Suosikkiasema ehkä vaatisi hieman enemmän tilaa nopealle puttipaikalle.
Sinänsä jako hitaampaan ja nopeampaan griiniin on hyvä ratkaisu. Ala- ja yläkerran lähipelipaikkojen hinnoittelun hienosäätö taas tuntuu hieman turhalta kikkailulta, kun pienistä euroista on kyse.
Täysin erillinen chippipaikka on hyvä ratkaisu. Harjoittelurauha on kohtuullinen, vaikka väistämättä palloja menee ristiin, kun lyödään eri puolilta aluetta ja käydään sitten niitä keräilemässä. Vaatii kaikilta kohteliasta muiden huomioon ottamista.
Season Golfin puttigriinin ja chippipaikan laatu on siirtänyt talviharjoitteluni painopisteen lähipeliin, minkä uskon olevan itselleni hyödyllisintä talvipuuhaa.
Keväällä nähdään, oliko.
Niin Season Golfissa kuten Planmecassakin matkaa lyöntipaikalta takaseinään on riittävästi, jotta lyöntiin saa ”oikean” fiiliksen. Planmecan bonus on edelleen tuo suuri kenttämaisemakuva, johon voi lyöntinsä suunnata.
Season Golfissa taustakuvaa ei ole. Miksi? Eikö takaseinään voisi periaatteessa projisoida vaikka päivittäin vaihtuvia kenttäkuvia? Punaisia suuntausneliötä saisi ainakin olla hieman useampia.
Kun valkoista palloa lyö kohti harmaata taustaa, pallo katoaa lentomatkan aikana silmistä helpommin kuin jos palloa lyö kohti maisemakuvaa, jossa on väriä. Tähän voinee vaikuttaa valaistuksella, joka nostaisi palloa paremmin esiin harmaasta taustasta.
Sanon tämän rillipäänä seniorina, kun paikalla näyttää olevan paljon muitakin harmaapäitä ja epäilemättä huonompisilmäisiäkin.
Tällaistakin olen viime päivinä tuumiskellut: Olisiko talviharjoitushalleissa ylipäätään mahdollista tarjota nykyistäkin paremmat ja laajemmat tilat nimenomaan lähipeliin – tai peräti keskittyä vain siihen?
Kuvitelkaapa areenan kokoinen talvikauden putti- ja chippiharjoitusalue. Monenlaisia nopeuksia ja lyöntialustoja erilaisin karheuksin ja vinouksin. Minua ainakin kiinnostaisi!
Sitäkin mietin, olisiko sisähallissa mahdollista pitää yllä oikeita ruohogriinejä ja nurmikkoisia chippialustoja? Kasvaahan rairuohokin sisäoloissa, keittiön pöydällä. Ja nurmikkoa voi ostaa rullatavarana. Arvaan kyllä, mitä tähän vastataan: ”In your dreams!”
