Parasta paikan päällä on kulunut urheiluslogan, mutta se pitää täysin paikkansa. Golfkilpailun lähetystä kotoa seuratessa näkee kyllä monipuolisesti eri pelaajien onnistuneita suorituksia, mutta tarina lyöntien ja numeroiden takaa valkenee vasta väylien varrella kävellessä. Golfin yksi hienoimpia piirteitä on se, että samaan tulokseen voi päätyä niin monella eri tavalla.
Viimeksi Suomessa on pelattu pääkiertuetasoinen naisten golfkilpailu kymmenen vuotta sitten, vuonna 2011. Muistan tuolloin seuranneeni Minea Blomqvistin peliryhmää Talissa kuin hai laivaa.
Talissa Minnin peliä seurasi iso joukko kannattajia. Muistan, että kauden aikana oltiin huhuttu Minean epävarmuudesta omaan lyömiseensä, eikä peli aivan uomissaan ollutkaan tuolloin Talin viheriöillä pelatussa Finnair Mastersissa. Epävarmuus konkretisoitui, kun saavuttiin väylälle 14. (normaalisti Talissa väylä 1.). Minnin avaus karkasi vasemmalle ja aidan juuressa kököttänyt pallo tuomittiin olevan kentän rajojen ulkopuolella.
Muistan toistelleeni totaalisen hämmennyksen vallassa ”Löikö Minni outtiin?”, ”Minni löi outtiin”. Tilanne oli minulle silloin käsittämätön: ettäkö ammattilainen löisi pallonsa ulos pelialueelta?
Väylältä 14. Minea Blomqvistin tuloskorttiin kirjattiin muistaakseni sinä päivänä bogey. Pelin seuraaminen paikan päällä avasi kuitenkin tarinan tuloksen takaa. Tv-ruudun äärestä tuolta väylältä tuskin olisi näytetty lyöntiäkään ja tuloslistaa tarkkaillessa olisi voinut kuvitella Minnin ottaneen kolme puttia ja päätyneen tylsään bogiin. Kentällä kisaa seuranneille tuo bogey oli kuitenkin hieno onnistuminen.
”Yleisö tuo peliin sitä jotain ekstraa”, sanoi Ursula Wikström Gant Ladies Openin ennakkohaastattelussa. Ja niinhän se varmasti on. Huippu-urheilijat ovat lajissa kuin lajissa tottuneet yleisön kannustushuutoihin, kohahduksiin ja riemun kiljahduksiin. Yleisöstä on varmasti saanut virtaa ja peliä tiiviisti tapittavien silmäparien alla pelaajat ovat varmasti halunneet tarjoilla parastaan.
Koronaviruksen tyhjennettyä katsomot ja väylien varret, on sopivan latauksen ja pelivireen löytäminen muuttunut haasteelliseksi osalle pelaajia. Tunnelma on varmasti ollut kuin olisi palattu junnutoureille, joissa ainoat katsojat ovat olleet pelaajien vanhemmat. Ei ihme, että esimerkiksi Mikko Korhonen kertoi, ettei saanut puristettua itsestään parasta koronavuoden kisoissa, ilman yleisöä ja jännityksen nostattamaa kisafiilistä.
Nyt näyttäisi siltä, että Aura Golfissa heinäkuun puolessa välissä on mahdollista päästä kokemaan urheilun huumaa paikan päällä. Yleisö on toivotettu tervetulleeksi seuraamaan naisten Euroopan kiertueen huippupelaajien otteita, toki voimassa olevia terveysturvallisuusohjeita noudattaen.
Ja jos katsojana on mahdollista auttaa pelaajia pääsemään omaan parhaaseensa, aion todellakin ojentaa auttavan käteni ja pörrätä Ruissalossa kilpailupäivinä levittäen ympärilläni pelaaville sitä toivottua ekstra energiaa.
Turussa starttilistalla on mukana ilahduttavan laaja joukko suomalaispelaajia. Katsojan kannalta vaikeimmaksi tekijäksi näyttäisi muodostuvan se, miten ehtii seurata kaikkien huippunaisten peliä. Täytynee hioa kävelyreitit ja seurantastrategiat valmiiksi, niin kuin tosikatsojan kuuluukin. Toivottavasti nähdään Turussa!
Lue seuraavaksi: Manageri, psykologi, valmentaja, hieroja ja – niin, puoliso