Kalle Samooja ei vielä yltänyt voittoon, mutta onnistuminen nostaa paitsi omaa myös maanmiesten uskoa ja tahtoa. Ilmiö on tuttu muista lajeista – kun kilpailu kovenee, taso nousee.
Kalle Samooja sanoi lauantaina Kenyan Openin kolmannen kierroksen jälkeen laittavansa ”kaiken likoon” sunnuntain päätöskierroksella. Käsillä oli poikkeuksellinen mahdollisuus, sauma pelata Euroopan pääkiertueen kilpailuvoitosta.
Eikä Samooja kentällä käsijarruun koskenutkaan. Päätä ei kylmännyt. Ulosmenon aikana turkulainen latoi kolme birdieä – meno näytti rohkealta ja raikkaalta. Etuysin ainoa bogey tuli reiällä neljä, 178-metrisellä par-kolmosella, joka vaati Samoojalta neljä lyöntiä jokaisella kierroksella.
Takalenkillä, jolla kilpailun voitot sunnuntaisin tunnetun kliseen mukaan ratkotaan, Samooja ei pystynyt esittämään parastaan. Avaukset lipsuivat muutaman kerran ulos väylältä, vieläpä lähestymislyönnin kannalta hankaliin paikkoihin, eikä laadukkaita birdie-paikkoja siksi enää kertynyt. Lähipeli oli hyvää, kuten tekeminen kokonaisuudessaan. Aivan voittavaa peliä takaysi sunnuntaina ei kuitenkaan ollut ja lopputuloksissa käteen jäi harmittavasti vain kuudes sija.
Harmittavasti sikäli, että enemmänkin oli otettavissa. Pienissä kilpailuissa, johon Kenian koitoskin kuuluu, tuntuvan palkinnon tekemisestään saa vain kisan muutama ensimmäinen pelaaja. Palkintorahassa ja pisteissä mitattuna Samoojan suoritus ei ollut niin merkittävä kuin se kokonaisuutta ajatellen oli.
Suomalainen pelaaja, vieläpä kiertuetulokas kauden yhdeksännessä startissaan, pelasi nimittäin loppuun asti kilpailun voitosta. Ja teki sen rohkeasti ja anteeksipyytelemättä, kuten lauantaina lupasikin. Kaikki oli liossa.
”Olipahan päivä. Vahvan oloista tekemistä ja hyvä tunne koko päivän. Marginaalit ovat pienet ja tällä kertaa tämä kääntyi näin päin”, Samooja kertoi tiedotteessa.
”Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä viikko, varmasti kasvattaa pelaajana tulevaan. Nyt viikon huili, jonka jälkeen isketään vielä kovempaa Intiassa.”
Samoojan kisan jälkeisissä kommenteissa tiivistyy peli henki ja se, mitä kokemuksesta on ammennettavissa tulevaan. Voittaja ratkotaan aina tavalla tai toisella, eikä ero muihin välttämättä ole suuri. Mielen perukoille jäi kuitenkin kokemus siitä, että voitto on otettavissa.
Nälkää jäi vielä, eikä pelkästään Samoojalle itselleen. Pääkiertueella pelaavat suomalaiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja muodostavat melko tiiviin yhteisön. Golf on kuitenkin yksilölaji, ja kentällä jokainen haluaa voittaa. Jokainen haluaa olla paras. Toisen menestys antaa uskoa myös itselleen, mutta se myös kasvattaa nälkää. Ja se on hyvä.
Samanlainen tilanne on nähty monessa muussakin lajissa. Kun kilpailu kovenee, taso levenee. Kun yksi juoksee kovempaa, muut vastaavat. Ilmiö on ollut nähtävissä esimerkiksi miesten pituushypyssä, naisten pika-aidoissa ja vaikkapa kreikkalaisroomalaisen painin 97 kilon painosarjassa, jossa arvokisapaikasta käydään tulevaisuudessa armoton vääntö Elias Kuosmasen ja Arvi Savolaisen välillä.
Tällaista sunnuntaita kilpagolfissa on odotettu. Alkukausi on ollut vielä hiljaiseloa, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Plötsligt händer det, sanoisi ruotsalainen. Otetaanpa mallia heistä tässäkin asiassa. Kiertueella pelaa viisi suomalaista, joista jokaisella riittää rahkeita kärkipään sijoituksiin, jopa voittoon asti. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja luovat uskoa muihinkin maanmiehiin. Samalla vaatimustaso nousee. Se on tie menestykseen.
Samoojan suoritus ansaitsee kehut, vaikka voitto tai podium-sija vielä jäikin haaveeksi. Toivottavasti se poikii hyviä asioita jatkossa. Vielä ei rytissyt, mutta pian rytisee.
aika pitkälle saa lukea ennenkuin selviää sijoitus